Mistä aloittaisin..
Elämäni muuttui reilut pari vuotta sitten isäni kuoltua (melko) yllättäen. Tuohon aikaan tein kahta työtä ja huolehdin isäni hyvinvoinnista. Kaikki loppui kuin seinään. Päätin valita kahden työn väliltä sillä olin uuvuksissa vuosikausia jatkuneesta kiireestä eteenpäin puskemisesta.
Tapasin nykyisen mieheni hieman ennen isäni kuolemaa.
Hän on ollut minulle suurena tukena läpi vaikeiden aikojen.
Loppuvuodesta 2013 olin todella alakuloinen, en voinut uskoa tuntevani sellaisia tunteita tai ajatuksia. Kevät eikä kesäkään tuonut helpotusta. Säännöllinen juoksuharrastus jäi. Yritin esittää iloista mutta töissä sain salaa itkukohtauksia.
Iloisiksi tarkoitetut illanvietot riistäytyi käsistä ja sain humalassa raivokohtauksia. Söin työterveyslääkäriltä saamia mielialalääkkeitä elokuusta joulukuun loppuun. Pelkäsin jääväni koukkuun jos jatkaisin lääkitystä.
Nyttemmin olen aloittanut lenkkeilyn ja kuntosaliharrastuksen mutta mieli ei ole palautunut ennalleen. Vähän aikaa sitten yksissä juhlissa alkoholin käyttöni riistäytyi jälleen käsistä. Päätin sen kerran jäävän viimeiseksi.
Haaveissani on perustaa perhe ja elää onnellista elämää. Minulla ja miehelläni on kaikki edellytykset hyvään elämään mutta silti mieltäni varjostaa jokin.
Elämäni muuttui reilut pari vuotta sitten isäni kuoltua (melko) yllättäen. Tuohon aikaan tein kahta työtä ja huolehdin isäni hyvinvoinnista. Kaikki loppui kuin seinään. Päätin valita kahden työn väliltä sillä olin uuvuksissa vuosikausia jatkuneesta kiireestä eteenpäin puskemisesta.
Tapasin nykyisen mieheni hieman ennen isäni kuolemaa.
Hän on ollut minulle suurena tukena läpi vaikeiden aikojen.
Loppuvuodesta 2013 olin todella alakuloinen, en voinut uskoa tuntevani sellaisia tunteita tai ajatuksia. Kevät eikä kesäkään tuonut helpotusta. Säännöllinen juoksuharrastus jäi. Yritin esittää iloista mutta töissä sain salaa itkukohtauksia.
Iloisiksi tarkoitetut illanvietot riistäytyi käsistä ja sain humalassa raivokohtauksia. Söin työterveyslääkäriltä saamia mielialalääkkeitä elokuusta joulukuun loppuun. Pelkäsin jääväni koukkuun jos jatkaisin lääkitystä.
Nyttemmin olen aloittanut lenkkeilyn ja kuntosaliharrastuksen mutta mieli ei ole palautunut ennalleen. Vähän aikaa sitten yksissä juhlissa alkoholin käyttöni riistäytyi jälleen käsistä. Päätin sen kerran jäävän viimeiseksi.
Haaveissani on perustaa perhe ja elää onnellista elämää. Minulla ja miehelläni on kaikki edellytykset hyvään elämään mutta silti mieltäni varjostaa jokin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.