Vaikka monenkin profiileissa mainostetaan huumorintajua niin tuntuu olevan aika kortilla, vissiin se tarkoittaa sitä että naureskellaan Sinkkuelämää yms. sarjoille muttei ymmärretä itse. Väännetään tikusta asiaa ja otetaan jotkut turhanpäiväisyydet itseensä kun tarvisisi vain ymmärtää heittää huulta, aniharvoin tapaa naisen joka esimerkiksi ymmärtäisi sarkasmia.
Huumorintajuiset naiset
21212122
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kun tavataan vieras ihminen ja yritetään häneen tutustua ei saa olla liian sarkastinen. Pitää olla mahdollisimman selvä jotta toinen voi ymmärtää. Sarkasmin aika on kun tunnetaan paremmin. Itse en ainakaan vieraan sarkasmiin lähde mukaan kun oma tulkinta voi olla väärä ja saattaisin loukata toista.
Onhan se nyt parempi ottaa "riski" kuin esittää ymmärtämätöntä tai jopa loukkaantunutta.
Ei ole esittämistä kun toista ei tunne. Ja lähinnä tarkoitin toisen tunteiden loukkaamista jos vaikka ymmärränkin väärin. Sarkasmi on yksi huumorin muoto, vieraan ihmisen kohdalla tulkintavirheiden määrä kasvaa. "Riski" on myös liian aikaisessa sarkasmissa.
Yleensäkin jos joutuu miettimään toisen loukkaantumista ollaan jo väärissä lähtökohdissa.
Huppelis!
Ainahan pitää miettiä toisten ihmisten loukkaantumista ja pyrkiä välttämään sitä.
Jokaisella ihmisellä on varmasti huumorintajua, mutta kohtaavatko ne, onkin eri juttu. Huvittavatko samat jutut?
Ystävälläni on vammainen lapsi, hänelle on turha esittää vammaishuumoria. Sitä näkee yllättävän paljon kotimaisissa "huumoriohjelmissa".
Huumorintajua on niin monenlaista ja jokainenhan täällä luulee olevansa itse hyvinkin humoristi. Kannattaa ehkä vähän aikaa katsella ennen kuin alkaa heitellä kovin sarkastista läppää. Mistä voi tuntemattoman puheista tietää, mikä on huumoria ja mikä ilkeilyä?
Tai ehkä sinun heittosi onkin ns. huumoriin peitettyä vittuilua ja sitten syytät toista osapuolta ymmärtämättömyydestä.
Yritä ensin mennä sen toisen alueelle, tutustu paremmin, rakenna luottamusta ja sitten voit pikkuhiljaa irrotella.
On jonkun läppä sitten huulta tai ilkeilyä niin mikä estää itse vastaamasta huumorilla, kyllähän sen luulisi olevan hyvä vaihtoehto kumpaankin?
Ei mikään estä. Pääsääntöisesti pyrin välttämään vääriä tulkintoja toisen ihmisen kanssa, varsinkin vieraan. Kun toisen toimintamalleja ja ajatusmaailmaa hieman tuntee voi irrottelu alkaa...silloinkin tunnustellen, et koskaan voi tietää toisen asia-aiheita mistä toinen voi loukkaantua. Pahempaa on toisen loukkaaminen kuin oma ymmärtämättömyys.
Rasittavaa tuollainen, parempi yrittää ja erehtyä kuin pähkäillä liikaa ja stressata.
Ei se tarkoita stressaamista tai pähkäilyä. Hoitotyötä tehneenä se on tapa ottaa kontaktia uuteen, vieraaseen ihmiseen, ei sitä tarvitse mitenkään erikseen pähkäillä, tulee itsestään.
Huumorintajua on montaa erilaista. On aika huurmorintajutonta väittää toisia huumorintajuttomiksi. Eri asiat naurattavat erilaisia ihmisiä.
Itsensä kuvaaminen huumorintajuiseksi on yhtä mitäänsanomatonta kuin itsensä kuvaaminen rehelliseksi ja luotettavaksi. Rehellisyyden ja luotettavuuden korostaminen on turhaa, koska kukaan ei kuitenkaan kertoisi olevansa epärehellinen ja epäluotettava; miksi siis mainita koko asiaa? Huumorintaju puolestaan näkyy tekstissä, jos sitä on. Vähän sama kuin lähettäisi mainostoimistoon työpaikkahakemuksen, johon kirjoittaisi, että "olen luova". Kyllä sen luovuuden pitää näkyä siinä tekstissä ihan erikseen mainitsematta.
Pääsääntöisesti näin. Mutta mutta, ei aina....kaikkille ei kirjoittaminen suju luontevasti vaikka kuinka omaisi lupsakkuutta ja huumorintajua, monenlaistakin. Kaikille ei valitettavasti ole kykyä tuoda kirjallisesti itseään oikeanlaisesti esille. Tämä taas saattaapi olla toisinpäinkin.
Miehen huumorintaju = Saa muut nauramaan.
Naisen huumorintaju = Osaa nauraa oikeissa kohdissa. Eli silloin kun muutkin nauravat.
Yksinkertaista.
En ole mikään kova nauraja, mutta kuitenkin itse melko supliikki nainen. Niin miehet kuin naisetkin nauravat arkipäiväisille jutuilleni ja kommenteilleni. Aika harvoin olen naurannut itseni läkähdyksiin muiden tai omien jutuista.
onko miehillä "huumorintajuinen" tark. housuissa se huumorintajuinen
Mun mielestä sellaset porukan pellet on rasittavia, huomionkipeitä eikä oikeasti mitään huumori-ihmisiäkään. Kunhan länkyttävät, ettei vaan kukaan muu, fiksumpi, saa suunvuoroa.
En katso olevani huumorintajuton, mutta osaan erottaa tilannekomiikan ja asioiden humoristisuuden omassa erinomaisuudessaan vellomisesta.