Vaimoni on jäänyt jo toisen kerran tämän syksyn aikana kiinni avioliiton ulkopuolisesta seksisuhteesta. Toinen tuore tunnustus ja toinen jo vähän ajan takaa. Molemmat tapaukset ovat työympäristöön liittyviä ja työhön liittyvässä iltatapahtumassa alkunsa saaneita.
Täytyy sanoa, että suora tunnustus verekseltään ei sattunut pahasti (tuntui ehkä jopa kiihottavaltakin ajatukselta), mutta itse polttamalla saatu oli jostain syystä se satuttava.
Petyin, tosin tavallaan se helpotti, sillä olinhan jo aavistellut vastaavaa jo ennenkin. Silti se sattui minuun vasta täysin asian konkretisoituessa.
Tämä toi selityksen samalla saamiini lukuisiin muihin ns. myöhäisiin kotiinpaluisiin ja oman ystäväpiirin piilottamiseen minulta (ei esittele tai kerro ystäviään).
En sano vaimoni olevan "leväperäinen", mutta hänen mukaansa hänelle vain sattuu aina kaikkea kummalllista ja toteaa, että tarviiko tässä enään hakea lisää luurankoja kaapista, kun kuitenkin tulevaisuus tärkeää.
Olen hänen kanssaan monesta samaa mieltä. Nyt olemme puineet asioita puhumalla ja kirjoittamalla toisillemme tunteitamme paperille.
Se ehkä toimii hyvänä apuna läpikäynnissä.
Ongelma on vain että luottamus ja usko on mennyt. Miten sen saa takaisin. Tämä vaatii paljon ja siinä varmasti vaaditaan meitä molempia.
En haluiasi erota, sillä pidän vaimostani ja meillä on myös paljon hyvää ja yhteistä. Lisäksi meillä on 10-vuotias poika, jota molemmille tärkeä.
Olen yrittänyt analysoida tilannetta ja päätynyt ratkaisuun, jonka mukaisesti yritän vielä kerran.
Täytyy sanoa, että suora tunnustus verekseltään ei sattunut pahasti (tuntui ehkä jopa kiihottavaltakin ajatukselta), mutta itse polttamalla saatu oli jostain syystä se satuttava.
Petyin, tosin tavallaan se helpotti, sillä olinhan jo aavistellut vastaavaa jo ennenkin. Silti se sattui minuun vasta täysin asian konkretisoituessa.
Tämä toi selityksen samalla saamiini lukuisiin muihin ns. myöhäisiin kotiinpaluisiin ja oman ystäväpiirin piilottamiseen minulta (ei esittele tai kerro ystäviään).
En sano vaimoni olevan "leväperäinen", mutta hänen mukaansa hänelle vain sattuu aina kaikkea kummalllista ja toteaa, että tarviiko tässä enään hakea lisää luurankoja kaapista, kun kuitenkin tulevaisuus tärkeää.
Olen hänen kanssaan monesta samaa mieltä. Nyt olemme puineet asioita puhumalla ja kirjoittamalla toisillemme tunteitamme paperille.
Se ehkä toimii hyvänä apuna läpikäynnissä.
Ongelma on vain että luottamus ja usko on mennyt. Miten sen saa takaisin. Tämä vaatii paljon ja siinä varmasti vaaditaan meitä molempia.
En haluiasi erota, sillä pidän vaimostani ja meillä on myös paljon hyvää ja yhteistä. Lisäksi meillä on 10-vuotias poika, jota molemmille tärkeä.
Olen yrittänyt analysoida tilannetta ja päätynyt ratkaisuun, jonka mukaisesti yritän vielä kerran.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kerrot vaimollesi maksavasi potut pottuina. Jos vaimo ei suostu siihen, sanot että toinen vaihtoehto on että lähdet lätkimään. Jos vaimo valitsee jälkimmäisen ehdon, niin ei se sinusta välitä. Jos taas valitsee sen ensimmäisen niin tietääpähän miltä tuntuu kun puoliso on toisen kanssa. Kaiken voi kostaa.
Sullapa on hyvä vaimo ihan kateeks käy..
Onkohan se ollut Satu Lapin kanssa samassa koulussa, kun tuo ajatus maailma on noin köykäinen..
Sinulla alkupeäinen on varsin kypsä asenne ja ymmärrät että parisuhteessa on joskus vaikeita aikoja ja koettelumuksia kuten teillä. Nyt sen luottamuksen ja uskon saaminen takaisin riippuu teista molemmista. Ensinnäkin sinun on saatava kumppanisi tajuamaan, miten pahasti hän on loukannut sinua etkä todellakaan halua että se toistuisi. Kumppanisi tosiaan ei välttämättä edes ymmärrä kuinka pahasti on sinua satuttanut.
Unohda toi vastaus että pitää antaa potut pottuina. Se on lapsellista eikä johda mihinkään muuhun kuin lisäharmeihin.
Yrittäkää keskustella asioista ja ehkä avainasia on se että kumppanisi pitää tajuta todella mitä on tehnyt eikä saa jatkaa tuohon malliin, muuten todella suhteelta rapisee kaikki pohja. Kaikki on kuitenkin teistä kahdesta kiinni, sillä teitä molempia tarvitaan jotta pääsette tämän yli. Molemminpuolista ymmärrystä. ¨Tsemppiä
Vaimosi siis pettää, seuraavana päivänä se on menneisyyttä jota ei pidä kaivella, vaan keskittyä tulevaisuuteen? Petät itseäsi jos luulet hänen muuttuvan. Hän ei kunnioita sinua pätkääkään. Hyväksy tosiasia ja ala elää omaa elämääsi vaikka asuisitte saman katon alla ja pidätte 'perhettänne' kasassa. Älä enää kysele hänen 'juttujensa' perään, pidä niitä itsestäänselvinä. Voit olla olkapäänä kun hän tilittää kenen kanssa missäkin juhlissa sohlasi. Se, että pidät hänestä ei riitä takaamaan onneasi. Sinulla on oikeus naiseen, ihmiseen joka kunnioittaa ja rakastaa sinua. Ehkä sellainen jostain ilmestyykin. Jos niin käy, muistathan mainita vaimollesi: "Kulta, taisin löytää elämäni naisen. Katselemme tässä miten lähtee käyntiin, mutta asustelen täällä. Kutsunko hänet kahville?"
Kaikkea sitä ihmiset sietääkin! Kuinka paljon vaimosi arvostaa/ajattelee sinua, perhe-elämäänne ja lapsia näitä "lipsahduksia" tehdessään. Ei tippaakaan! Hyvästit tollaselle maailman vanhinta ammattia harjoittavalle.
Kiitos palautteistanne.
Ne olivat apuna prosessoidessani tätä tilannetta. Lisäksi käytymme apuna psykoterapeuttia, joka oli mielestäni hyvä prosessin läpkäyntiin.
Harmi vain, että asian edetessä niitä luurankoja tuli lisää ja valehtelu toi aina uusia asioita eteen. Sellaisia, joiden jälkeen en voinut edes kuvitella yhteistä huomista.
Sitten se lopputulos: Avioeropaperit jätetty kihlakunnanoikeiteen, huomenna ositetaan juristin kanssa omaisuus (on jo sovittu, miten). Lapsen huoltajuus ns. yhteishuoltajuus ja poika jää isän kanssa asumaan taloomme. Ex asuinkummpanini on jo muuttanut pois asunnostamme.
Oma olo hyvin helpottunut vaikean ratkaisun jälkeen. Nyt iso vastuu pojasta ja kaikin keinoin taisteltava hänen tasapainonsa puolesta.
Toivon, että pystyn sopimaan tulevaisuudessa ex.vaimoni kanssa asioista mahdollisimman yhteisymmärryksessä.