Eroaminen ja kuoleman pelkääminen

Sain itseni irti avioliitosta, hyvän tukiverkoston avulla. Sisareni sekä veljeni tukemana. Mistään muualta ei apua tullut, ei ollut onneksi lapsia. Vainoaminen loppui entinen puolison tavatessa uuden naisen. Huh, sanoin minä. Onnittelin häntä uuden rakkaan löytymisestä. Vuosia, noin kolme, tämä uusi rakas lähti suhteesta. Hän ymmärsi lähtöni syyt, samat kuin minulla. Ei ihmetellyt miksi heitä onnittelin aikoinaan.

Yleensä tuollaiset luonnevikaiset syyllistää ihan kaikilla mahdollisilla tavoilla, myös kuolemalla. Jokaisen kannattaa muistaa se, että aikuinen ihminen on tasan tarkkaan itse vastuussa omasta elämästään. Jos päättää tappaa itsensä, se on oma päätöksensä, eikä siihen ole kukaan muu syyllinen. Yleensä näissä on kyse kuitenkin siitä, että nuo luonnevikaiset yrittää syyllistämisellään saada "irti pyristelevän puolison palaamaan takaisin häkkiin"... ihan vaan syyllisyydentunnosta. Eräs viisas antoi mulle aikoinaan hyvän neuvon: sulje korvat sanoilta ja avaa silmät teoille!

sulje korvat sanoilta ja avaa silmät teoille! --> loistava elämänohje!

Turvakoti voi olla hyvä etappi , nyt vaan poliisille rikosilmoitus ja lähestymiskieltoa uusimaan.

Älä näytä että pelkäät,missään tilanteessa,kyllä se jättää sinut rauhaan ajan myötä.Älä vastaa puheluihin,älä ärsytä,puhu pahaa selän takana.Mullakin oli aikoinaan exä joka soitteli yökaudet,ja uhkaili minua,mutta jätti sitten rauhaan kun en reagoinut mitenkään.Kukaan ei riitele yksinään.Mieheni mm.kidnappasi lapset,eikä sosiaalitäteistä ollut apua kun ei oltu vielä tehty huoltajuus sopimusta.Eipä niistä apua noista viranomaisista ole,aikaa vain vie juoata tyhjänpäiväisissä palavereissä.Eivätkä ehdi apuun jos ukko on pyssyn kanssa oven takana!Kun vain päätät seistä eropäätöksesi takana,vain sinä voit sen tehdä!Sukulaiset ja ystävät eivät voi puuttua asioihinne.Eivätkä usein haulakkaan olla välikätenä.