Mitä ajattelisitte tästä ihmisestä, kyseessä eräs lähisukulaiseni:
-hän mitätöi minua, esim.jos joku kehuu minua, hän muistelee vanhoja juttuja, "töppäilyjäni", joista huomauttaa.
-jos esittelen jotain tekemääni asiaa/kerron siitä, olen hänen mielestään vain huomion hakuinen.
-hän on arvostellut ulkonäköäni, sain aiemmin kuulla jatkuvasti miltä minun pitäisi näyttää. Arvostelija itse on ylipainoinen, Minä en koskaan ole arvostellut hänen ulkonäköään, painoaan tai muuta.
-hän tekee pilkkaa, vi**uilee paljon, ja jos puolustaudun hän menee henkilökohtaisuuksiin. Kertoo esim.sellaisia asioita joita olen hänelle aiemmin kertonut kahden kesken.
-hän on puhunut paljon eteenpäin henk.kohtaisia asioitani joita olen erehtynyt hänelle kertomaan. Tästä kiinni jäätyään ei myönnä mitään.
-hän arvostelee minua selän takana muille todella ilkeästi, kertoo esim.arkoja henk.kohtaisia asioitani ja naureskelee. Vaikka kuulisin omin korvin kun hän puhuu näitä juttujaan, niin hän ei myönnä mitään, minä kuvittelen omiani.
-hän arvostelee mieheni koulutusta, vähättelee miettien millainen ihminen lähtee opiskelemaan tuota alaa.
-hän ei kuuntele murheitani eikä usko mitään mitä puhun, mitätöi tässäkin asiassa.
-jos jostain näistä asioista erehdyn puhumaan/kysymään/huomauttamaan, olen vain katkera, lapsellinen ihminen.
-hän mitätöi minua, esim.jos joku kehuu minua, hän muistelee vanhoja juttuja, "töppäilyjäni", joista huomauttaa.
-jos esittelen jotain tekemääni asiaa/kerron siitä, olen hänen mielestään vain huomion hakuinen.
-hän on arvostellut ulkonäköäni, sain aiemmin kuulla jatkuvasti miltä minun pitäisi näyttää. Arvostelija itse on ylipainoinen, Minä en koskaan ole arvostellut hänen ulkonäköään, painoaan tai muuta.
-hän tekee pilkkaa, vi**uilee paljon, ja jos puolustaudun hän menee henkilökohtaisuuksiin. Kertoo esim.sellaisia asioita joita olen hänelle aiemmin kertonut kahden kesken.
-hän on puhunut paljon eteenpäin henk.kohtaisia asioitani joita olen erehtynyt hänelle kertomaan. Tästä kiinni jäätyään ei myönnä mitään.
-hän arvostelee minua selän takana muille todella ilkeästi, kertoo esim.arkoja henk.kohtaisia asioitani ja naureskelee. Vaikka kuulisin omin korvin kun hän puhuu näitä juttujaan, niin hän ei myönnä mitään, minä kuvittelen omiani.
-hän arvostelee mieheni koulutusta, vähättelee miettien millainen ihminen lähtee opiskelemaan tuota alaa.
-hän ei kuuntele murheitani eikä usko mitään mitä puhun, mitätöi tässäkin asiassa.
-jos jostain näistä asioista erehdyn puhumaan/kysymään/huomauttamaan, olen vain katkera, lapsellinen ihminen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kuulostaa samanlaiselta ihmistyypiltä, joita suvussani sattuu olemaan. Olen itse "klaarannu" tilanteen ensinnäkin olemalla kertomatta mitään, kohtelemalla kuin ilmaa ja kautta rantain antamalla samalla mitalla ja olemalla kuin en olisi mitään sanonut. Eli antamalla samaa lääkettä. Syy miksi kertomasi ihminen käyttäytyy noin on siinä, että hänellä itsellään menee huonosti, hänen itsetuntonsa on heikko ja hän ei siedä sitä että muut ovat valokeilassa kuin hän eli lyhyesti sanottuna hän on narsisti.
Minä olen myös viilentänyt välejä todella paljon, en myöskään kerro enää henkilökohtaisia asioitani, puhun vain positiivisia asioita minusta ja miehestäni. Mistään epäonnistumisista en enää kerro vaikka ne minua kuinka harmittaisivatkin. En aiemmin uskaltanut edes sanoa hänelle vastaan, sillä hän todellakin osaa vedellä oikeista naruista ja loukata julkisesti.
En itse ensin jotenkin uskonut enkä tajunnut että tuo ihminen käyttäytyy minua kohtaa niin epäreilusti. Muutama ulkopuolinen henkilö minun silmäni aukaisi kun kertoivat totuuksia, ja juurikin sen miltä tuo asia näyttää ulkopuolisten silmin.
Olen itse päätynyt enemmän siihen puoleen että tämä ihminen on kateellinen. Hänellä on todella huono itsetunto, on sen minulle useasti kertonut ja niissä tilanteissa olen itse sitten erehtynyt hänelle puhumaan asioitani. Myöhemmin hän on sitten käyttänyt näitä kertomiani asioita aseena minua vastaan.
Miksi olet tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa on mielenkiintoisempi kysymys.
Kyseessä on siis lähisukulainen, joten tämän takia olen tähän mennessä hänen kanssaan ollut tekemisissä. Aiemmin näimme paljon useammin mutta tulin järkiini. Olen viilentänyt välejä todella paljon aiemmasta.
Ilmeisesti sinua huomattavasti vanhempi ihminen, joka on suhtautunut huoliisi ja asioihisi kuten lapsen juttuihin konsanaan, vähätellyt ja jutellut niistä toisten kanssa huoletta.
Hän ei ole huomannut, että olet aikuinen ihminen. Ikäeroa ei enää siinä mielessä ole.
Aikuinen ihminen ei pura huoliaan helposti edes lähisukulaiselle, huolet ovat omat, harmit omat, ja niiden ratkaisun löydät vain sinä itse. Kertooko hän omat asiansa sinulle? Epäilenpä että ei kerro.
Omia harmejaan voi vähätellä uteliaille ja muuttaa puheenaihetta. Pitää muistaa, että kun rupeaa niistä puhuman, kertookin äkkiä paljon enemmän kuin olisi viisasta.
Paljastamalla ongelmansa ihminen joutuu kuuntelijan armoille ja koukkuun. Hän voi kertoa eteenpäin tai olla kertomatta. Kaikki riippuu sinusta. Jos ei ystävyys suju toisen mieleisesti, niin...
Erehdyt useassa kohdassa. Tämä ihminen on minun kanssani saman ikäinen. Hän purkaa mielellään ongelmansa minulle, parisuhde-, ihmissuhdeongelmista aivan kaikkeen. Vastavuoroisuutta ei sitten olekkaan, minä en hänelle voi enkä tahdo avautua samalla tavalla luottamuspulan takia.
Terveessä ihmissuhteessa voi jakaa ongelmia, ja oikeat lähimmäiset pyrkivät auttamaan ja tukemaan. Se että joku on niin heikko ettei pysty vastavuoroisesti tukemaan, ei ole minun ongelmani.
Teeppä seuraavan kerran selväksi että mulle ei vittuilla ja jos ei usko niin käsilaukulla pain näköä niin voi oppia jotain tai sitten ei. Hyökkäys on paras puolustus ja sanot että eipä minun tartte tuollaisen kusipään kanssa olla missään tekemisissä niin helpottaa ja haukuppa itse hänet kerran kunnolla. Seuraavan kerran kuin aukoo päätänsä niin kysyppä häneltä että oeltko puutteessa kun noin kiukuttelee.
Kaverisi vaikuttaa sadistiselta ja on kateellinen sinulle! Näin näen asian.
siskoltani. Olen yrittänyt olla mahdollisimman vähän tekemisissä, mutta akka laittaa viestiä ja yrittää tyrkyttää seuraansa. On joka asiasta eri mieltä kanssani ja jos laitan jotakin tekstiviestiä hänelle, niin vastaa jotakin omia mielipiteitään huutomerkein.
Kiitos, että katkaisit välit.
Tein sen sinulle tarkoituksella helpoksi.
Kuin myös. Kuulostaa hyvin paljon siskoltani. Ikävää että omat sukulaisetkin voivat käyttäytyä näin. Minulla on ollut elämässäni paljon hankaluuksia, mm. masennusta ja muutama lääkärin tekemä diagnoosi eri sairauksista. Viimeistään näiden asioiden myötä luulin että siskoni olisi muuttanut käytöstään minua kohtaa, olisi esimerkiksi osoittanut tukea. Sen sijaan sain kuulla lisää arvosteluja, tuomitsemista, masennukseni ei ollut mitään jne.
Viimein sain sanottua hänelle vastaan ja oma elämä on paremmissa kuosissa. Mutta..kun hänen suorittamansa hyvin näkyvä arvostelu ja muu loppui (sain sen loppumaan) niin että tilalle on tullut kaikkea muuta. Esim. salakavalaa nälvimistä mitä typerimmistä asioita, sisareni ei pysty olla tosissaan onnellinen minun vuokseni, ei esimerkiksi pysty onnitella eräästä iloisesta tapahtumasta elämässäni, hän vain vaikenee. Olen yrittänyt myötäelää toisen onnessa mutta hankalaa se on kun tunnet ettei toinen arvosta eikä kuuntele tosissaan. Samoin huomaan entistä paremmin miten koko elämä tuntuu olevan hänelle yhtä kilpailua minua vastaan.
Olen itse lopettanut sellaisen sukulaisen tapaamisen joka vittuili mulle koko ajan. Sillä siitä pääsi.
Näin olen minäkin tehnyt. Myös toisen vastaavan kanssa olen tekemisissä niin vähän kuin mahdollista, en olisi ollenkaan, jolleivät olosuhteet pakottaisi. Asia vain on niin, että tietynlaisille ihmisille on turha sanoa, että kuule, tuollainen on loukkaavaa tms. He kun sen kyllä tietävät aivan hyvin itsekin, eli tahallaan käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Ainut keino on pistää välit kokonaan poikki.
Mitä seuraa siitä jos puukoniskuihin vastaa puukoniskuilla? Verenvuotoa ja syviä haavoja. Kyllähän sekin on eräs keino, mutta entä jos yrittäisit psyykata itsesi ylemmälle levellille?
Itse olen tullut siihen tulokseen tässä elämässä että toisinaan negatiiviset tunteet - viha, katkeruus jne - on sittenkin syytä omassa mielessään työstää ja analysoida pois.
Olen sitä mieltä, että kun kaksi ihmistä solvaa ja raivoaa toisilleen niin siinä henkisesti keskenkasvuiset ihmiset vuodattavat tunteitaan ja räiskivät vihaansa toistensa naamaan.
Se, joka pidättäytyy moisesta, vetää pidemmän korren. Sellainen ihminen on kuin kumimuuri josta siihen heitetyt kivet kimmahtavat takaisin, solvaukset eivät haavoita.
Olen muutaman kerran itse tälle sukulaiselleni sanonut vastaan, lähinnä tilanteissa joissa olen kunnolla tullut loukatuksi ja on ollut pakko jo aukaista suu! tiedän että tälläisen ihmisen kanssa riiteleminen on typerää, ja lopulta saattaa vajota vain samalle tasolle. Eräässä vaiheessa haudoin kostoa ja olin hyvin vihainen.
Ajan myötä pääsin nuiden tunteiden yli, ja tajusin että tuon ihmisen käytös minua kohtaan tuskin koskaan muuttuu täysin.
Joten paras on vain elää omaa elämääni ja jättää hänen sanomisensa mahdollisimman vähälle huomiolle.
Tällä hetkellä olemme näennäisesti väleissä. Pidän etäisyyttä koska se on paras keino välttyä loukatuksi tulemiselta.
Samoin täällä sukulainen ja läheinen vielä. Olen alkanut nyt nousta kapinaan ja sanon hänelle takaisin . Nousta ylemmälle tasolle , siis tunteen yläpuolelle ja katsella sieltä. Surullista , mutta totta, hän itse ei myönnä mitään . Hän on kyllä sairas , joten ajattelen sen johtuvan siitä. Ja ajattelen myös, että kosto on paha asia. Lisää haavoja ja tuskaa. Ei kannata olla ilkeä, sitä katuu vielä. Parempi laiha sopu, kuin lihava riita. Jos ei voi sopia, olkaa erillänne, niin minäkin tein sukulaiseni kanssa.
Kun lähisukulaiselle ja hänen probleemoilleen et mahda mitään, niin kannattaisiko kiinnittää suurempi huomio omaan itseensä ja siihen, miksi sinä vaivaannut aiheesta ja kiinnität noinkin paljon huomiota ja vaivannäköä siihen, miksi joku sitä ja tätä ja tuota.
Anna hänen olla kaikkine omine vikoineen sellainen kuin hän on, ne ovat hänen ongelmiaan. Keskity sinä omiisi ja pidä niistä sellaista huolta, ettei kukaan pääse sanomaan eikä arvostelemaan. Ts. huolehdi omasta itsetunnostasi niin sukulaisten huomauttelut menevät toisesta korvasta sisään ja tulevat samoin tein toisesta ulos.
Vaikkapa sen vuoksi että tälläiset ihmiset mustamaalaavat toisia selän takana?
Ja mitä se sinuun, minuun ja Hentun Liisaan mitään vaikuttaa? Mustamaalatkoon jos eivät muuhun pysty.
En tiedä lukeeko ylläpito mutta miksei täällä enää saa olla kommenttien kanssa samaa/eri mieltä, ts. antaa peukkua kommenteille?
Kylläpä kuulostaa tutulta. Minua vähätellään myös ja arvostellaan. Kyseessä on myös lähisukulainen, jonka kanssa olen yrittänyt olla niin vähän tekemisissä kuin mahdollista. Se on mielestäni paras tapa toimia niin pitkään kunnes viimein saa tarpeekseen.
Olen miettinyt paljon, että miksi tämä ihminen on omasta mielestään oikeutettu arvostelemaan kaikkia muita ihmisiä ja asettumaan heidän yläpuolelleen? Kukaan muu ei tee oikein mitään. Vain hän osaa kaiken ja tuo omaa osaamistaan esille. Hän ei koskaan sano esim. minulle mitään positiivista. Huomauttelee kyllä ulkonäöstä ja tekimisistäni.
Ehkä se kuitenkin on huonoa itsetuntoa, kuten joku tässä viestiketjussa sanoikin. Hänen pitää moittia toisia ja tuoda itseään esille. Ainoastaan omaa tytärtään hän kehuu itsensä lisäksi. Tytär on kaunis ja edustava ja sattuu olemaan vielä rikkaissa naimisissakin hyvänä plussana.
Olen yrittänyt olla ajattelematta koko ihmistä ja paras keino mielestäni on olla mahdollisimman vähän tekemisissä, mutta välillä on pakko. Kyseessä on siis mieheni äiti ja siksi yritän sietää. Vierailut heillä ovat todella rasittavia. Kauhulla ajattelen taas tulevaa joulun aikaa kun kaikilla pitäisi olla hyvä mieli ja pitäisi olla perheen kanssa yhdessä. En osaa tehdä jouluruokia, en siivota enkä muutenkaan mitään oikein. Miksi minun pitää pahoittaa mieleni hänen takiaan?
Ei kai minkään takia.
minullakin oli joskus miehen siskot tosi v...mäisiä, nyt en ole missään yhteydessä kun erosin miehestä..
Aivan kuin moni olisi kirjoittanut sisarestani. Niin kauan kuin asuimme eri paikkakunnilla, tilanne oli jotenkin kohtuullinen. Emme olleet paljon tekemisissä, hän ei käynyt luonani, saati juuri soitellut. Nyt tilanne on toisin. Olen aikas ahdistunut tilanteesta. Aina on paha mieli, enkä "osaa" tehdä mitään oikein, hänen mielestään. Koska elämäntilanteeni on paljon muuttunut työttömyyden vuoksi, olen hänen mielestään pohjasakkaa. Se alentava sävy, millä hän minua puhuttelee tai asioistani, niin se on todella törkeää. Ainoa mahdollisuus on yrittää saada muualta asunto, jotta pääsen jälleen olemaan ihan oikea ihminen, jonka ei jatkuvasti tarvitsisi tuntea olevansa alempiarvoinen tai tyhmä.
Mikä pakko on olla sisaren kanssa yhteydessä, vaikka asus samassa kylässä.Kyllä huomaa tyhmyytensä, kun et soita,etkä vastaa puheluihin saati muuhun yhteyteen.
Ootteko se suku jonka pitäis korjailla vääryyksiä entiselle sukulaiselle tehtynä? On kiire,.
Ihan kuulostaa äidiltäni. Jouduin itsesuojeluna viilentämään välejä, jolloin alkoi -ilmeisesti kostona- soittelemaan mm. lastensuojeluviranomaisille. Asioiden oikea laita selvisi onneksi heillekin nopeasti, mutta välimme eivät ole koskaan korjaantuneet. Ihmettelen edelleen, kuinka joku voi olla niin täynnä myrkkyä, elää ja hengittää, ja sitä myös ympärilleen puskee. Mitä sellaiselle yksi ihminen voi. Tai edes pitääkö?
Voi johtua siitä että äitisi ei ole koskaan voinut sanoa omille vanhemmiileen kunnolla vastaa ja kostaa asioita lapselleen joka on ihan hanurista.
Nii-in, tuollaisia "ihankuäiteen" lailla ajattelevia on liian paljon. Ns. aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole ikipäivänä tulleet ajatelleeksi, mistä se äiti on tullut, mitä kokenut, mitä kestänyt, millaisiin elämän tilanteisiin joutunut ...
Monille äiti on ihminen, joka on siinnyt tyhjyydestä yhtäkkiä ja poksahtanut ilmoille ja olemaan siinä kohdassa kun on ensimmäisen jälkeläisensä saanut. Jos ns. aikuinen ihminen ei käsitä, että elämä muovaa meitä kaikkia ja ala koskaan ymmärtämään, että kaikki muovailuvahat eivät ole hyvästä kotoosin, niin mille asteelle se oma olematon aikuisuus on jäänyt.
Miten silloin voi syytellä ketään muuta kun ei ole itse yhtään sen kummempi.
Ap voisi olla exäni sisko. Heillä on viha-rakkaussuhde vailla vertaa ja ovat jotenkin toisistaan riippuvaisia. He riidoissa ollessaan miettivät ääneen mitä pahaa toiselle keksisi järjestää. Tällöin oli kaikki keinot käytössä. Exäni sisko saattoi ottaa yhteyttä tuolloin. Kun en vastannut luuriin,ihan siitä syystä kun tiedän kuinka toimii, hän laittoi viestejä joissa kertoi tietävänsä exäni pahoinpidelleen lapsiamme. Tai että "eroa siskostani ja lupaan että lapset jää sulle". Me elimme tuolloin keskellä kriisiä exäni kanssa. Tuollainen pelaaminen lasten kohtalolla järkyttää minua,eikä minua olisi millään saanut suostumaan. Lasten kautta minuun oli helppo vaikuttaa ja sitä teki exäni uhkailemalla aina lapsista jotain. Exäni taas tyytyi vain pajastamaan siskonsa asioita minulle. Selvää oli että pahuutta riittää molemmissa jos riitaantuu. Pahuus sanon siksi koska se kaikki oli jotenkin rajatonta.
Kun he olivat taas sopineet,oli toinen toiselle terapeutti ja yhdessä saattoivat hankaloittaa monenkin ihmisen elämää. Suunnitelmat oli sellaisia. En ole varma kumpi manipuloi kumpaa,mutta olivat taas riidoissa joku aika tuosta kun exän sisko tarjosi apuaan jos jätän siskonsa. Eromme hetkellä olivat riidoissa, mikä ei estänyt exääni uimasta hänen suosioonsa ja hankkivan näin käsikirjoituksen jollaista en ole vielä nähnyt eroriitojen aikana tehtävän.
Exän siskosta olivat muu suku sopineet että sulkevat ulkopuolelle. Ainoa,joka ajatteli tätä siskoa,olin minä kun sanoin että hän on teidän perhettä ja pitää aina yhteys auki pitää. Jotenkin mä olen miettinyt tuon niin että tuo exän siskon jutut ja se pahuus viehätti mun exää ja mikään välirikko ei tulisi kestämään.
Tuosta sinun kirjoituksestasi; jos molemmat osapuolet vuorollaan ovat toisiaan haukkuneet ja toistensa elämää vaikeuttaneet, niin silloinhan he molemmat ovat antaneet sata varmasti samalla mitalla toisilleen takaisin.
Miten näitä kahta, sinun kertomaani ja ap:n kirjoittamaa voisi verrata toisiinsa?
Mitä enemmin ihmisiä tuntee niin sitä vähemmin niitten kanssa haluaa olla missään tekemisissä.
Yli 90% ihmisistä on täysiä kusipäitä joita ei kukaan halua tavata eikä jutella niiden kanssa sanaakaan.
Tämä on todettu noin 35 vuoden iässä. ja nyt lähes 50 veenä olen täysin samaa mieltä edelleenkin.
Harvassa ovat oikeamieliset ihmiset, sairaita mieleltään onkin jo iso joukko ihmisiä joita ei edes kaikkia voi kutsua ihmisiksi.
Tämän kommentin voi tulkita myös siten, että sitä saa mitä antaa. Jotta katselepas omaan napaasi - jos osaat.
Olen samaa mieltä, suurin osa ihmisistä on täyttä paskaa. On parempi elää yksin kuin huonossa seurassa.
Suomessa varsinkin kun on vuosikymmenet korostettu pelkästään työtä, tuottavuutta ja tehokkuutta sekä laiminlyöty henkinen puoli niin suurin osa suomalaisista on henkisesti sairasta porukkaa. Tämä on tämän kansakunnan tuhoava voima ja se näkyy kun Suomi ei nouse taloudellisesta lamastakaan muun euroopan mukana, henkiset voimavarat ovat lopussa tältä kansakunnalta ja sitä eivät poliitikotkaan älyä kun edelleen jankkaavat sitä samaa ikivanhaa paskaa, työ, tehokkuus, tuottavuus eivätkä edelleenkään älyä panostaa kansakunnan henkiseen hyvinvointiin.
Tuossa saattaa olla totuuden siementä mutta pahoinvoinnin kannalta sitä ei parane käsitellä. Tulee vain entistä pahempi olo, valtio ja kansakunta.
Tuosta olen samaa mieltä. Suomessa voidaan todella huonosti ja henkiset voimavarat ovat aivan lopussa.