Kyllä se vaan niin on että koko elämäni mielekkyys jos sitä on milloinkaan ollut on tähän ikään mennessä lopullisesti hävinnyt. Elämäni on polkenut paikoillaan jo viimeiset 4 tai 5 vuotta enkä ole ihmisenä muuttunut suuntaan jos toisenkaan. Elämäni tuntuu nyt tulleen valmiiksi ja se on ohittanut kohokohtansa joskaan siinä ei paljoa näkemistä ole ollut.
Olen ollut aikuinen nyt jo muutaman vuoden eikä se lopputulos millaiseksi ihmisenä loppujen lopuksi kasvoin ollut kovin positiivinen yllätys. Olen alati masentunut ja muutenkin tulevaisuus tuntuu todella toivottomalta ja näköalattomalta. Vaikkei elämäni laatu kauheasti parempi ollut joskus 6-7 vuotta sitten niin kyllä tuohon aikaan vielä liittyi sellaista kasvavan ihmisen tulevaisuuden optimismia.
Lisäksi oloani pahentaa se että olen ns. syönyt tiedon puusta eli maailma on tuntunut jo useamman vuoden pohjimmiltaan tosi pahalta paikalta. Koen resurssieni hyvään elämään olevan heikot ja lisäksi minulla on pahoja vaikeuksia löytää motivaatiota elämiseen. Asiaa ei auta tunne siitä että vuodet menevät ihan liian nopeasti ilman että saisin elämästäni oikeen minkäännäköistä otetta. Koen itseni sitä paitsi ihan liian vanhaksi ja että ne parhaat vuodet alkaisivat olla jo takanapäin. Onko muita jotka jakavat samanlaatuisia fiiliksiä?
Olen ollut aikuinen nyt jo muutaman vuoden eikä se lopputulos millaiseksi ihmisenä loppujen lopuksi kasvoin ollut kovin positiivinen yllätys. Olen alati masentunut ja muutenkin tulevaisuus tuntuu todella toivottomalta ja näköalattomalta. Vaikkei elämäni laatu kauheasti parempi ollut joskus 6-7 vuotta sitten niin kyllä tuohon aikaan vielä liittyi sellaista kasvavan ihmisen tulevaisuuden optimismia.
Lisäksi oloani pahentaa se että olen ns. syönyt tiedon puusta eli maailma on tuntunut jo useamman vuoden pohjimmiltaan tosi pahalta paikalta. Koen resurssieni hyvään elämään olevan heikot ja lisäksi minulla on pahoja vaikeuksia löytää motivaatiota elämiseen. Asiaa ei auta tunne siitä että vuodet menevät ihan liian nopeasti ilman että saisin elämästäni oikeen minkäännäköistä otetta. Koen itseni sitä paitsi ihan liian vanhaksi ja että ne parhaat vuodet alkaisivat olla jo takanapäin. Onko muita jotka jakavat samanlaatuisia fiiliksiä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miten ihmeessä sä oikein voit kokea jo parikymppisenä olevasi muka liian vanha ja sitä, että sun elämäsi parhaat vuodet olisivat muka jo ohitse?? Sullahan on vielä ne kaikkein parhaat nuoruusvuodet edessäpäin, kun oot vielä noin nuori ja sulla on kuitenkin vielä noin kymmenen vuotta aikaa niihin parhaiden nuoruusvuosien alkamiseen, jotka ovat edessä sitten yli kolmekymppisenä.
Totta. Elämä on ohi jos ei ole parikymppiseksi mennessä saanut naista, koska tuskin saat sitä jatkossakaan.
Ei kai aloittaja tossa edes maininnut mitään mistään naisettomuudesta. Ja kyllä hän ehtii hyvin vielä seurustella elämänsä aikana, vaikka ei vielä olisikaan. Onhan sitä elämässä kaikkea mahdollista, kun aloittajankin kannattaisi varmasti suorittaa ne opiskelut ja/tai päästä sinne työelämään, että saa sitten rahaa ja varallisuutta kartutettua. Että paljon hänellä on vielä kaikkea tekemistä ja saavutettavaa, vaikka hän ei seurustelisikaan tällä hetkellä.
No sitten onkin hyvä aika pistää joka ikinen asia elämässä uusiksi ja remonttiin jos tuolta tuntuu.
Teinit ja varhaisaikuiset luulee tietävänsä maailmasta kaiken, mutta paskat tietävät mitään. Identiteettikin on vasta hakusessa. Elä 50 vuotiaaks niin tuu sitten vasta sanomaan, että tiedät jotain.
Mitä kuvittelit että elämä on? Golfin peluuta, viskin juontia ja sikarin polttelua 7000 Rolex kädessä? Unohtamatta Bugattilla ajelua ja 40kg mallityttöjen naurattamista yksityisillä klubeilla ja kattohuoneistoissa tai heidän seksuaalista käyttöä yläilmoissa, kun oma lentokapteeni ohjaa suihkukonettasi?
Elämän kohokohta on mielellään yli 40-vuotta painaa orjana maksaen veroja, mielellään pienellä korvauksella, mielellään myös vähintään 10h päivässä ja vielä maanantaista - lauantaihin mikäli mahdollista ja täysin autopilotilla.
Olisihan se varmaan kiva jos olisi edes jonkinlainen nainen, mutta valitettavasti kiltit ja kunnolliset l. alemman tason miehet jäävät aina yksin, koska naiset haluavat vain nussituttaa itsensä jännämiehillä. Vakaata ja rakastavaa parisuhdetta, avioliittoa tai ydinperhettä he eivät halua.
Itseään kunnioittava, arvostava varakas ytmi jää myös yksin, koska samantasoiset naaraat omaavat surkeat arvot ja ovat turhan pinnallisia, loput tahtovat siivelle. Mies useimmiten voi olla siedettävä, parempi jos on kiehtova ja siihen tarvii amexin (American express, parempi jos on vielä musta), kiehtovuutta lisää muut selvästi näkyvillä olevat omaisuudet.
Siis oliko kyseessä nyt koko polkypyörä vai pyöräily? Mikäli ei irronnut, niin pihvin vai koko lehmän?
Kyllä se pahin kärsimys on vasta edessä. Pahimmillaan sulla vielä yli 80 vuotta. Olet sen ikäinen, että nyt ensin on edessä sota ja sitten oletkin määräämättömän ja loputtomalta tuntuvan ajan käänneltävänä sotaveteraani sairaalassa selkä kusisiin lakanoihin liimautuneena raajattomana rakkaudettomana hylkiönä. Jos hyvin käyt kuolema tulee nopeasti ja kivutta.
Eiköhän se tyhmänä ota tykistä? Sodassa selviävä veteraani useimmiten on kaukana puolustuslinjassa. Heti kannattaa juosta valkoinen lippu vihollisleiriin ja toivoa, että miestä muistuttava Olga Isopovipovaz, jolla karvoja on kuin Unkarilaisella kuulantyöntäjällä ottaa väkisin Siperian kylmässä keskitysleirissä.
Ompa meillä pojalle povata lupaava tulevaisuus ;) :D