yksin. kaipaisin jonkun jakamaan tämän elämäni ja kaiken. Kaipaan jotain jonka kainaloon nukahtaa illalla ja josta aamulla herätä. Kaipaan elämänkumppania. Ystäviä on ja monta erittäin lähellä sydäntä mutta ei se ole sama asia. Muutenkin kun kaikki on nyt niin ihanasti se Mr. Right vaan puuttuu. En jaksa enää hypätä baarissa karistamassa kaikenmaailman perseelleläpsijöitä ja seksinhimoisia. Haluaisin vain rakastaa ja tulla rakastetuksi ja jakaa elämän jonkun kanssa..
en jaksa
enää olla
141819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
aina saa uneksia..
Niinpä, tai niin teekin, että haaveilen vain jostakin, jota ei luultavasti koskaan tule :)
Maailmaa ammatikseen prosessoivan neuvo:
- analysoi tilanteesi rehellisesti
- mieti realistiset chanssit ja keinot
- tee suunnitelma
- toteuta se (kerran täällä vain eletään)
- ole onnellinen
Kyllä rehellisen ajattelun jälkeen tuntuu että ei pyöreällä keski-ikäisellä yhällä, joka kaiken lisäksi skorpioni ja tyylitön maalaismentaliteetin omaava köyhä ryyppäämätön ja kapakoimaton persoonallisuus, paljon mahdollisuuksia ole.. Silti enpä niitä unelmia kuopannut ole. "On ihanaa löytää se ainoa oikea, se on yhtä ihanaa joka kerta". Sitä pitää osata olla onnellinen ilmankin, tässä odotellessa. Tai sitten vaikka loppuikä, jos Onni ei kohdalle satu.
Moi!
Kaiken muun oon tehnyt, mutta tuo "toteuta se!". Siihen se yleensä jää. Tarkoitan, että yksin on paha toteuttaa. Jos toinen ei kiinnostu "samalla mitalla", ei onnistu. Miksi muuten HYVIN USEIN käy niin, että joko minä kiinnostun tai minusta kinnostutaan. MIKSEI välillä molemminpuolisesti, samaan aikaan?!
Niin ja sitten kun olen aktiivinen jonkun miehen suhteen (esim. netin kautta tutustumaani), niin miespä säikähtää. Hiljenee. Häviää. Toisaalta taas tälläkin palstalla miehet kehottavat naisia olemaan aktiivisia suhteen aloittamisessa. Kunpa aina tietäisi, kuka mies kuuluu kumpaan kategoriaan... ;))
Niin, kohdalleni vain on sattunut vääriä ihmisiä, siitähän se on kiinni.
Toivossa eletään, kyllä niitä vapaita miehiä on pilvin pimein. Mieluiten Sen Sopivan tapaisin live-elämässä kuin netin kautta, mutta ravintolassa käymiskertani niin olemattomat vuotta kohti, että... Ja me suomalaiset olemme hirveän ujoja tekemään aloitteita tuolla arkielämässä. Katsotaan pitkään, ei muuta.
Ei vaivuta synkkyyteen, ihmiset!
niin miksi se on juuri noin, sinä kiinnostut, vastapuoli ei, vastapuoli kyllä sinä et. Miksi et itse kiinnostu, se sama syy saattaa olla tapauksessa kun vastapuoli ei kiinnostu. Mulla on miehenä vähän sama ongelma. Ehkä valinnanvaraa on liikaa molemminpuolin ettei tiedä ottaisko tuon vai tuon ... ja jos joku kiinnostuu liikaa niin menee itse puihin, löytyiskö parempaa ja toisaalta vapaudessa on puolensa...
Ehkä me löydetään vielä sopivat, samassa piirissä ainakin kuljetaan.
Tuli vaan mieleen että kun itellä vähän sama tilanne, mutta se Ms. Right puuttuu. Minulla kun on sellanen tapa "etsiä" että hakeudun aina paikkoihin joissa ite tykkään olla, ajatellen että jos minä viihdyn täällä, niin varmasti se "oikea" tulee kans tänne (olen muuten varmaan ainoa joka näin ajattelee :D , kannattaa kokeilla..)
Mutta kun sitten joku nainen ilmestyy paikalle niin eihän tällänen ujo suomipoju uskalla mitään sanoa. Miks ei naiset voi vaikka moikata tai vastaavaa niin uskaltais jotain tehdä.
Toi oli hyvä pointti=) Ennen listasin jumalattomat kriteerit miehelle. Nyt olen pyrkinyt olemaan avoin kaikenlaiselle. Luulen että minusta on parin sinkkuvuoden aikana tullut nirso. Jotain juttuja jos listaan niin ikä n. 21-25, mieluiten akateeminen koska itsekin opiskelen yliopistossa, ei tartte olla mikään jumalaisen hyvännäköinen mutta kivannäkönen kuitenki sillä itse olen kaunis( tiedän sen, mutten ole ylpeä, olen katsonut peiliin joskus ja pitänyt näkemääni ihan kivana, se ei ole kuitenkaan elämän tärkein asia todellakaan)Olisi myös kiva kun mies olisi urheilullinen ja harrastaisi jotain tosissaan niinkuin itsekin. Rahalla ei ole väliä saati omaisuudella kunhan tule omillaan toimeen. Pitää olla myös siisti ja huolehtia hygieniasta. Tässä joitakin ulkoisia juttuja jotka ennen oli tosi järkyttävät. kuulostaa tosi pinnalliselta mutta mun mielestä jokaisella on oikeus vaatia mieheltään sitä tasoa jota itse edustaa. Luonteelta miehen tulee olla rehellinen, luotettava, hauska, pilke silmäkulmassa, ei petä, ei kännää, ei ole väkivaltanen, eikä hauku (huonoja kokemuksia löytyy....)Myös sopivasti kiltti muttei nyhverö, keskustelutaitoinen, molemminpuolinen kunnioitus tärkeä.Miehellä pitää oma elämä sillä en aijo luopua omastani.Olisi myös erittäin mukavaa kun tulevaisuuden suunnitelmat ja näkemykset kohtaisivat..näitä niin ulkoisia kuin sisäisiä on vaikea luetella sillä sitten kun se kohalle osuu niin voi olla että mikään näistä ei täyty, siis ainakaan ulkoisista...Jotain tuohon suuntaan se voisi olla...
Vastaan enemmän tai vähemmän kaikkea noista. Urheilen, 24v, olen ihan jees näköinen, puolta vuotta vaille akateeminen, rikkaasta perheestä, mut en ota heidän rahoja vaan tienaan omani, käyn suihkussa joka aamu :) , rauhallinen käytös mut joskus pitää mennä kun siltä tuntuu, vapaa. Tosin joskus juon, viina on nääs viisasten juoma.
Tulevaisuudesta tai yhteisistä haaveista en tiedä, mut ne ehkä selviää :)....tai sit ei.
yritä löytää miehes.
kun on jo mittarissa 34v,niin alkaa toi toivokin omasta perheestä hiipua.Kun ei sitä rakasta vierelle vain näy.että onko tämä sitten kohtaloni,tähänkö on tyytyminen.Ymmärrän täysin tunteitasi.
Epäreilu maailma.
Joku pariskunta yrittää saada lasta kaikin mahdollisin keinoin. Mutta ei saa.
Samaan aikaan naapurissa joku alkoholisti on raskaana ja vetää viinaa kaksin käsin, niin että lapsi vaurioituu vakavasti jo ennen syntymäänsä.
Jeee...
Olipa hyvin kirjoitettu. Tuntui niin omilta ajatuksilta : )
Tuo se on monen meistä ajatus... Yksinäisyyttä ja turhautumista voisi kirjoittaa monta sivua, mutta jotenkin tuntuu ettei tee mieli jakaa pahaa mieltä.
Itsestä tuntuu että olisi lähelle unelmien miestä monelle, mutta...
Asia kiteytyy noihin kahteen viimeeseen lauseeseen:
"En jaksa enää hypätä baarissa karistamassa kaikenmaailman perseelleläpsijöitä ja seksinhimoisia. Haluaisin vain rakastaa ja tulla rakastetuksi ja jakaa elämän jonkun kanssa.."
Niinpä niin. Täällä varmasti vielä yksi niistä huonoista naimakaupoista: köyhä opiskelija, kahden lapsen yh, ikääkin jo reilut 30. Mahdollisuudet vähissä, kieltämättä joskus meinaa usko mukavasta parisuhteesta loppua...
Silti vielä kaivan itseni ö-mapista ihmisten ilmoille.