lapset ja isä.

Lue tuolta yhteis- ja yksinhuoltajuus palstalta. Siellä on paljon kohtalotovereita. Tosin se palsta on valitettavan täynnä asiattomia viripäitäkin... (Heidän tapauksessaan ei ole ihmekään, että lapset on isistään vieroitettu.)

Minä olen lähiäippä, mutta siis lapseni isä asuu eri osoitteessa. Tosin nyt kun lapsi on kasvanut, niin olemme hiljalleen vuosien varrella siirtyneet vuoroviikkoihin. Meillä on onneksi eron jälkeisiä pahoja riitoja laskematta välit olleet aina hyvät, asialliset. Molemmat olemme menneet elämässä eteenpäin, ja yhteisellä lapsellamme on sisaruksiakin molemmissa kodeissaan.

Lapsen isä on usein etenkin lapsen ollessa pienempi, puhunut siitä että hänelle oli hyvin vaikeaa asua niin paljon erossa lapsesta. Ymmärrän sen hyvin... Lapsen kannalta se oli kuitenkin silloin paras ratkaisu, koska erosimme lapsen ollessa 1v, ja minä vielä hoidin lasta kotona. Mies oli ns. työnarkomaani, joka ei ollut lapsen kanssa juurikaan ollut itsekseen, koska oli kiireitä. Vuosien myötä elämäntilanteet muuttuu. Alussa lapsi oli n. 1-2 päivää viikossa isällään. Sitten oli joka toinen viikko 4 päivää. Nykyään joka toinen viikko. Asumme suht lähekkäin, joten koulukaveritkin pääsevät molempiin koteihin kävellen yms. Muuten ei onnistuisi.

Minulle on ollut vaikea tottua jokaiseen päivään, jonka lapsi on isällään. Tämä vuoroviikko systeemi on ihan tuskaa... Jatkuva ikävä. Mutta en koskaan näytä sitä lapselle, koska tärkeintä on, että lapselle on hyvä olla.