En saanut onnitteluja tai mitään, koska kuulemma turha koko päivä, ettei tarvi viettää...et sellane isä sitten, viime vuonna sain ees kortin, tosin varmaa siks kun oli eka äitienpäivä. Kiva katella kun muut mammat sai onnitteluja,sai lahjoja tai muuta erikoista päivään. ..huoh mä en voi ku haaveilla. Ainut minkä teki oli aamukahvinkeitto jonka mä normaalisti teen..
Miten miesten on nii vaikee tajuta et se olis kiva jos muistettais jotenki.?!!
No mun kosto oli sit ku lapsel tuli kauheet kakat housuihi, ni annoin isälle ja totesin et nyt äitienpäivän kunniaks saa vaihtaa.
Miten miesten on nii vaikee tajuta et se olis kiva jos muistettais jotenki.?!!
No mun kosto oli sit ku lapsel tuli kauheet kakat housuihi, ni annoin isälle ja totesin et nyt äitienpäivän kunniaks saa vaihtaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Oho, tuli vahingos 2 samaa alotusta ku tabletti temppuili, ylläpito voi poistaa alimman.
Itse sain neljäntoista vuoden äitiyden jälkeen ensimmäisen kerran äitienpäivä kukan! Aikaisemmin on vain todettu, että en minä ole hänen äitinsä joten en mitään kukkaa tarvitse. Ironista tässä se että ollaan eroamassa.... Että näin se arvostus menee...
Halusiko mies alun perin paljon sitä lasta? Miten teillä muuten menee parisuhteessanne?
Vaihtelevasti on mennyt, lapsi oli ylläri, molemmat rakastaa häntä eikä vois kuvitella elämää ilman. Parisuhde mennyt laajalla tunne skaalalla kun meille syntyi sairas lapsi ja siihen ollut tottuminen, ei normaali vauva,arkea vaan sairaalassa ja tutkimuksissa ravaamista..=( nyt lapsella asiat onneksi hyvin.
No älä välitä ,eipä minuakaan ole 30 vuoden aikan juurikaan lahjottu. Tosin on sovittu ettei ostella lahjoja , ei edes jouluna.
Lapsilta olen saanut kukkia kortteja ja jotain pientä.
Miehethan niitä äitejä tekee !!!
Miksi otatte paskoja miehiä jotka ei välitä teistä? Kyllä minä omalle äidille vein kukkia ja annoin vielä lahjankin.
Ai sitä ollaan jo 40 v :) ennen plet ollu kiltti mies 39 v. Synttärionnittelut inhokkitrollaajalle
Aviomiehen äiti ei ole puoliso.....
Ei kuule ollut minun kirjoitus ja minulla ei edes ole äitiä, tai on se elossa mutta en tiedä missä on ja mitä tekee. En ole saanut äidiltäni edes joulukorttia ikinä.
No helpottaisiko kuulla, etten minäkään ole koskaan saanut mieheltäni äitienpäivänä lahjoja tai kukkia? En ole oikeastaan edes odottanut mitään. Mies on kyllä auttanut, kun lapset ovat halunneet järjestää jotain, ja usein olemme perheenä tehneet jotain kivaa yhdessä. Tänä(kin) vuonna mies tosin oli töissä.
Voiko yhden päivän perusteella vetää johtopäätöksiä muistamattomuudesta tai arvostuksen puutteesta? Vai onko kyse miehen asenteesta ylipäätään? Vai johtuuko paha mieli siitä, että kuvitellaan kaikkien muiden äitien saavan jotain?
Kyllä se paskalta tuntuu kun meillä on sairas lapsi ja oon istunut sairaalas sen luona ja hoitanut yksin kun toinen ollut muualla, äityis on mulle iso juttu. Ja on ollut rankkaa lapsen kanssa.
Minä olin 20 v suhteessa miehen kanssa, joka ei koskaan muistanut minua äitienpäivänä. Ensimmäisenä äitienpäivänä odotin, että mies olisi edes aamukahvit keittänyt mutta ei. Oma isäni vei mut sitten syömään. Mikä oli ihana yllätys.
Sen jälkeen en odottanut mitään lahjoja tai muistamista miehen taholta. Eikä niitä tullut. Opin ajattelemaan, että enhän mä hänen äitinsä ollut. Lahjokoon omaa äitiään ja niin hän tekikin. Vähän katkeralta se alussa tuntui mutta siihen tottui.
Voisit puhua miehellesi, että osallistuisi enemmän lapsen hoitoon. Siinä paras lahja äidille kun saa vähän huilia.
Ehken siksi ole osannut mieheltä mitään muistamista kaivata, että olen tiennyt minun ja lasten olevan tärkeintä hänen elämässään ja hän tuo sen muilla tavoin julki. Kokemusta on siitä, kun ei saakaan syliinsä tervettä vastasyntynyttä ja kaikki menee toisin kuin on kuvitellut. Suoraan työelämästä sairaalaelämään, ja kotona sitten arki kovin erilaista ja eristäytyneempää kuin muilla vauvaperheillä. Kannattaa toki olla kiitollinen siitä, että lapsi on tässä maailmassa, mutta silti on lupa surra ja olla pettynytkin.
Eli itse asiassa paha mielesi johtuu siitä, että mies on ikään kuin päässyt helpommalla? Jättänyt sinut (ainakin henkisesti) yksin, kun olet tarvinnut hänen tukeaan? Kyse ei taida olla vain yhdestä äitienpäivästä.
Samaa mieltä kuin Stellaria, ei nyt ole kyse äitienpäivän muistamisesta vaan se on vain se oljenkorsi, joka katkaisi selän.
Siis ethän sinä ole miehesi äiti, vai kutsuuko hän sinua sellaiseksi. Ihmettelen tätä, että naiset pitäisi aina nostaa jalustalle. Ystävänpäivä on liikkumassa yhä romanttisempaan suuntaan. Naistenpäivänä pitäisi olla vähintään kukkapuska ojossa, hääpäivää pitäisi tietysti MIEHEN muistaa.
Radio Aallon aamussa Anna Perho mielestäni sanoikin, että suomessa äitiys on jotain sotavateraaneihin rinnastettavaa. Naisen ajatellaan tehneen valtavia uhrauksia hankkiessaan lapsia ja ovat kuin marttyyrejä. Väittäisin kuitenkin, että se on useammassa tapauksessa nainen, jolla se tarve siihen lastentekoon on.
No sanottakoon, että parisuhteessa ollessani kyllä äitiä/vaimoa muistettiin, mutta lähinnä siksi, että halusin opettaa lapsia muistamaan äitiä
Ei tuosta mielestäni kannata loukkaantua saati kantaa kaunaa. Kuten täälläkin on moni sanonut, et ole miehesi äiti. Todellisia äitienpäiviä vietät vasta sitten, kun lapset askartelevat sinulle kortin ja kun äitienpäivän vietto oikeasti lähtee lapsista ei miehestä. Silloin toki on mukavaa, että miehesi auttaa lapsia juhlapäivän järjestämisessä, esim. auttaa lapsia aamiaisen laitossa. Mutta äitienpäivä on nimenomaan äidin ja lasten päivä. Mietinkin, että muistiko miehesi omaa äitiään. Entä muistitko sinä omaasi? Itse en koskaan ole lahjoista perustanut. Eilen olin iloinen aamiaisesta ja tytön pihalta poimimista kukista.
Unohda sinä Isänpäivä.
En mä niin voi tehdä, en oo nii paska.
Itse elän nyt sellaista aikaa elämässäni että opettelen hyväksymään sen etten lapsia tule saamaan. Alkaa vähitellen riittää kolmatta päivää jatkunut riehuminen asian tiimoilta. Sosiaalisessa mediassa on puolensataa toivotusta "kaikille äideille" jo heti ja päälle kaikki tykkäykset esimerkiksi julkkisten jakamista hehkutuksista omista äideistään. Lehdistössä ihmetellään kilvan miten on kelläkin julkkiksella mennyt äitienpäivä. Ja sitten on vielä ihan pahimpana kaikista kaikenlaiset lässynlää-kirjoitukset missä sitten muistutetaan meistä jotka jää ilman näitä bileitä ja miltä se tuntuu tai on tuntunut ja onnitellaan säälivästi sitten kaikkia jotka ovat onnistuneet pitämään joskus huolta edes kultakalasta tai joka on joskus edes tuntenut alle 10-vuotiaan ihmistaimen, ennenkuin sekin menee ja kasvaa. "Kyllä sinäkin varmasti ihan ok ihminen olet pohjimmiltasi ja pitää sinuakin muistaa." No ei pidä, Liisan nimpparina ei onnitella hei Kallea ja se on ihan normaali käytäntö mutta voisko tämä jo loppua? Se oli yksi päivä, ei yksi viikko...
Kuulostat katkeralta, anna toisten iloita, ei ole sulta pois.
Vaikka itselläni on tytär, niin olen kyllä samaa mieltä noista lehtien jutuista. Ällöttävää hehkutusta joistain julkkisäideistä. Ja kaupallisia mainoksia. Minusta äitienpäivä on äidin ja lapsen juhla ja itselleni on tärkeää muistaa myös omaa äitiä. Tämä tuntuu usein noilta mulle, mulle sukupolven äideiltä unohtuvan.
Ei kukaan olisi äiti ilman sitä isää, joten kyllä se isäkin siihen päivään liittyy ellei lapset ole sikiny pyhästä hengestä.