Nainen, miksi haluat parisuhteen?

True.
Itsekin mietin usein mikä ihme saa ihmiset lisääntymään kun maailma on täynnä onnettomia lapsia vailla kotia.

Siksi että haluan jonkun karvahemmon jyystämään päälleni ja tunkemaan limakielensä kurkkuuni. Yhteenkuuluvuuden tunne on silloin huipussaan.

Koska haluan kokea fyysistä ja henkistä väkivaltaa, haluan tuntea henkeni uhatuksi päivittäin ja haluan että joku tunkee molonsa väkisin kurkkuuni kunnes tukehdun.
Haluan elää jatkuvassa pelossa ja alistettuna ja ylipainoisena seksiorjana.
Haluan miellyttää miestäni ja tästä syystä olen parisuhde-myönteinen.

Elämähän on pääpiirteiltään kärsimystä.
Ei muuten ole, ei ainakaan minun elämäni tai läheisteni tai niiden, joiden elämästä suht paljon tiedän. Uskallan jopa väittää, että päinvastoin!

Parittelemalla naaraan kanssa syntyy uusi elämä, joka joutuu kärsimään.
Meillä on kolme ihanaa lasta ja toki heilläkin on ongelmansa mutta varsinaista kärismystä en tiedä heidän kokeneen

Elämähän on suorittamista, kipua, kärsimystä, kuolemaa ja sitä kohti matkaamista.
Kyllä, totta, jokainen meistä matkaa kohti kuolemaa ja jokainen meistä päättää millainen se matka on; kuoleeko kyynisenä ikuisena valittajana vai hyvän ja miellyttävän elämän eläneenä ja sitä muistelevana, ja paljon muuta
Pieniä ilon hetkiä voi olla matkan varrella, mutta kaikki paha siinä sivussa peittoaa ne alleen.
Ei pidä paikkaansa

Lapsi voi kärsiä vanhemmistaan, heidän riitelystään. Veljistään ja sisaristaan.
Totta, lapsi voi kärsiä jatkuvista riidoista, harvoin kuitenkaan veljistään tai sisaristaan
Huonosta taloudellisesta tilanteesta, parisuhteestaan (väkivaltainen mies /vaikea nainen), kehostaan (sairaudet). Koulukiusaamisesta. Työpaikkakiusaamisesta. Elämä on täyttä paskaa? Miksi haluatte sukupuolikumppanin/etsitte sitä? Onko laukeaminen kaiken vaivan ja kärsimyksen arvoista?
Elämä on paskaa vain silloin kun itse niin määrittelee. Halusin puolison ja sain, sukupuolikumppanin samalla, ihanaa!

En osaa sanoa, että miksi.

Koska kaikki muutkin pariutuvat ja koen naisena, että minulta odotetaan suvunjatkamista.

Eipä kai se elämä sen kummempaa olisi vaikka en olisi miestä ottanut. Helpompaa kaiketi. Vähemmän riitoja ja toisen miellyttämistä.

Haluan parisuhteen mutta tietysti vain sellaisen miehen kanssa jonka kanssa se on sen arvoista. Miehen kanssa jota voin kunnioittaa eli on oikealla tavalla mies ja osaa kantaa vastuuta. Vastuupakoilijoiden kanssa tietty elämä on pelkkää helvettiä. Mutta siksihän me naiset valitsemme kenet otamme. Ihanampaa ei olekaan kuin ihanan miehen kanssa viettää yhteistä elämän iloista nauttien ja jos joskus elämä potkaisee se ei tunnu niin pahalta kun sen voi jakaa jonkun toisen kanssa joka ymmärtää ja tukee. Tällä tavalla mennään eteenpäin vuoroin toinen toistaan tukien ja rakastaen. Elämästä yhdessä nauttien.

Mutku sitä ei tiedä hyvissä ajoin. Jos olisin silloin tiennyt sen mitä tiedän nyt, en olisi ikimaailmassa 'halunnut' parisuhetta eli avioliittoa eli vankilaa ihmisen persoonalliselle omalle itselle.

Parisuhde on itsensä pahinta pettämistä.
Yhteiskunnan istituutio jonka varjon alla voidaan irstailla vapaasti.

Yhdellä sanalla tiivistettynä: Yök.

Mulla on vakituisena parturina sellainen vajaa 30v nainen. Katselin parturituolissa omaa päälakeani ja mietin jotain, niin se sano, että ihminen on ulkokuoreltaan mitä on, mutta toinen ihminen määrittää kauneuden ja komeuden...."vapaa käännös"

Nainen ei parittele naaraan kanssa lisääntyäkseen. ;)

Elämä on kärsimystä. Eräs jalo totuus.