Kiitos kaikille kärsiväisille ateisteille jotka saivat taottua järkeä päähäni. Nykyään kauhistelen miksi olisin jäänyt ja mihin tilaan olisin päätynyt jos olisin jäänyt uskovaiseksi. Elämäni olisi ollut hyvin rajoittunutta ja ankeaa. Se täytyy sanoa että luopuminen on tehty pirun vaikeaksi raamatussa, mutta ymmärtämällä sen järjettömyyden ja yksinkertaisuuden ovi vapauteen ja aitoon onnellisuuteen voi alkaa.
Itselläni auttoi raamatun ja kristinuskon selvittäminen historiallisessa näkökulmassa ja se että en lähtenyt enää tunteellisella näkökulmalla. Yksinkertaisesti ajattelua laatikon ulkopuolelta siis. Suosittelen kuitenkin että kritisoitte uskovaisia ilman kiusaamista rationaaliseen järkeen ja esimerkkeihin vedoten niin pitkälle kuin vain pinna kestää. Veikkaan että joillekin uskovaisuus on vain imeytynyt niin syvälle päähän että mikään järkipuhe ei saa heitä järkiinsä joten onko se sitten vaivanarvoista. Myötämielisyys ei maksa paljon vaivaa.
Itse uskosta luopuminen ja ymmärtäminen että tämä on ainoa elämä oli hyvin erityislaatuinen tunne ekalla kertaa. Onnellinen että enää mitkään uskovaiset kitukasvuiset moraalikulttikoodistot vaikuta elämääni, tietyllä tapaa surullinen kun kaikki päättyy kuoleman jälkeen mutta sai arvostamaan elämään ja sen hetkiä huomattavasti paremmin. Jos saisin valita olisinko jäänyt uskovaiseksi vai ateistiksi olisin valinnut ateismin totta kai. En tiedä kuitenkaan häpeänkö aikaisemmin uskovaista elämääni, kyllä sinnekin mahtuu hyviä asioita. Jokaisella on oma kehityskaarensa. Avarakatseisuus kannattaa!
Itselläni auttoi raamatun ja kristinuskon selvittäminen historiallisessa näkökulmassa ja se että en lähtenyt enää tunteellisella näkökulmalla. Yksinkertaisesti ajattelua laatikon ulkopuolelta siis. Suosittelen kuitenkin että kritisoitte uskovaisia ilman kiusaamista rationaaliseen järkeen ja esimerkkeihin vedoten niin pitkälle kuin vain pinna kestää. Veikkaan että joillekin uskovaisuus on vain imeytynyt niin syvälle päähän että mikään järkipuhe ei saa heitä järkiinsä joten onko se sitten vaivanarvoista. Myötämielisyys ei maksa paljon vaivaa.
Itse uskosta luopuminen ja ymmärtäminen että tämä on ainoa elämä oli hyvin erityislaatuinen tunne ekalla kertaa. Onnellinen että enää mitkään uskovaiset kitukasvuiset moraalikulttikoodistot vaikuta elämääni, tietyllä tapaa surullinen kun kaikki päättyy kuoleman jälkeen mutta sai arvostamaan elämään ja sen hetkiä huomattavasti paremmin. Jos saisin valita olisinko jäänyt uskovaiseksi vai ateistiksi olisin valinnut ateismin totta kai. En tiedä kuitenkaan häpeänkö aikaisemmin uskovaista elämääni, kyllä sinnekin mahtuu hyviä asioita. Jokaisella on oma kehityskaarensa. Avarakatseisuus kannattaa!
Vastaukset 51
Vanhimmat
Hienoa kun uskoit saatanan valheen ja joudut siitä hyvästä ikuiseen kadotukseen.
Tämä on just hyvää esimerkkiä miksi luopumisesta ja kritiikin etsimisestä tehdään niin vaikeaa.
Jos jumala hyväksyy saatanan toimet niin hän on vielä pahempi kuin itse perkele.
Hengellistä väkivaltaa!!!
Perkele on vanha ukkosenjumala, perästä kuuluu , sitten kesällä.
Kyllä kuule ärjyi ja äänteli jo tänäkin vuonna, muistaakseni maaliskuussa.
nim 8399494 ja sinäkös sitten olet itse ylijumala, TAIDATPA ITSE OLLA SAATANASTA ILJETYS!!!
"Itselläni auttoi raamatun ja kristinuskon selvittäminen historiallisessa näkökulmassa ja se että en lähtenyt enää tunteellisella näkökulmalla."
Sama kokemus minulla. Syvästi uskovaisilla ihmisillä rationaalisuus ei merkitse niin paljon, vaan nimenomaan se, millaisia tunteita jokin ajatus herättää. Uskosta luopuminen on hankalaa niin kauan kuin ei ole halua rehellisesti ja kylmän analyyttisesti pohtia uskonnollisten väitteiden uskottavuutta.
"Suosittelen kuitenkin että kritisoitte uskovaisia ilman kiusaamista rationaaliseen järkeen ja esimerkkeihin vedoten niin pitkälle kuin vain pinna kestää."
Samoin.
"Veikkaan että joillekin uskovaisuus on vain imeytynyt niin syvälle päähän että mikään järkipuhe ei saa heitä järkiinsä joten onko se sitten vaivanarvoista."
Tunteet ovat vahva motiivi. Toisaalta uskova kokee pelkoa, että jos valitseekin väärin kun luopuu uskosta. Toisaalta hän kokee häpeää ja epävarmuutta siitä, onko hän todellakin viettänyt pitkän ajan uskoen hölynpölyyn. Lisäksi voi tuntea surua omien toivekuvien hautaamisesta, joissain tapauksissa jopa ystävien ja sukulaisten hyvästelystä. Eli vaikka asiat, joihin uskovat uskovat, eivät olisikaan totta, ovat heidän tunteensa totisinta totta ja usein hyvinkin vahvasti päätöksiin vaikuttavia.
"Itse uskosta luopuminen ja ymmärtäminen että tämä on ainoa elämä oli hyvin erityislaatuinen tunne ekalla kertaa. Onnellinen että enää mitkään uskovaiset kitukasvuiset moraalikulttikoodistot vaikuta elämääni, tietyllä tapaa surullinen kun kaikki päättyy kuoleman jälkeen mutta sai arvostamaan elämään ja sen hetkiä huomattavasti paremmin."
Uskovaisten viimeinen argumentti usein onkin, että kuolemanjälkeisen elämän on oltava totta, koska olisi niin ikävää jos mitään ei enää olisi. Tavallaan uskonnon voi nähdä defenssinä eli minän suojelukeinona, jolla pyritään kieltämään omaa mielenrauhaa heikentäviä asioita. Elämään nyt valitettavasti kuuluu ikäviäkin asioita, ja ne voi joko uskoa tai kieltää. Itse koen saavani elämästä enemmän irti, kun elän sen IRL :)
Kiitän avoimesta, avarakatseisesta ja sopuisasta aloituksesta.
Kiitos vastauksesta, täydensit hyvin ajatuksiani sanojesi muotoon.
"Syvästi uskovaisilla ihmisillä rationaalisuus ei merkitse niin paljon, vaan nimenomaan se, millaisia tunteita jokin ajatus herättää."
Tarkkaan ottaen näin se toimii myös ateistilla ja skeptikolle, tuntemukset ja tavoitellut tunnetilat vain ovat toiset.
"argumentti usein onkin, että kuolemanjälkeisen elämän on oltava totta, koska olisi niin ikävää jos mitään ei enää olisi. Tavallaan uskonnon voi nähdä defenssinä "
Nimenomaan. Uskovat elävät tuossa kieltämisessä ja torjunnassa. He eivät voi hyväksyä ikävää totuutta että kaikki kuolevat, vaan heidän pitääkin saada elää ikuisesti. Sitä, miksi juuri heidän pitäisi saada elää ikuisesti, ei vain yksikään uskova ole koskaan kyennyt minulle mitenkään perustelemaan. Täysin tyylipuhdasta ja megalomaanista egoismia sellainen, katsoo sitä mistä vinkkelistä tahansa.
Väärin meni.
No, omapa on uskosi. Tunne se on ristiriidattomuudenkin tunne. Eikä se aina ole vallitseva tunteiden joukossa edes skeptikoilla.
Onko sellaista joku väittänyt, döö...
Heh! Melkoista saivartelua. Ristiriidattomuuden "tunne"? Eikö se ole vain normaali olotila.
Itselläni ei ole koskaan ollut uskoa, jotenmua kiinnostaa tuo prosessi, kuinka uskovasta tulee ateisti (tai yhtä hyvin toisinpäin).
Kuinka uskosta luovutaan?
Tämä on tavallaan sanoilla kikkailua, mutta toisaalta käytit otsikossa juuri tuota ilmaisua, luopua uskosta. Tämä on mulle edelleen mysteeri,koska uskosta lupuminen kuulostaa aktiiviselta pätökseltä. Mun mielikuvitus ei taivu käsittämään, että tuon voisi suorittaa jotenkin tahdonvaraisesti: muuttaa koko uskomusmaailmansa toiseksi.
Uskon kadottaminen, haihtuminen kuulostaisi järkeenkäyvältä, mutta luopuminen ei :-)
"Uskon kadottaminen, haihtuminen kuulostaisi järkeenkäyvältä..."
Näin ainakin omalla kohdallani kävi.
Uskonnollinen pohdiskelu johti yhä useamman uskonkappaleen hylkäämiseen epärationaalisena, kunnes jumaluskosta oli enää niin köykäiset rippeet jäljellä, että ne saattoi hylätä.
En varmasti olisi esim. Dawkinsin "Jumalharhaa" kyennyt lukemaan uskovaisimmillani ollessani Hitchensin "Jumala ei ole suuri"- kirjasta puhumattakaan.
Uskontoa vastaan kohdistettu arvostelu saa uskovan käpertymään siilipuolustukseen.
Tuo uskosta luopuminen olisi ehkä lähinnä kielikuva, eikä ymmärrettävä kirjaimellisesti?
No jaa, en minä ole ainakaan huomannut itsestäni, että käpertyisin siilipuolustukseen. Kristinuskoa vastaan kohdistettu arvostelu on itselleni useimmiten sinänsä mitäänsanomatonta, koska se ei osu ollenkaan kohteeseensa, ja se saa vain ajattelemaan turhautuneena, että miksi ihmiset vaahtoavat sellaisesta mistä eivät ymmärrä juuri mitään. Tuo johtuu lähinnä siitä, että kristinuskosta on niin monenlaisia tulkintoja, ja se arvostelu kohdistuu lähes aina fundamentalistiseen ja kirjaimelliseen tulkintaan. Sitä lienee helpointa arvostella, ja se on arvostelijoille itselleen usein omasta kokemuksesta tuttu.
Olen samaa mieltä kuin kaarne siitä, että ajatus uskosta luopumisesta on outo. Se on yhtä outo kuin ajatus siitä, että ihminen alkaa uskoa päätettyään tehdä niin. Ei uskoa voi ottaa eikä panna pois. Se "tulee" ihmiseen tai sitten haihtuu pois. Mutta ehkä tuo luopuminen on tosiaan vain kielikuva.
Olet samaa pataa siis kuin Hai-jumalaan tai Allahiin uskovat. Heillekin kaikki arvostelut ovat aivan mitäänsanomatonta. He vaan uskovat, eikä siihen voi vaikuttaa. Heitäkin turhauttaa, että miksi ihmiset eivät ymmärrä heidän uskostaan mitään, vaan turhaa vaahtoavat.
Itse luovuin uskosta kuitenkin juuri siksi, että kristinuskokin alkoi vaikuttaa yhtä typerältä ja tyhjältä kuin mitä olin ajatellut muista uskonnoista. Olin tehnyt oikean ratkaisun.
Hehe, juuri näitä kristittyjen ylimielisiä purkauksia :D Kun eivät nuo muut ymmärrä yhtään mitään. Naureskellaan huvittuneena, kun ihan on eri tulkinta, eli väärä tulkinta, muilla. Itsellä tietysti on se viisaus ja totuus. Hassunhauskaa. Ja sama riippumatta siitä, mikä se itsen keksimä the one and only tulkinta on.
Väljän tulkinnan uskossa on kovin vähän kritisoitavaa, koska se on niin pitkälti omasta päästä keksittyä, että se on itsessään jo absurdia. Lisäksi, kun väljän tulkinnan uskovaisilla on se itse keksitty jumalakuva, niin eihän sitä voi toinen ihminen arvatakaan, että mitä piirteitä kukin on siihen jumalaansa sitten päättänyt viisaudessaan kytkeä.
Kyseenalaista tietysti, voiko sellaisia sitten kristityiksi kutsua, joilla oma mielikuvitus on tärkeämpi pohja uskolle kuin esimerkiksi Raamattu. Ehkä tuon tyylilajin harjoittajia voisi nimetä jollain muulla sanalla. Yhtenäistä uskontoa heillä ei toki ole, mutta oman mielen jumalansa kullakin.
No hyvä, jos olit tehnyt ratkaisun, jonka koet itsellesi oikeaksi. :) Ei ole mitään mieltä yrittää uskoa sellaiseen, mihin ei todella usko. Silloin se "usko" on vain uskonnollisiin uskomuksiin uskomista eikä ns. sydämen uskoa.
Sinä selvästikin projisoit omia asennoitumisiasi minuun, kun ajattelet minun naureskelevan huvittuneena, vaikka sellaisesta en kirjoittanut mitään. Olisikohan aika kurkistaa ulos sieltä tynnyristä? ;)
Tuon olen kyllä huomannut, että teidän monien ateistien mielestä vain kirjaimellisesti tulkittu kristinusko on uskoa, koska sen voi "ymmärtää" konkreettisen ajattelun avulla, ja muunlainen menee teiltä yli lipan.
Haha, oikeinko projisoin? :D Ja sen jälkeen seurasikin sitä samaa ylimielistä asennetta. Sitä niin tiedetään, että ihan menee yli lipan taas se Oikea Viisaus, toisin kuin sinulta :D Ei jessus teitä uskovaisia.
Vedähän henkeä, ja sen jälkeen voisit vaikka vähän vilkasta peiliin. ;)
Voi hitsi, pitääpä tosiaan nyt ihan vetää henkeä ja mennä vilkaisemaan peiliin nöyrästi vain. Ei kannata tällaisen ryhtyä viisaalle uskovalle puhumaan, kun uskovalla on se oikea ymmärrys, jota eri tavalla ajatteleva ei ole kyennyt saavuttamaan :D Onneksi sukkelasti palautit minut maan pinnalle ;)
Ole hyvä! :D
No, oli kysymys mistä asiasta tahansa, niin jos lähtee ihan pystymetsästä arvostelemaan sitä, ohihan se useimmiten menee. Kristityillä on monenlaisia uskontulkintoja, ja niistä saa selvää vain keskustelemalla asianomaisen kanssa. Niiden "viisaus" tai "viisauden puute" on makuasia ja toisarvoista itse uskon rinnalla, ja sydämiin näkee vain Jumala.
Aivan niin. Minun uskoni olisi kadonnut aivan varmasti myös Hai- jumalaan uskovana, sillä "sydämen usko" olisi puuttunut. Jos se olisi, niin voi uskoa vaikka mihin. Sitähän tarkoitat?
Muista uskonnoista en osaa sanoa mitään, koska tunnen niitä korkeintaan ihan pinnallisesti. Sinun pitää kysyä niiden edustajilta.
Kristinuskossa sydämen uskon synnyttää Kristuksen rakkaus, se, että hän uhrasi itsensä meidän edestämme.
No ei tuo mantra pitänyt minun uskoani pinnalla. Se jäi sanahelinäksi. Sama olisi käynyt Hai-jumalaan uskovanakin. Sanahelinää kaikki vaan. Missä uskon kohde?
Sanahelinäksihän se jää, jos sitä ei ole tehnyt todeksi henkilökohtainen kokemus siitä.
Jonkun pitäisi tehdä kirja elävistä esimerkeistä kuinka luovutaan uskosta ja helpotetaan irtipääsyä ja koko prosessista. Nähtävästi luopumisessa on monisyisiä tunteita joten muiden esimerkeillä voi olla terapeuttinen ja kannustava vaikutus. Uskonnollisista uhreista ja rationaalisista perusteluista uskontoa vastaan pitäisi melkein evankelijoida.
Katso AtheistRepublic netistä :)
300-400 luvulla halusi Konstantinus perustaa maailman uskonnon ja Nikean kirkoliskokouksen nimellä kulkeva oli sille lopetus vuonna 325.
Iso joukko suljettiin Niceassa yhdessä kokoaan edelliset kokoukset yhteen ja tulos oli saatava tai ei pääse ulos.
Joissakin lähteissä kerrotaan Nicean kokouksen tapahtuneen 324-325 välisenä aikana joten oli useampi lounastauko kuin yksi.
Ja heps katollilaisuus oli syntynyt.
KIrkko oli tuolloin vielä yhtenä joukkona ja päätökset oli apostolisen uskontunnustuksen mukaisia!
Juutalaisten määrä kristittyin joukossa oli vähentynyt huomattavasti, eli porukka oli jo pakana kristittyjä lähes kokoaan ellei jo kokonaan!
"Joka antaa ymrileikkauttaa itsensä on velvollinen kaikkea (Mooseksen)Lakia täyttämään!"UT
Kun tuota joutuu tekemään, niin ei riitä pelkkä sabatti, vaan on täytettävä jokainen Lain kirjain ja piirto!
Apistolien kokous vapautti pakanat ymprileikkauksesta Apostolen tekojen mukaan, ja kielsivät vai epjmalille uhratut, haureuden ja veresyömisen. Luin jostakin tekstin, jossa kertoivat apostolien pttäneen pakanoille sunnuntain vieton lepopäiväksi, etteivät haaksirikkoutuisi MooseksenLakiin. Apostoli Paavalinhan juutalaiset vangitsivat syytteellä, että oli vienyt (ympärleikkaamattomia) pakanoita Jerusalemin temppeliin. Kyllä Apostoli Paavali osasi Mooseksen Lain ja tiesi noudattaa Mooseksen Lakia tarkasti, sillä oli kiivaillut Lain noudattamisessa!.
Uudessa Testamentissa eii ole kielletty sabatin lepopäivänä pitämistä, vaan oletettu juutalaisten viettävän sitä niinkuin Raamattuun on kirjoitettuna. Pakanoiden on parasta viettää apostoolien kehoittamana sunnuntaita ja pitää sabatti pyhänä!
:D No siinä taas on Raamatussa logiikkaa. Ensin Jumala luo miehen esinahkoineen. Sitten Jumala määrää, että tuo esinahka on leikattava pois. Sitten teurastetaan Jumalan poika. Sen jälkeen Paavali, oletettavasti Jumalan mielen mukaisesti, kieltää esinahan poistamisen jopa niin pitkälle, että sitten ei Kristuksen ristinkuolema koskekaan esinahkansa poistanutta. Kyllä on jumalattoman tärkeä asia tuo esinahka ja mieli muuttuu eeskahtaalleen, että onko se kiva vai eikö ole ja saako sen pitää, eikö saa pitää vai onko jopa pakko pitää.
Kauhistus, jos uskovaisella onkin vaikkapa ahtaumasta johtuen pakottava tarve esinahan poistoon. Ei voi poistaa. Menee siinä taivaspaikka, kun lakia nyt ei kuitenkaan kukaan kuulemma pysty noudattamaan.
Enkelit julistivat Jouluyönä:"Teille on syntynyt Vapahtaja, Kristus Herra Daavidin kaupungissa!"
"Joka uskoo Jeesukseen, pelastuu ja saa iankaikkisen elämän!" Tämän ajallisen jälkeen Uuden Testamentin mukaan.
Uusi Testamenttesi on väärässä. Miksi et käytä ensimmäistä versiota UT:sta. Siellähän ei tuollaista juttua ole.
Luopuminen on niin hyvä valinta että siitä pitäisi hah hah palkita ikuisella elämällä :)
Aloittajalta hyvä kirjoitus. Näin minäkin sen olen kokenut, ettei sitä järkeä kenenkään päähän väkisin voi takoa. Suomessa nämä ns. uskovaiset ovat senverran harmittomia, etten ole pitkään aikaan viitsinyt heidän uskoaan heille verbaalisti kyseenalaistaa, mutta sanon kyllä esim. jehoville, jos tulevat oven taakse, mitä mieltä minä olen jumalista, raamatusta/koraanista ja aivan kaikista uskonnoista. Asun paikkakunnalla, jossa esim. kirkkoonkuuluvia on vielä n. 90% ja täälläkin jotkut tietävät, mitä mieltä olen uskonnoista, eikä kukaan ole minua senvuoksi syrjinyt ja olen huomannut, että suurin osa ihmisistä kuuluu kirkkoon vain ja ainoastaan perinteiden takia ja tuskin heistä monikaan on raamattua koskaan avannut. Itse olen sen kirjan lukenut kokonaan ja mooseksen kirjat kolmeen kertaan. Koska uusitestamentti perustuu vanhaan, niin riittää kun lukee VT:stä nämä kauheudet, mitä muka jumalan nimissä tehtiin, että käsittää, ettei tällaista jumalaa voi olla olemassa, eikä saa olla olemassa.
Kylläpä köykäisillä argumenteilla "luovutaan" uskosta. Pikemminkin näyttää että olette luopuneet kristillisyyden kehällisistä asioista. Miksette kerro että luovuitte Jeesuksen ristinkuoleman teille tuomasta syntien sovituksesta. Väitän että teistä ei ainutkaan ole kohdannut Kristuksen rakkautta henkilökohtaisesti, jos olisitte, kyseessä olisikin aivan eri tason tason asia. Tuskainen toimitus, niin sanoakseni!
Uskon että olette luopuneet kun sanoudutte irti edellämainituista asioista, siis kiellätte Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen minkäänlaisen merkityksen kohdallanne, huolimatta siitä, että olette maistaneet ja kokeneet että Herra on Hyvä.
Tunne on todiste vain siitä tunteesta, usko on todiste vain siitä uskosta - mitään muuta ei välttämättä ole pohjalla.
Loppuun asti uhkailuja. Ette edes jätä kuolevaa rauhaan
JA SINÄKÖS TÄÄLLÄ YLITUOMARINA JAKELET TUOMIOTA JA HERJAAT KETÄ HUVITTAA, TYYPILLISTÄ NARSISTIN SAARNAA. SINULTA SE RAAMATUN TEKSTIN SISÄLTÖ ON UNOHTUNUT, PITÄÄKÖ NÄYTELLÄ HURSKASTA!!!
Nytpä osuit pieneltä osin, tavallaan, naulan kantaan. Niin, miksihän uskosta luopuneet eivät ole kohdanneet tuota Kristuksesi rakkautta? Olisiko niin, ettei kyseistä hahmoa ole? Vai peräti niin, ettei etsijä löytänytkään eikä kolkuttavalle avattu, vaikka Raamattu selkeästi niin lupaa? Missä siis on vika - eikö Jumalaa ole lainkaan, vai onko Jumala valehtelija?
Muilta osin ei sitten mennytkään niin nappiin. Luopua syntien sovituksesta, kun ei usko koko hahmoon :D Ja että ko. Jumalako hyvä? Uskotko ihan oikeasti noin - ehkä et ole lukenut koskaan Raamattua?
Minä kirjoitan siitä minkä tiedän, en uskottele itselleni mitään. Se mitä minä olen kokenut on vakuuttanut MINUT siitä että JUMALA ON! On se nyt kummallista että ne ketkä täällä kommentoivat ovat olleet ilmeisen osattomia uskosta koko elämänsä.
Kaipaisin aloittajan, tai muiden todella kokemusta omaavien kommentteja, miten ovat hyljänneet uskonsa ja ovat onnellisia. Vai valehtelijoiden klubiko tämä on? Yuffi syyttelee tuomitsemisesta ja hurskastelusta. Minä en ole ensiksikään hurskas vaan vanhurskas, uskon asioista edes jotain tietävänä käsität mikä ero sillä on!
En kysele UrbanLegendsiltä nappiin menemisiä, sinä olet vain ihminen niinkuin minäkin. Jos joku sanoo LUOPUNEENSA jostakin, täytyyhän hänen olla OMISTANUT se ensin. Kristinuskossa omistetaan nimenomaan mainitsemani asiat tai sitten ei yhtään mitään!!
Niinpä. Eikä kukaan toinen kanna sinun syntejäsi tai kuole niiden tähden vaan jokainen on itse vastuussa valinnoistaan ja niiden seurauksista. Niin se menee. Ja yhteisöt kokonaisuutena myös.
Hyvä, että jätit Uskon ja aloit eheytyä, suuri syntihän tuokin taipumus on.
Uskosta luopuminen voi olla omalla tavalla jopa identiteettikriisi.
Jos joku on tyytyväinen elämäänsä uskovaisena ja saa siitä iloa, niin antaa hänen rauhassa uskoa yhdessä muiden kanssa.
Noin käy juuri silloin, kun uudestisyntymää ei ole koskaan tapahtunutkaan.
valitettavaa :(