Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia avioerosta selviytymisestä kristilliseen vakaumukseen liittyen.
Erostani on aikaa joitakin vuosia, ja vaikka ero ei tapahtunut minun aloitteestani se tapahtui silloisen puolisoni kanssa tietynlaisessa yhteisymmärryksessä - minullakaan ei ollut kovin helppoa olla tuossa parisuhteessa. Ero oli kuitenkin minulle suhteellisen vaikea isku ja kokemus epäonnistumisesta sekä maallisessa että hengellisessä mielessä oli vahvasti pinnalla, sillä avioero oli vakavassa ristiriidassa arvomaailmani kanssa.
Kuluneiden vuosien aikana olen tietyllä tavalla oppinut hyväksymään tilanteen siinä mielessä että tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi. Olen melko konservatiivisista kristillisistä piireistä ja tiedän että yleisellä tasolla avioeroa ei nähdä näissä ympyröissä hyväksyttävänä toimintamallina. En ole kuitenkaan kokenut että minua olisi tämän vuoksi suljettu jotekin yhteisön ulkopuolelle.
Koen kuitenkin oman tilanteeni enenevässä määrin ahdistavaksi siinä mielessä, että tunnen tietynlaista kaipuuta parisuhteeseen ja omaan perheeseen. Omien hengellisten viiteryhmieni arvot ovat kuitenkin vahvasti uudelleenavioitumista vastaan.
Olisi hienoa kuulla kokemuksia ihmisiltä jotka ovat vastaavanlaisessa tilanteessa tai ovat jollakin tavoilla onnistuneet sen ratkaisemaan.
Erostani on aikaa joitakin vuosia, ja vaikka ero ei tapahtunut minun aloitteestani se tapahtui silloisen puolisoni kanssa tietynlaisessa yhteisymmärryksessä - minullakaan ei ollut kovin helppoa olla tuossa parisuhteessa. Ero oli kuitenkin minulle suhteellisen vaikea isku ja kokemus epäonnistumisesta sekä maallisessa että hengellisessä mielessä oli vahvasti pinnalla, sillä avioero oli vakavassa ristiriidassa arvomaailmani kanssa.
Kuluneiden vuosien aikana olen tietyllä tavalla oppinut hyväksymään tilanteen siinä mielessä että tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi. Olen melko konservatiivisista kristillisistä piireistä ja tiedän että yleisellä tasolla avioeroa ei nähdä näissä ympyröissä hyväksyttävänä toimintamallina. En ole kuitenkaan kokenut että minua olisi tämän vuoksi suljettu jotekin yhteisön ulkopuolelle.
Koen kuitenkin oman tilanteeni enenevässä määrin ahdistavaksi siinä mielessä, että tunnen tietynlaista kaipuuta parisuhteeseen ja omaan perheeseen. Omien hengellisten viiteryhmieni arvot ovat kuitenkin vahvasti uudelleenavioitumista vastaan.
Olisi hienoa kuulla kokemuksia ihmisiltä jotka ovat vastaavanlaisessa tilanteessa tai ovat jollakin tavoilla onnistuneet sen ratkaisemaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pahus, palsta meni väärin, tämän voi poistaa täältä.
Tjaahas, nyt ollaan taasen avioero-palstalla kuten alun perin pitikin, ota tästä nyt selvää...
Aivan samoja mietin. Itselläni on ero meneillään. Mies lopulta teki ratkaisun. Kuitenkin olen aika varma, että haluaisin vielä joskus parisuhteen. Avioero sotii vahvasti arvomaailmaani vastaan ja mietin tarkoittaako tämä loppuelämän yksinäisyyttä.
Jos haluat elää omien uskonnollisten viiteryhmiesi ideaalinormiston mukaista, virheetöntä elämää, niin..sen lkun kysyt yhteisön hengelliseltä johtajalta mitä sinun kuuluu seuraavaksi tehdä. Hän saattaa ehdottaa loppuelämäsi omistamista lähimmäisten pyyteettömään palvelemiseen kristillisen lähimmäisenrakkauden hengessä, tai nunnaksi ryhtymistä. Selibaatti toki kuuluu pakettiin molemmissa tapauksissa.
Vakavasti ottaen (alku oli puoleltani sarkasmia) ehdotan että käyt jollakulla psykiatrilla tai uskonnollisuuteen perehtyneellä terapeutilla juttelemassa omasta elämästäsi, sen vaiheista jne. Sinun tulisi aikuisena ihmisenä erottaa pikkuhiljaa kaksi erillistä asiaa, kasvatuksen tuottamat ajatusmallit, sanoisinko uskomukset ja erikseen mitä MINÄ haluan tältä minun elämältäni.
Suurin osa suomalaisista kristityistäkin pitää uudelleenavioitumista täysin hyväksyttävänä. Seurakunta, joka katsoo asiakseen tuomita lähimmäistensä täysin laillisia ja ymmärrettäviä tapoja elää elämäänsä, ei ole kenellekään hyväksi.
Seurakuntaa, uskontoa, asuinpaikkaa, asuinmaata jne. voi jokainen ihminen ihan vapaasti vaihtaa, kunhan havahtuu huomaamaan oman valinnanvapautensa.
Omahan on valintasi. Elätkö loppuelämän yksin kun et voi ryhmän painostuksesta uudelleen menna naimisiin vai repäisetkö itsesi irti jostain älyttömistä säännöistä ja avioidut uudelleen.
Mitenkäs avoliitto? Sotiiko se sun arvomaailmaa vastaan? Ja mikäs se sellainen uskonto on, jonka jumala ei hyväksy sitä, että ihminen olisi onnellinen vaikka on eronnutkin?
".. tunnen tietynlaista kaipuuta parisuhteeseen ja omaan perheeseen. Omien hengellisten viiteryhmieni arvot ovat kuitenkin vahvasti uudelleenavioitumista vastaan."
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: teet kuten itse haluat. Tai sitten toimit "hengellisten viiteryhmiesi" arvojen mukaan.
Itselläni on kristillinen katsomus, samoin nykyisellä miehelläni. Olen eronnut kerran, mieheni kaksi kertaa. Eikä meillä ole ollut mitään "selviytymistä" tähän liittyen. Ei vain kannata haaskata elämää kärsimällä hampaat irvessä huonossa liitossa. Tai sietää puolisolta mitä tahansa.
Ainahan nämä asiat riippuvat siitä miten itse asiat kokee. Elämän edetessä sen luultavasti näkee, että minkälaiseksi oma näkemys muodostuu. Kuitenkaan itseään vastaan ei voi toimia. Oleellisempaa on se, että kuka on se minä itse ja mihin minun arvoni pohjautuvat. Minkälaiseen uskonkäsitykseen ja mihin se käsitys pohjautuu.
Ei kristilliset arvotkaan aina pidä avioliittoa kasassa, se kun on kahden kauppa. Jos ei pärjää jonkun kanssa on parempi erota. Jumala tuntee ihmisen mielen ja mahdottomuudet. Ei Jumala heitä ensimmäistä kiveä, ihmiset sen voi tehdä mutta sinä uskotkin enemmän Jumalaa eikö niin?
Kuten tossa moni jo edellä totesi, niin ensisijaisesti pitäisi olla kyse siitä, mitä SINÄ haluat, ei siitä, mitä joku sokea sopulilauma kenties vaatii. Toisekseen olkoonkin, että Raamatussa hieman nihkeästi suhtaudutaan eroon ja uudelleenavioitumiseen, niin sitä sopii miettiä, missä määrin kyseinen ohjeistus kumpuaa enemmän 2000 vuoden takaisen juutalaisyhteiskunnan käsityksistä ja kuinka paljon se todella on Jumalan asettama pysyväissäädös. Itse en uskovaisena koe olevan nykypäivänä mitään estettä miksen minä tai yhtähyvin sinä voisi uudelleenavioitua, varsinkaan jos kyse ei ole itse suoritetusta syrjähypystä, joka nyt voisikin sotia kristityn arvoja vastaan.
Tärkeintä on oma mieli ja sydän, Ei jumala tuomitse ja ihmisellekään sitä oikeutta ei jumala ole antanut. Jos et itse osaa ratkaista asiaa keskustele luotettavien ja ymmärtävien seurakuntalaisten kanssa. Tuskin kukaa osaa sanoa, mitä sinun tulee tehdä, mutta keskustelut voivat auttaa itseäsi ymmärtämään mitä haluat ja miksi. Ja sitten ehkä pystyt tulkitsemaan mitä usko ja arvot sinulle merkitsevät ja tarkoittavat tämän asian kanssa. Uskovaisena ihmisenä muistat varmaan myös rukouksen voiman.
Olen itse myös eronnut ja tiedän sen ristiriidan, missä painit. Itse suhtaudun positiivisesti uuteen mahdolliseen kumppaniin jahka tästä edellisestä selviän, nyt ei ole sen aika, ehkä ei koskaan
Hei,
Pohdit arvomaailmaasi ja avioeroasi. Ero on kova paikka, sillä ainahan avioliitot solmitaan ensisijaisesti ajatuksella että ne kestävät koko elämän. Mutta elämäänsä ei voi ennustaa eikä tietää etukäteen mitä se tuo tullessansa.
Kirkon näkökulmasta avioero ei ole ongelma. Joskus se on jopa helpotus ja ainoa vaihtoehto, jotta selviää ja pystyisi elämään arvokasta, vapaata elämää. Kirkossamme avioliitto ei ole sakramentti, vaan juridinen sekä tietenkin hengellinen siinä mielessä että siinä pyydetään Jumalan siunausta puolisoille sekä rukoillaan heidän puolestaan.
Et kerro mihin hengelliseen viiteryhmään kuulut, joissakin piireissä avioero saatetaan edelleenkin kokea epäonnstumisena ja ei hyväksyttävänä asiana, mutta kirkko ei niin tee kuitenkaan. Ajat ovat muuttuneet, yhteiskunta ja kirkko on vuosikymmenten saatossa muuttuneet niin että avioerot eivät enää ole epäonnistumisia tai häpeän aiheita. Henkilökohtaisesti se on tietenkin ikävää ja surullista, mutta kirkko ei sitä mitenkään katso pahalla, vaan sanoisin että ihmistä tuetaan hänen omissa ratkaisuissaan, avioero voi olla onnistunut ja hyvä päätös molemmille osapuolille.
Kaipaus parisuhteeseen on luonnollista, uuden onnen ja parisuhteen löytyminen on ilon ja kiitoksen aihe ja siitä on lupa iloita. Vaikka kysyjä tulee hengellisestä piiristä jossa uudelleen avioitumista ei pidetä hyvänä asiana, sanoisin kuitenkin että ole rohkea ja jos uudelleen avioituminen tulee ajankohtaiseksi niin älä välitä muiden ajatuksista. Rakkaus on Jumalan lahjoista suurin ja siitä on lupa nauttia.
terv. Kaisa-pappi