Sinkkunaiselta naisille avautuminen!

Nyt on ihan poakko avautua täällä, koska suoraan ystävälleni en sitä voinut tehdä.

Hänelle kävi se maailman klassisin tarina; tapasi kivan miehen, ihastui kovasti, oli niin kivaa ja ihanaa, suhde eteni lähes samantien seksiin, nainen ihan hurmoksessa.... Sitten mies katosikin, yllättäen. Ei viestitellyt, vastasi liian lyhyesti naisen yhteydenottoihin, keksi verukkeita miksei voi tavata jne.... Oli ulkopuoliselle aivan selvää, että mies piti vähän hauskaa naisen kanssa, mutta ei ollut yhtä kiinnostunut ja ihastunut kuin nainen oli.

Nainen kuitenkin ymmärrettävästi halusi tietää mikä yhtäkkiä muuttui, eikä antanut heti periksi, vana pyysi vielä miestä kahville juttelemaan. mies sitten joutui kieltäytymään ja snaoi ettei halua enää tavata mutta toivottaa kaikkea hyvää jne.

Tottakai tämä tuntui pahalta ystävästäni, ja hän ei ymmärtänyt ollenkaan miksi mie soli ollut niin ihastuneen oloinen ja mikä meni vikaan! Itse ne halunnut naiselle sanoa, että mies kyllä voi pitää hauskaa kauniin naisen kanssa, ja olla seksuaalisesti siitä hurmoksessa, ja silti ei olla oikeasti kiinnostunut hänestä sen kivan hetken ulkopuolella. Se oli vain kokemus muiden joukossa, ei rakkaustarinan alku.

No, kaikki oli ihan ymmärrettävää, kunnes kuulin ystäväni sitten tulevan lopputulokseen: "uskon, että mies ei halunnut edetä ja jätti minut, koska tykkäsi minusta liikaa, hän rakastui minuun niin täysillä, että pelästyi tunteitaan, eikä uskaltanutkaan edetä...".

Katsoin häntä ällistyneenä omasta sokeudestaan! Kyllä, joskus VOI olla mahdollista että joku todella intimiteettipelkoinen yksilö toimii noin, mutta kyllä useimmat sekä miehet että naiset myös haluavat olla ihmisen kanssa ja tavata ihmistä johon ovat rakastuneet. Erityisesti alkutaipaleella vielä kun kaikki on uutta ja jännää.

En nyt voinut tuhota tätä lohdullista tarinaa ystävältäni, ja snaoin että voihan se olla... Mutta samalla ajattelin miten tyhmä ja sokea nainen voi olla.

Kaikilla pitäisi olla sen verran itsetuntoa jos meinaa deittailla, että pystyy myös hyväksymään sen, että joku ihminen ei vastannutkana omiin tunteisiin, ei rakastunutkaan, eikä halua samoja asioita mitä itse haluaa.

Kyllä, se sattuu tosi paljon ja on kurja juttu! MUTTA oma aitsetuntoa EI saa sitoa siihen kuink joku mies sinuun ihastuu tai ei, sinun pitää silti rakastaa itseäsi vaikkei joku rakasta. Silloin ei tarvitse keksiä mitään satukuvitelmia pitämään itsetuntoa yllä, että muka mies häipyy koska olet liian ihana, ja täydellinen ja hän rakastaa sinua "liikaa"... oikeasti, pliis....