Erosin viikko ja muutama päivä sitten. Ensimmäisellä viikolla itkin lähes joka päivä ja olo oli ihan karsea. Kävin töissä ja kotona pohdin elämää. En osannut odottaa vapaapäivien alkamista siten kuin yleensä. On lähes yhdentekevää, onko töissä vai vapaalla, koska olo on surkea.
Päivät ovat menneet todella hitaasti. Äsken mietin, että mitä teinkään eilen. En meinannut edes muistaa, kunnes muistin ja tajusin, että se ei tunnu eiliseltä ollenkaan, vaan joltain kauemman aikaa sitten tapahtuneelta.
Eron jälkeen olen toiminut "ihan normaalisti". Olen käynyt kaupassa, siivonnut, tehnyt ruokaa ja käynyt hierojalla. Olen ainakin yrittänyt pitää itsestäni huolta. Kuorin ihon ja laitoin naamion. Tilasin kampaajan.
Onko teillä muilla aika hidastunut eron jälkeen? Miten olette yrittäneet pitää huolta itsestänne? Onko ollut voimia esim. urheiluun?
Päivät ovat menneet todella hitaasti. Äsken mietin, että mitä teinkään eilen. En meinannut edes muistaa, kunnes muistin ja tajusin, että se ei tunnu eiliseltä ollenkaan, vaan joltain kauemman aikaa sitten tapahtuneelta.
Eron jälkeen olen toiminut "ihan normaalisti". Olen käynyt kaupassa, siivonnut, tehnyt ruokaa ja käynyt hierojalla. Olen ainakin yrittänyt pitää itsestäni huolta. Kuorin ihon ja laitoin naamion. Tilasin kampaajan.
Onko teillä muilla aika hidastunut eron jälkeen? Miten olette yrittäneet pitää huolta itsestänne? Onko ollut voimia esim. urheiluun?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Erosin tai minut jätettiin kertomatta siitä minulle samoihin aikoihin , kun sinä.Aluksi toisesta ei kuulunut mitään, puhelin sammui, mutta viber oli päällä.Ei vastaa.Viikon jälkeen tein katoamisilmoituksen.Poliisit totesivat olevan aikuinen ihminen, mutta ilmoitus otettiin vastaan.Eilen sitten tarkistin osoitetiedot ja oli muuttanut ne edelliselle paikkakunnalle. Exä asuu siellä lasten kanssa.
Itse olen omien lasten kanssa touHuilut. Tehnyt itselleni mielekkäitä asioita..Todennut että taas tuli liikaa luotettua. Tähän paskan kaatamiseen niskaan alkaa jo tottumaan.Ja ihminen kenestä kyse voi odottaa mitä vain.Olen pohdiskellut jo niin paljon eroa itsekin, jo ihmisen taustan takia.Nyt se sitten tuli aika säälittävää teolla.Pitää vain nostaa katse korkeuksiin ja jatkaa eteenpäin. Tekemistä siinä riittää, mutta mitä en tekisi että lapsillani olisi hyvä olla. Arkirutiinit pitää itsensä kasassa ja ehkä se onni joskus potkaisee.
Mä meen ainakin niin pois tolaltani että ajantaju hämärtyy. Aina jälkeen päin ajateltuna en muista juuri mitään muutamasta ekasta viikosta kun ero on tullut. Töissä todistettavasti käynyt vaikka ei muista käyneensä. Pelkää että kuolee tai ettei kuolekkaan.
Ennemmin tai myöhemmin sitä kuitenkin taas heräilee eloon. Ihan vaikka vaan pieneksi hetkeksi kerrallaan... omat lempiasiat alkaa taas kiinnostaa.... ja huomaa että elämä jatkuu.