Mieheni suku ihmettelee kuulemma jatkuvasti selkäni takana, miksi olen niin hiljainen. Mielestäni olen ihan normaali. Luulen, että heidän perheessään vallitsevat erilaiset sosiaaliset normit ja odotukset kuin siinä ympäristössä, mistä itse tulen. Miestä vaivaa se, että hänen mielestään en sulaudu joukkoon, vaan jään ulkopuolelle. Pitäisi kuulemma puhua enemmän. Minusta tulen kaikkien kanssa ihan hyvin toimeen enkä näe ongelmaa. He ovat ilmeisesti tottuneet erityylisiin ihmisiin. Olen nyt oma itseni, pitäisikö minun ruveta vetämään jotain roolia muita miellyttääkseni?
Olen liian hiljainen
kinuskivadelma
852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei minun mielestä pidä mitään roolia alkaa vetämään, eihän sitä ole silloin aito, oma itsensä.
Jos sinulla ei ole muita ongelmia suvun suhteen niin miksi mies tekee hiljaisuudestani ongelman? vaikka suku olisi mitä mieltä tahansa niin tuon miehen kanssahan sinä seurustelet, et koko suvun.. :)
Mies on hyvin perhekeskeinen ja suku on hänelle läheinen. Hänelle perheen mielipide on tärkeä.
Ei sen pitäisi olla miehelle tärkeämpi kuin oman puolison hyvinvointi. Jos mies rupeaa painostamaan vaimoaan muuttumaan puheliaammaksi tms vastoin tämän luontoa, niin silloinhan vaimolla on paha olla kun häntä vaaditaan teeskentelemään.
Miksei mies hankkinut puheliasta naista vaimokseen jos se kerta on niin tärkeää?
Aivan ja vaikka muuttuisitkin lörpöksi suku keksii taas jotain huomautettavaa.Oot mikä oot eikä muuksi tarvi muuttua ja se pitää tehä miehellesi selväksi.Ensin sinä ja miehesi ja sitte vasta suku.Nii ja mitä sinun suvullasi olis miehestä huomautettavaa voi olla vähän vinkvink, tietäs miltä tommonen tuntuu.
up^
Eivät maailman ihmiset miellä rooleja....
Itse myös törmään tähän välillä. Olen liian ujo ja hiljainen. Miksi en saa olla sellainen kuin olen?
Jos on yhtään käytöstapoja niin suku ei ala mitään ihmettelemään edes sille puolisolle, vaan pitävät omana ihmetyksenään. Jos minulle ihmeteltäisiin miksi tyttöystäväni on hiljainen tai mitä tahansa, niin ottaisin itse nokkiini. Minä olen hänet valinnut ja ihan omista syistäni, en suvun mielen mukaisesti.