Mikä mielestäsi oli teidän avioeronne syy? Oletko mies vai nainen?
Miksi erositte?
Mietiskelevain
5491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Vaikea sanoa ehkä hän kaipasi parempaa seuraa. Oli monenlaista vaikeutta ja lopuksi päätti karistaa ja kääntää uuden lehden,perheen kustannuksella. Minä olisin ollut valmis tekemään kaiken yhteisen hyvän eteen. Hän vaan päätti ystävien kanssa. Nyt kumpikin odotamme häämöttävää konkurssia,mutta sen onnellisemia emme ole,eikä hänkään paitsi taloudelliset ongelma jo ovat.
Jos ette yrityksistä huolimatta päässeet yli vaikeuksista niin ehkä hänen oli parempi lähteä. Pitääkö elämän olla yhtä takkuamista? Eihän kenelläkään ole takuita, että elämä olisi eron jälkeen helpompaa tai mukavampaa. Mutta JOS on mahdollisuus, että se on parempaa miksi ei lähtisi. Tarkoitan, että jos suhteessasi tiedät, että ainakaan siinä se ei ole helpompaa eikä tule olemaan parempaa. Paljonko elämästään pitää tuhlata huonolle. Ymmärrätkö ajatuksenkulkuni.
Pettäminen.
Oli aika itsenäistyä!
Nainen
Pitkän avioliiton ongelma? Toinen pitää itsestään selvyytenä...kyllästyin olemaan kynnysmatto ja kodinhoitaja ..
jolla ei saisi olla yhtään omaa elämää (aikaa)
rahankäytöstä tuli napinaa, lasten kasvatuksesta, siivouksesta...mikä milloinkin aiheutti toisessa närää
Kunnes sitten vaan kertakaikkiaan jokin napsahti ja oli pakko tehdä raskas päätös...joko katkeroidun , eikä minusta ole enää kenellekään iloa...edes itselle...tai sitten teen asioille jotain!
Meillekin kävi suunnilleen noin...paitsi että itse tunsin e emmän että lapset tarvitsevat vanhempia. Hän ajatteli enemmän itseään kuin oli perheen kanssa. Ei keskusteltu oikeastaan ikinä kasvatuksesta esim. Kunnolla. Hän oli mielestään aina oikeassa. Itse kai jotenkin liikaa olin kiinni kodissa kun yritin toisenkin osuutta paikata. Ja silti tuntui ettei mikään riitä. Lopulta olin haluton ja innoton lähes kaikkeen. Ja tietysti syy oli sekin minussa..Kun en ollutkaan ikuinen energiapakkaus
Ihan oikein teitte.
Uskottomuus (pitkähkö suhde) vaimon puolelta. Yhteinen kaveri.
Kommunikaatiovaikeudet, mies myös petti.
voi.... minä juuri tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa mies yhteisen lomamme päätteeksi alkoi ryyppäämään. heräsin ½6 aamulla, eikä mies ollut vieressä. soitin, missä hän on, oli mennyt exsänsä luo. itken.. mitä mun olisi järkevää tehdä? meillä on suht' tuore avioliitto. miten tässä näin kävi.. kysyy sydämeni...
Voi otan osaa ahdistavaan tilanteeseesi. Juuri avioituneelle varmmasti kova kolaus. Koeta kestää, koveta sydämesi ja pidä selkä suorassa ja tosiasiat mielessä ja jätä tunteet huomiotta pätöksiä tehdessäsi, sillä ne tulevat aina jälkijunassa. Onneksi olet varmasti nuori ja löydät vielä uuden onnen itsellesi.
Mies ei ole arvoisesi joten tee johtopäätökset.
Onnea matkaan!
Kun kax älytömän naivii hippii menee yhteen.Rakkautta eikä mitään muuta sexsii.SEei vain riitä.Ois pitänyt kasvaa ehkä kasvettiinki.Katottiin maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi .Konkurssi.
Nainen olen. Ilmeisesti kasvoimme erillemme, vaikken tätä aiemmin ole ymmärtänytkään syyksi muiden kohdalla. Pitkä liitto takana, lapset vielä kouluikäisiä. Arki kai meidät nujersi reilun 20v. aikana, ei sukulaisia lähellä= ei kahdenkeskistä aikaa. Surullista, mutta eroon on päädytty ilman suurempia syitä. Parhaan ystäväni menetin samalla ja seksikin ollut molempia tyydyttävää silloin kun jaksoimme sitä harrastaa. Näin kai meille oli tarkoitus käydä, en osaa muuta sanoa.
Kuoliko se ystävä,otan osaa. Kuitenkin nyt kun erositte on hyvä olla. Entä seksi,miten se hoituu nyt?
uskottomuus, joka toistu säännöllisin väliajoin, 30 vuoden aikana
en pystyny unohtaan, vaikka ehkä olisisn anteeksi voinut antaakin.. 20v iemärii, vatun lunttu.
Primäärinen syy oli kun exä otti uuden miehen. Sekundäärinen syy oli, että han koki, ettei saanut tuomiota tarpeeksi. Pitkän parisuhteen taakat.
Uskoi nimetöntä sähköpostia,jonka lähettäjällä ei ollut pokkaa tulla puhumaan nokatusten.Sitä seurasi luottamuspula ja kontrolloinnin tarve kumppanilla.
Myöhemmin selvisi hänen puolelta sivusuhde.Ero oli helpotus.
Ex löysi paremman
olet väärässä, ei ole parempi vaan rikkaampi
Sopivamman. On turha ottaa itseensä, jos puoliso lähtee läiskimään, se on hänen valintansa.
no, en ottanut itseeni totesin vain, että löysi paremman.
ainahan ne on kauniimpia...ja rikkaampia...
mitä sitä suremaan
Ex-vaimon harjoittama taloudellinen väkivalta.
Minkälainen tapaus oli kyseessä?
Muija oli vittupää
Nainen olen. Monen vuoden pettäminen.
Sairaalloinen mustasukkaisuus ja olen nainen.
Mies petti pitkään ja erohan siitä tuli. Yli 20v hulahti likaojaan.
Vaimo lähti toisenkerran.
Mies lähti nuoren naisen matkaan. olen nainen.
Erosin, kun exän ongelmat kävivät liian raskaiksi, ei pelkästään minulle, vaan myös lapsille.
Nainen...
Pitkä salasuhde. Siis miehelläni. Nykyään ex.
Ei olisi halunnut erota, olisi halunnut pitää molemmat. Jostain syystä olin eri mieltä ja muutin pois.
Pitkä suhde yhdessä, uusperhe yhteensä 15 vuotta, omat lapset jo aikuisia ja heilläkin lapsia. Uusi avioliitto sitten tämän miehen kanssa 15 vuotta, hoisin kodin ja maatilan samalla, tein vielä omaa toimistotyötä etänä, hoisin mieheni ex lapset siinä sivussa.. mies löysi sitten 25 vuotiaan naapurin tytön yhteisten kavereiden joukosta, (mies nyt 49v) sitten vei eropaperit maistraattiin ja pyysi muuttamaan pois yhteiseltä maatilalta. Lainhuuto puoliksi ja velatkin. Soitin sitten mieheni ex vaimolle jonka lapsetkin meillä vuoroviikoin tämän 15 vuoden aikana. Sanoi että noin toimii narsisti, onneksi osasi itse lähteä ajoissa pois. Tyhmä olin, nyt 15 vuotta täysin turhaan ja riita maatilan hinnasta. Koskaan en ole räyhännyt, käynyt tansseissa/kapakassa yksin aina olin se kuski kun piti päästä tuulettumaan kavereiden kanssa. Onneksi minulla oma työ jonka voin siirtää uudelle paikkakunnalle, näin oma toimeen tulo säilyy, koskaan en ollut mieheni pussilla kinuamassa koska pärjäsin omilla tuloillani. Mieheni omat lapset eivät voi ymmärtää tilannetta, nyt 27, 25, 18 ja 14 vuotiaat. Olemme sopineet että pidämme yhteyttä ja lapset voivat siltikin käydä minulla kylässä. En tarkalleen tiedä kun mieheni sanoi että en ole kuten muut? Vai tuliko tämä 50 villitys? Koskaan en ole pettänyt, syyllistynyt naljailuun, niin päivät ovat kuluneet tilan töissä sekä omassa etätyössä. Jos on halunnut mennä kavereiden kanssa yksin kaljalle/karaokeen yms niin olen sinne kuskannut ja hakenut pois. Sillä-aikaa olen siivonnut kotia ja leiponut. Olisi minun varmaankin pitänyt huutaa ja tapella että olisin ollut normaali nainen, mutta minusta älykkyysosamäärä puuttuu jos pitää räiskiä taikka huutaa naama punasena. Koskaan en ole heittänyt mitään seinille taikka juossut olus ovet paukkuen. Olen sitten epänormaali? Aikoinani jäin yllätäen leskeksi, varmaankin silloin nämä elämänarvot tulivat punnittua uudellen, samalla minulle jäi 3 omaa biologista poikaa. Tämä nykyinen mieheni on siis nro 2 joka nyt haluaa erota. En ikinä enään halua avoiotua, nyt käytän aikani lapsille ja lapsenlapsille, uskomatonta mutta totta. Ei riitä että nainen perheessä tulee toimeen omillaan ja hoitaa kodin ja hienehi ex lapsetkin. Ehkäpä olin liian kiltti taikka suhteestamme puuttui seikkailua ja säpinää.? Nyt joutuu kaiken hoitamaan mieheni yksin tilalle, itse muutan pieneen kerrostaloon keski-suomeen, nyt asumme pohjois-pohjanmaalla. En uskalla luottaa miehiin tämän jälkeen.
Ompas sinulla kova kohtalo. Tuntuisit olevan aarre minun mieleen. Pärjämistä.
Tyypillinen pitkänlinjan alistaja tuo miehesi. Pois liitosta ja äkkiä......vuorenvarmaa on että saat itsellesi arvoisesi puolison, joka on ihminen, eikä kamujen vietävissä oleva ns. `vitun hyvä jätkä`. Just tälläset hyvät kohtelee naistaan kuin roskaa, pelkästään sen takia et ne apinat haluu nostaa omaa imagoaan muitten apinalaumaan-kuuluvien keskuudessa. Ulos suhteesta ja asiallista miestä kehiin.
Onpa erikoinen ukko kun omien lastensa ikäisen tytön hupakon ottaa. Miten joku nuori uskaltaa lähteä tollasen kelkkaan, jonka tietää hyväksikäyttäjäksi.
Luuleekohan ukko että 25 v. jää häntä vanhuuden päiviksi hoitelemaan. Kyllä siinä nuoren naisen elämä hukkaan menee, mies tuskin lapsia enää tuossa iässä haluaa hankkia. Pitäis tytönkin tajuta, että oman isänsä ikäinen mies. Eihän tuossa edes taloudellista hyötyä, kun on noita perijöitä miehellä entuudestaan pilvin pimein.
"TiffanyjaRobin": Jos tarinasi on totta, niin olet kyllä ihan hmmetin kova nainen joka suhteessa.
Et todellakaan valita niistä pienistä säröistä tuulilasissa tai lommoista autonovissa jossain sittarin parkkipaikalla...
Kyllä tässä maailmassa on läjäpäin fiksuja miehiä jotka näkee kuoresi läpi sen, mitä sinä oikeasti olet ja osaavat arvostaa sitä mitä olet.
Olen itse todella rikkonaisesta perheestä, missä äitini päätyi lähtemään pois kun olin 5-vuotias. Ja vahingokseni jäin isälleni, joka yhdessä äitipuoleni kanssa olivat luultavasti maailmankaikkeuden paskimmat vanhemmat.
Olen siis katsellut 5-7 vuotiaana vierestä kuinka tuo kaikki tapahtuu... ja muistan tänäkin päivänä kaiken näin 47-vuotiaana.
Vaimoni petti minua työpaikallaan noin vuoden päivät, yritin tuon touhun paljastamiseni jälkeen ihan 110% tehoilla noin 2 vuotta korjata tilannetta kunnes tajusin viime keväänä, että hän ei pyydä anteeksi, hän ei lähde keskustelemaan tästä kenenkään kanssa ja niin edelleen... eli hänen on aika poistua elämästäni.
Minä kunnioitan itseäni, tyttäriäni ja jollain tapaa myös pian Ex-vaimoani... ja voin vain toimia niin, että kaikki menee sen mukaan.
Rakkaus ei tavallaan katoa mihinkään... se tavallaan vain vaihtaa paikkaa.... antaen tilaa uusille asioille.
Teen tämän kaiken siksi, että haluan myös itse tulla rakastetuksi... pidetyksi ja arvostetuksi.
Kunnioituksen häviäminen toista kohtaan,se taas johti rakkauden loppumiseen. Kunnioitus ja arvostus katosi kun mies pisti aina kaverit ja omat tarpeet vaimon,lasten ja yhteisen elämän edelle.
10 vuotinen liitto kosahti 6 viikkoa sitten, 5 viikon varoitusajalla.....vieläkin aivan paskana. Muija vaan sanoi syyksi et: Oon liian seesteinen.....hän haluaa bailata ja mennä. Ja meni. Nyt sitte pyörittelen peukkua ja oon äimänä. Mä oon kuitenkin hyvän-näköinen ja iso jätkä 190/110, ikää on aivan liikaa 48. mut exäkin oli 47, enkä mä edes epäile et joku uus koomikko-mikko-ovimikko....ois kyseessä. Mä oon vaan ilmeisesti seesteinen, fuck....
Vielä sinulla vientiä on, ikää ei kuitenkaan vielä niin paljoa. Vaimollasii alkaa olla aika kriittinen ikä käsillä uutta suhdetta ajatellen.
Vaikutat hauskalta veikolta. Sellaisille on aina kysyntää :), ihan minkä ikäisenä vaan.
Mulla ja ex-vaimolla eri syyt erolle, jota siis molemmat lopulta halusimme. Exäni koki, ettei ollut onnellinen, arki oli liikaa ja sellainen räiskyvä romantiikka hiipui. Minun syyni eroon oli taas se, että exäni kyllästyessään minuun kävi kyntämässä toista miestä selkäni takana. Petti siis. Olemme alle 30v molemmat, ja yksi pieni lapsi löytyy. Erosta nyt 1.5v, itse olen päässyt hyvin yli, vaikka henkinen kiusanteko eksäni puolelta jatkuukin, mm. perättömillä lastensuojeluilmoituksilla ym. Exäni puolestaan kertoo päässeensä yli, enkä epäilekkään. Hän kuitenkin hyppii tällä hetkellä kukasta kukkaan ja nauttii nyt niitä menetettyjä nuoruuden villejä vuosiaan. Sinänsä ihan sama mulle, mutta vieläkin huvittaa kun erossa sanoi että hän tuntee että voi saada parempaakin. Lähinnä on varattuja ja renttuja löytänyt, jotka ovat sitten häntä satuttaneet. Itse kuitenkin olin normaali, luotettava ja hyvä mies. :D
No parempi että joku muu minut sitten joskus löytää, kun sen aika tulee. Halukkaita? :D
- M27
Eiköhän kaikissa tapauksissa ole molemmilla eroon eri syyt? Ne parit, joista toinen ei olisi halunnut erota, huomaa myös usein myöhemmin, että ero olikin ihan jees :).
Eroamassa....paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita,samaa harrastustakin ja paljon tykättiin pussailla ja halailla,seksiä usein, vähän niinkuin jatkuvaa vastarakastumisen tunnetta. Rajuja riitoja tappelua,väkivaltaa niin fyysistä kuin henkistäkin. Ihan siis sairasta. Enemmänkin uskon että toisen hallitseminen ja oma mielihyvä on ollut tärkeämpää kuin toisen onni ja yhteinen onni. Halua siihen on ollut mutta ei osata. Ihan kunnolla aikuisia ollaan iältä mutta taitaa henkinen puoli olla jotain muuta....nyt olen päättänyt että tämä kaikki on tullut tiensä päähän....kunpa ei tarvitsisi olla näin
...kuulostaa tutulta :( monta kertaa ollut eroamassa ja itseasiassa jo ennen naimisiinmenoa oli suuri epäilys,koska mies henkisesti kakara-mutta sitten tuli se 30v mittariin ja ilmeisesti siksi piti saada jotakin "aikuismaista" kehiin. Suuria kommunikaatio-ongelmia, mies valehtelee (kysyn ylityöstä, onko menossa-vastaa kieltävästi mutta heti kun lähden ovesta lähteekin töihin 24h ja ilmottaa tekstarilla)onneksi ei ole lapsia ja itseasiassa taidan olla vela osaksi syystä, ettei tämä suhde kestäisi lasta. Mikään puhe ei mene perille, omia virheitä ei nähdä ja kaikki on aina toisen syy/osasyy. Aina luvataan muutosta jota ei tule ja asioista ei puhuta suoraan, tai mies ei puhu. Riidan jälkeen ei osoita mitään merkkejä anteeksipyynnöstä/että tilanne häiritsisi/ottaisi kontaktia, voidaan olla vaikka 3vrk puhumatta. Tilanne laukeaa aina omaan kyllästymiseen ja periksiantamiseeni. Lapsellista koko touhu mutta niin noloa kaikenkaikkiaan että varmaan omassa keitossa kiehuttava vielä. Sitten hedelmättömässä iässä voi itkea tyhmyyttään.
Mieheni petti luottamuksen jota oli jatkunut 20 vee. Kävi huorissa. Selittää asiaa ja sanoo sitä sun tätä. Väittää ymmärtävänsä miten loukkasi. Ei ymmärrä mitä rikkoi.
Lakkasin rakastamasta miestäni ja haluamasta seksiä hänen kanssaan. Kymmenen vuotta myöhemmin erosimme.
Mies hakkasi lapset. Minun ei tarvinnut edes sanoa mitään. Jotta sain pitää edes lapset oli pakko erota. Olin eroitettu, eikä minulta edes kysytty mitään. Ihan kuin olis ollu huonossa SuomiFilmissä, ja katsellut asioita sivusta. Uutta en ole ottanut.
Vuosia seurusteli toisen kanssa, ja lopulta kun paljastui, haukkui minut kun epäilen häntä?,koko ajan, siis täysi narsisti joka sai omansa,saa nähdä kauanko kestää heidän onni?
Ex (avovaimo) oli suhteellisen helppo puhua ympäri ja hänen "ystävänsä" nainen (ei sulattanut minua)joka myös oli eronnut sai puhuttua hänet ympäri että kuinka kivaa sinkkuna olo on, biletystä, rahaa tulee joka tuutista ja siinä meni 11v suhde ja lapset.
En tiedä onko onnellinen ja eipä paljoa kiinnosta kun erostamme on muutama vuos olen vain lasten asioista tekemisissä.
Mieheni toistuva uskottomuus. Olen siis nainen. 15 vuotta yhteistä elämää. Muita ongelmia ei liitossa ollut. eikä kai tarvitsekaan kun tuo ainut ongelma on tuota suuruusluokkaa :/
Yhdessä reilut viisi vuotta, josta aviossa puolisen vuotta. Ei vaan sitten kuitenkaan oltu sopivia toisillemme, pikkuhiljaa alkoi rakkaus loppua suhteen kuluessa kun ei oikein löydetty yhteyttä. Ymmärtäähän tuon, ettei vaimo enää jaksanut kun ei saanut rakkautta ja huomiota. Olin lopettanut kaiken läheisyyden. Löysi sitten toisen, jota kiinnosti enemmän ja ilmoitti, ettei enää halua jatkaa kanssani. Nykyään jo itsekin löytänyt sen oikeasti sopivan puoliskon ja molemmat tyytyväisiä.
Ex-miestä ei kiinnostanut mikään. Lopulta tuntui riesalta ja maan vaivalta. Jota kyllä oli oikeastikin... hyväksikäytti kaikessa minkä pystyi.
Nainen