Onko mitään mahdollisuuksia onnistua esimerkiksi pariterapian avulla, jos toinen on jo valmiiksi sitä mieltä, että toivoa ei ole. Itsestähän se muutos- ja parannushalu olisi lähdettävä ja jos ei halua yrittää, niin ei kai silloin voi onnistuakaan? Vai voiko?
Myönnän, että en itsekään aivan tosissani usko, että mikään terapia maan päällä voisi palauttaa rakkautta takaisin, jos sitä ei ole enää tai ei ole oikeasti koskaan ollutkaan. Mutta ehkä jollain on parempia kokemuksia?
Pariterapiasta hyötyä?
vai ei?
9
4070
Vastaukset
- Mare
Moi,
Itse kävin vaimon kanssa tänään ensimmäistä kertaa ko.paikassa.
Eipä tarvitse mennä uudestaan, ennenkuin kummallakin puolisolla on sama määränpää eli yhdessä oleminen/ero.
No meillä vaimo ei oikein nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin tuon jälkimmäisen, niinpä uutta aikaa ei otettu.
Keskustelu/psykologi oli aivan asiallinen ja varmaan todella hyödyllinen niille ihmisille joilla molemmilla on sama tahtotila.- Saman kokenut nainen
Hei! Minulla on aika negatiivinen käsitys pariterapiasta, sillä oma 30 vuotinen avioliittokaan ei pelastunut sen avulla! Käytiin yhdessä ja erikseen ja keskusteltiin koko avioliittomme puhki, mutta väistämätöntä ei silläkään voitu välttää. Nyt kokemuksesta viisastuneena sanoisin kipeän avioeromme vain pitkittyneen terapian avulla jopa pari vuotta, enkä saanut mitään apua pitkistä keskusteluista eronkaan jälkeiseen aikaan. Kyllä se olisi kannattanut mielestäni "pestä" likapyykki kotona ja sen jälkeen kiittää puolisoa menneistä vuosista! Minä olin lopulta se lähtijä, mutta ex-mieheni ensimmäiseksi vaati eroa, hankki jopa paperit minun allekirjoitettavaksi.
Miksi en silloin kunnioittanut ex-mieheni päätöstä erota ja aloitin sen parisuhderumban???? Tätä kyselen vieläkin itseltäni, mutta vastaus on siihen nyt helppo antaa: en ollut silloin vielä valmis kantamaan vastuuta omasta elämästäni. Eikä ex-miehenikään. Kun olet valmis kantamaan vastuun omasta elämästäsi, niin silloin on helpompi jättää kaikki entinen taakseen ja pystyt kiikuttamaan eropaperit vailla syyllisyyttä raastupaan. Meillä ei ollut lapsia eromme aikaan ja kumpikin pääsi aloittamaan oman elämänsä ns. puhtaalta pöydältä. Kummallisinta mielestäni on nyt haluni vielä puhua ex-mieheni kanssa asiat viimeinkin selviksi, sillä mielestäni pariterapiassa emme päässeet alkua pidemmälle, emmekä saaneet tehtyä lopullista tilinpäätöstä meidän kahdenkeskisiin väleihimme.
Nyt kumminkin kumpikin on viimeinkin sydämestään helpottunut erosta ja pikku hiljaa elämä alkaa taas maistua hyvältä kummallekin tahoillaan.
Toivon eroa pohtiville Rohkeutta ja Uskallusta tehdä Viisautta vaativia päätöksiä ja Vastuuta kantamaan niiden seuraukset. Ei kenenkään todellakaan tarvitse värjötellä huonossa suhteessa, pakkoavioliitossakaan! - Ullakka
Saman kokenut nainen kirjoitti:
Hei! Minulla on aika negatiivinen käsitys pariterapiasta, sillä oma 30 vuotinen avioliittokaan ei pelastunut sen avulla! Käytiin yhdessä ja erikseen ja keskusteltiin koko avioliittomme puhki, mutta väistämätöntä ei silläkään voitu välttää. Nyt kokemuksesta viisastuneena sanoisin kipeän avioeromme vain pitkittyneen terapian avulla jopa pari vuotta, enkä saanut mitään apua pitkistä keskusteluista eronkaan jälkeiseen aikaan. Kyllä se olisi kannattanut mielestäni "pestä" likapyykki kotona ja sen jälkeen kiittää puolisoa menneistä vuosista! Minä olin lopulta se lähtijä, mutta ex-mieheni ensimmäiseksi vaati eroa, hankki jopa paperit minun allekirjoitettavaksi.
Miksi en silloin kunnioittanut ex-mieheni päätöstä erota ja aloitin sen parisuhderumban???? Tätä kyselen vieläkin itseltäni, mutta vastaus on siihen nyt helppo antaa: en ollut silloin vielä valmis kantamaan vastuuta omasta elämästäni. Eikä ex-miehenikään. Kun olet valmis kantamaan vastuun omasta elämästäsi, niin silloin on helpompi jättää kaikki entinen taakseen ja pystyt kiikuttamaan eropaperit vailla syyllisyyttä raastupaan. Meillä ei ollut lapsia eromme aikaan ja kumpikin pääsi aloittamaan oman elämänsä ns. puhtaalta pöydältä. Kummallisinta mielestäni on nyt haluni vielä puhua ex-mieheni kanssa asiat viimeinkin selviksi, sillä mielestäni pariterapiassa emme päässeet alkua pidemmälle, emmekä saaneet tehtyä lopullista tilinpäätöstä meidän kahdenkeskisiin väleihimme.
Nyt kumminkin kumpikin on viimeinkin sydämestään helpottunut erosta ja pikku hiljaa elämä alkaa taas maistua hyvältä kummallekin tahoillaan.
Toivon eroa pohtiville Rohkeutta ja Uskallusta tehdä Viisautta vaativia päätöksiä ja Vastuuta kantamaan niiden seuraukset. Ei kenenkään todellakaan tarvitse värjötellä huonossa suhteessa, pakkoavioliitossakaan!Minäkään en usko pariterapiaan.
Kävin mieheni kanssa kaksi kertaa itkemässä siellä, mutta mitäpä hyötyä siitä on avioliitolle.
Asumme nyt erillämme. Tarvitsen miestäni kaikenlaiseen apuun ja hän tuleekin mielellään auttamaan, mutta en saa häneen sitä yhteyttä, jonka haluaisin. Olihan meillä jonkinlainen yhteys vielä 3 v sitten, mutta sitten se vaan pikkuhiljaa hävisi huomaamatta. Seksi oli pakkopullaa ja yhdessä emme enää olleet juurikaan, mutta sitähän se oli jo ennenkin. Rakkaus on yhdessä viihtymistä, niin minä sen ymmärrän.
Nyt mieheni haluaa olla kanssani, mutta minulla on iso este siihen, enkä tiedä, mikä se este on. En voi suudella hänen kanssaan, enkä harrastaa seksiä, eikä siihen ole mitään haluakaan.Hänen halauksensakin tuntuvat pahalta. Minun käy sääliksi häntä. Pitäisi riuhtaista itsensä kerralla irti, mutta kun sitä on ollut niin pitkään saman katon alla, niin miten se onnistuu, kun on vielä lapsiakin.
On tämä elämää! - eronnut
Ullakka kirjoitti:
Minäkään en usko pariterapiaan.
Kävin mieheni kanssa kaksi kertaa itkemässä siellä, mutta mitäpä hyötyä siitä on avioliitolle.
Asumme nyt erillämme. Tarvitsen miestäni kaikenlaiseen apuun ja hän tuleekin mielellään auttamaan, mutta en saa häneen sitä yhteyttä, jonka haluaisin. Olihan meillä jonkinlainen yhteys vielä 3 v sitten, mutta sitten se vaan pikkuhiljaa hävisi huomaamatta. Seksi oli pakkopullaa ja yhdessä emme enää olleet juurikaan, mutta sitähän se oli jo ennenkin. Rakkaus on yhdessä viihtymistä, niin minä sen ymmärrän.
Nyt mieheni haluaa olla kanssani, mutta minulla on iso este siihen, enkä tiedä, mikä se este on. En voi suudella hänen kanssaan, enkä harrastaa seksiä, eikä siihen ole mitään haluakaan.Hänen halauksensakin tuntuvat pahalta. Minun käy sääliksi häntä. Pitäisi riuhtaista itsensä kerralla irti, mutta kun sitä on ollut niin pitkään saman katon alla, niin miten se onnistuu, kun on vielä lapsiakin.
On tämä elämää!tuo että haluaa riuhtaista itsensä irti!Jokaisella kuitenkin menee omalla tavalla,mutta kyllä itse tuntee kun alkaa voida todella pahoin.
- eeva
Ullakka kirjoitti:
Minäkään en usko pariterapiaan.
Kävin mieheni kanssa kaksi kertaa itkemässä siellä, mutta mitäpä hyötyä siitä on avioliitolle.
Asumme nyt erillämme. Tarvitsen miestäni kaikenlaiseen apuun ja hän tuleekin mielellään auttamaan, mutta en saa häneen sitä yhteyttä, jonka haluaisin. Olihan meillä jonkinlainen yhteys vielä 3 v sitten, mutta sitten se vaan pikkuhiljaa hävisi huomaamatta. Seksi oli pakkopullaa ja yhdessä emme enää olleet juurikaan, mutta sitähän se oli jo ennenkin. Rakkaus on yhdessä viihtymistä, niin minä sen ymmärrän.
Nyt mieheni haluaa olla kanssani, mutta minulla on iso este siihen, enkä tiedä, mikä se este on. En voi suudella hänen kanssaan, enkä harrastaa seksiä, eikä siihen ole mitään haluakaan.Hänen halauksensakin tuntuvat pahalta. Minun käy sääliksi häntä. Pitäisi riuhtaista itsensä kerralla irti, mutta kun sitä on ollut niin pitkään saman katon alla, niin miten se onnistuu, kun on vielä lapsiakin.
On tämä elämää!Olen itse samassa tilanteessa. Viiden vuoden viileyden jälkeen mieheni pitkäaikainen uskottomuus paljastui. Itsellänikin on viime vuosina ollut kainalo, jossa olen pahaa oloani käynyt purkamassa. Jätin itse erohakemuksen muutama viikko sitten. Nyt mies haluaisi terapiaan ja käy kauppaa sillä, että voisi jättää oman rakastajattarensa. Jotta terapia onnistuisi kummankin pitää haluta jatkaa yhdessä ja sitoutua päätökseen, muuten rahat ovat hukkaan heitettyjä. Itselläni on kokemus kahden vuoden kognitiivisesta terapiasta, jota sain hoidoksi masennukseen (jossa ainakin osaksi oli takana parisuhteen ongelmat). Ainakin siinä terapiassa ratkaisevaa oli motivaatio, halu muuttua.
Oma vakaa päätökseni on nyt, että epätyydyttävässä, tyhjässä ja raskaassa avioliitossa en halua jatkaa. Parisuhteessa on tavallaan kolme osaa: mies, vaimo ja suhde. Puolisot ovat ikäänkuin siltapalkit joen eri puolilla, silta heidän välillään on suhde. JOs palkkiin tulee murtuma se muuttaa koko sillan tasapainoa ja voi saada sen romahtamaan. Kumpikin palkki on vastuussa sillan kunnosta. Olen hyväksymässä sen, että meidän siltamme on romahtanut mutta olen edelleen vastuussa oman palkkini kunnosta. Olen lukenut Bruce Fisherin kirjaa Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy ja Saariston kirjaa Taikasanat - miksi antaisin anteeksi. Suosittelen kumpaakin lämpimästi. JOkainen aikuinen ihminen on vastuussa omasta elämästään. En jaksa enää penkoa vuosien takaisia asioita - mikä on tapahtunut, se on tapahtunut ja annan sen olla.
Olen myös tuntenut suurta halua keskustella asioista mieheni kanssa, olen utelias hänen uudesta naisestaan, suhteen yksityiskohdista jne. Mieheni kokee tämän raskaaksi ja hankalaksi. Ok. Pyrin nyt tietoisesti eroon tästä ajattelemalla, että en ole enää mieheni läheisin ihminen. Minulla on omat ystäväni, joilta saan tukea surutyössäni ja miehelläni on varmaan omansa. Avioeron surutyössä emme voi puolisoina tukea toisiamme...avioliitto ON OHI.
- sopimukset eivät pidä
Olemme parhaillaan pariterapiassa ja olemme olleet yhdessä 12 vuotta.
Olemme hoitaneet avioliittoamme käymällä terapiassa, jos puheyhteys muuttuu syyttelyksi ja taisteluksi. Yhteistä aikaa on järjestetty.
Tästä on ollut hyötyä, miehen väkivaltaisuus on vähentynyt. Henkiseen väkivaltaan pystymme molemmat tarpeen tullen. Välillä pytymme hillintään ja välillä toisen provosointi aiheuttaa kiperän sanailutilanteen. Pitkään jatkuessaan tämä on saatava poikki keinolla millä hyvänsä. Mutta kun olemme pässejä molemmat eli äärimmäisen itsepäisiä ja itsenäisiä joudumme välillä menemään terapiaan kun "yhteys" katoaa. Toisesta välittäminen ei katoa, vaikka mieheni tunnetiloista varsinkin ahdistuminen ja riippuvuus ärsyttävät minua.Huudankin, joskus hänelle ja olen iso D ja mieheni itkee ja menee lääkäriin selittämään vaivojaan.Miten näin voi olla?Mitä teen?Välillä olen kertakaikkiaan kurkkua myöten tännä tätä marttyyrin pelaamista.
Toisaalta tiedän, että hän on varsin epävakaa ja riipuvainen suhteessaan minuun ja voi olla että tämä ärsyttää minua. Lisäksi ahdistuu asioista, jotka ovat arkipäivän asioiden hoitoa.
Vaikeina hetkinä ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella. Mutta toistaiseksi olemme hallinneet himomme. Aika hyvin näinä aikoina. Eivät avioliitot ole helppoja, helpompi on vaihtaa ihmistä, mutta samat ongelmat tulevat aina vastaan.
Vaikka terapiassa käymme sopimukset eivät pidä.- Jata
Heippa.
Parisuhteesta ja pettämisestä...
Ollaan oltu yhdessä 20 vuotta,minä olen meistä se pehmeämpi ja herkempi,vaikka painankin 2 kertaa sen minkä vaimo.
En mennyt rakkausavioliittoon,vaimolleni se oli sitä.
Petin monet kerrat,päissäni sekoillessa kapakoissa,toisten samanlaisten kanssa,onhan meitä.
Jätin hänet kolme kertaa,nyt pari kuukautta se sitte jätti minut.
Oon kyllä sitä mieltä että jos rakkautta ei liitossa alunperinkään ole,niin ei sitä itsestäänkään siihen tule.
Ja haluamalla ei varsinkaan,niin kun minä yritin itteäni psyykata.
Mutta kuitenkin kun on näin kauan yhdessä,eroaminen on todella vaikeaa.
On ikävä jotain ,ei osaa sanoa että mitä,kun ei se nyt niin kaksista ollut vaikka oltiinkin hyvin läheiset.
Eroa minä hain kesällä,ja hyvin luultavasti tulen sen nyt saamaan.
Pidän vaimostani hyvin paljon,se vaan ei koskaan muuttunut sen syvemmäksi.
Toisaalta oon ihan tyytyväinen tilanteeseen,luopuminen on vaan todella vaikeaa,varsinkin kun toinen on ollut uskollinen tähän asti.
Paskamaista kun joulukin tulossa,hyvin erilainen joulu tulossa.
Moi.
J ... väkivalta vähentynyt ... eli sitä on ... miksi siedät, keskusteletteko terapiassa siitä? Minusta parisuhteessa on tai ei ole väkivaltaa ... sama kuin että nainen voi olla raskaana tai ei (mutta ei hieman)
- Nalle
Asenne ja avoimuus on kaiken a ja o. Jos toinen puoliso haluaa todella muuttua, niin muutos voi vaikuttaa toiseenkin myönteisesti ajan kuluessa. Terapia mahdollistaa ihmisenä kasvamisen ja parantaa toisen käyttäytymisen ymmärtämistä. Itse saa tehdä rankasti töitä. Joskus ihmiskemia suhteessa terapeuttiin ei toimi, silloin kantsii vaihtaa terapeuttia. Kokeilla kannattaa, jos valitsee rakastamisen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kenellä oli ryppyinen paita, josta Halla-aho mielensä pahoitti?
Ei ollut Keskisarja, jonka paita vain repsotti housujen päällä puolittain. Muistatteko tapausta?403011Miksi Halla-aho on niin hyvin menestynyt - mutta punavihreä ei?
Hyvin näkee kuinka punavihreää ottaa pahasti päähän kun Virta on taas töppäillyt pahasti. Ja kun punavihreä ei pärjää, n352238Ruoan arvonlisävero menee käytännössä tukijussille
Ilman juomia elintarvikkeiden myynti vuonna 2025 oli reilut 15 miljardia euroa. Tuolla tasolla arvonlisävero pyörii pari482149Vihreät REPEÄMÄSSÄ oijoijoi....Virran sekoilut on liikaa
Jo ennestään vihreiden kannatus on suossa vaikka puolue istuu oppositiossa, nyt tuli Virran temppu kun häipyi tuosta vaa802019Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh541737Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr571469Poliisi tutkii keskiviikkoiltana Kiuruveden keskustassa tapahtunutta väkivallantekoa.
Itä-Suomen poliisi tutkii Kiuruveden keskustassa keskiviikkoiltana tapahtunutta epäiltyä väkivallantekoa. Tapaus on herä161462Mika Poutala salasi osallistumisensa Erikoisjoukkoihin
Poutala ryhtyi ministeriksi 13.6.2025 ja 5.8.2025 ilmoitettiin hänen olevan seuraavalla Erikoisjoukot-kaudella. http451279Siis HYI OLKOON! Ihmiset, eikö enää ole mitään rajaa?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/4142eeb2-a589-4109-a5d0-e8f341df585c "Susanna Penttilän seksibussi kauhistutta1221198Puuma Martina iski nuoren miehen
Martina ja Hajji Muhis oikealta nimeltään Muhammad Abdilrasoon hempeilivät Tallinnassa. Hajji 28 vuotias ja Martina pian160925