Mieheni on valehdellut minulle useista asioista ja on jäänyt näistä valheista kiinni sattumalta tai siten että kovan inttämisen jälkeen hän on myöntänyt kiistämänsä asian. Viimeksi lauantaina hän jäi kiinni valheesta ja tuli ilmi että hän valehtelee siksi koska minulle ei voi kertoa asioista. Alan kuulemma heti raivoamaan ja syyttelemään häntä, jos hän minulle asioistaan kertoo. En kyllä näin ole tehnyt. Minua ihmetyttää hänen kevyt suhtautuminen valehteluun, tuntuu että häntä ei haittaa ollenkaan se että hän ei puhu totta. Riitelyn aikana hän vain kiertelee asiaa ja alkaa syyttelemään minua jostakin vanhoista asioista. Loppujen lopuksi hänen mielestään minä olen tehnty väärin kun hän jää valheesta kiinni. Tiedossa on taas monen päivän mykkäkoulu ja hänen valehtelu kuitataan taas vain olankohautuksella. Luulisi että kun on jo monta kertaa jäänyt kiinni valehtelusta niin olisi ottanut opiksi asiasta mutta näin ei näytä olevan. Minulla itsellä on taas kurja olo ja en enää uskalla luottaa häneen vaan epäilen kaikkea ja se tässä pahinta onkin että en enää voi uskoa hänen puheisiin. En tiedä kuinka kauan jaksan enää kuunnella hänen valheitaan, joudun tekemään omat ratkaisuni asian suhteen koska en halua elää miehen kanssa, joka ei voi puhua totta.
Mies valehtelee
Liar
143998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei.
Kerrot luottamuksesi pettyneen, koska kommunikaationne ei toimi ja miehesi on jäänyt valheesta kiinni. Kerrot, että miehesi nimeämä syy valehteluun on ollut pelko reaktiostasi. Jokainen ihminen on kuitenkin aina tekemisistään ja sanomisistaan itse vastuussa. Et voi olla siis vastuussa siitä, että miehesi on valehdellut. Kuitenkin kannattaisi myös pysähtyä kuuntelemaan hänen viestiään pelostaan sinun reagointiasi kohtaan. Mistä siinä on kysymys? Mikä sinun sanomasi saa miehen kokemaan, että valhe on parempi ratkaisu? Vai onko tämä jo muualla opittu selviytymiskeino? Kerrot myös pettyneesi siihen, ettei mies pidää asiaa juurikaan minään. Ehkä hänelle rehellisyys merkitsee ihan eri asiaa kuin sinulle?
Arvelisin, että tässä kohtaa on paikka, jossa joudutte määrittelemään suhteenne säännöt ja panostamaan oikeanlaisen, terveen kommunikoinnin opetteluun. Parisuhteen lähes kaikki ongelmat liittyvät tavalla tai toisella myös viestimiseen. Usein parisuhteessa on pelkoa aidosta kohtaamisesta ja jopa läheisyyden pelkoa. Valhe saattaa tällöin olla keino yrittää pitää etäisyyttä toiseen ihmiseen. Tämä ei kuitenkaan ole toimiva ja terve tapa. Toisaalta toinenkaan osapuoli ei voi pakottaa ketään avoimuuteen. Jokaisen itse täytyy päättää, miten asennoituu parisuhteen sitoumuksiin. Luottamus on parisuhteen kantava voima.
Miten arvelet, että pääsette eteenpäin? Oman keskinäisen keskustelun lisäksi on mahdollista hakea myös apua parisuhdeammattilaisilta. Olipa suhteenne jatko mikä tahansa, asiat on syytä käydä läpi.
Voimia ja elämäntaitoja teille toivottaen
Meiju-diakoni
Kiitos hyvistä vinkeistä. Olen miettinyt asiaa ja on ollut jotenkin helpottavaa viimein oivaltaa että jokainen on itse vastuussa omista tekemisistään ja sanomisistaan. Aiemmin olen liiaksi yrittänyt huolehtia ja kantaa vastuuta myös toisen tekemisistä ja puheista. Tästä lähtien en enää murehdi asioita, joihin en voi itse vaikuttaa.
Muuttaa ei vo kuin itseään
jätä mies niin tulet onnelliseksi.
Vanha sanonta: et kuka valehtelee kerran niin hän valehtelee aina.
Et lapsikin jo oppii huomaan,että kuka on ainainen valehtelija,joka ei lopu koskaan.
Mitenköhän ketjun aloittajalle kävi? Saitteko puhuttua ongelmista?
Olen samassa tilanteessa mieheni kanssa. Yhdessä on eletty 10v ja mies on valehdellut lukuisista eri asioista, isommista ja pienemmistä. Vielä näin pitkän ajan jälkeen on kiva huomata, että valehtelu jatkuu. Vaikka koitan suhtautua tasaisesti asiaan, antaa toiselle mahdollisuuden kertoa, niin mitään ei tunnusteta vaikka olis miten pieni juttu kyseessä. Kun sitten näytän mitä tiedän, en huuda en riehu näytän vain faktat - monen viikon mykkäkoulu ja "kuin ei mitään olis tapahtunut" ja yhtäkkiä oikeen superkiinnostunutta isää esitetään vaikka yleensä telkku ja känny kiinnostaa 90% enemmän..
Minua sen sijaan epäillään painokkaasti vaikka mistä ja ilkeästi syytellään, isosti osotetaan mokat ja muut.
Ei ihan maistu tämmönen elämä, puhua olen koittanut paljon, mutta kunnon keskusteluun päästään harvoin, asiat pitäisi vain purematta niellä ja jatkaa.
Mitään ei myönnä, eikä mistään ole pahoillaan, ei nöyryyttä, vain ylpeyttä.
Viskaa mieliharmi mäkee tai lähde itse kiitään mitä sinä itsees kiusaat.
Olen puhunut miehen kanssa hänen valehtelustaan mutta tilanne ei ole muuttunut siitä miksikään. Kesän jälkeen on tullut jo useita asioita, joista hän on minulle valehdellut. Itse hän ei näe siinä mitään väärää että kertoo minulle "valkoisia valheita" vaan hänen mielestään tilanne vaatii valehtelua ja silloin hänellä on oikeus valehdella minulle. Itse koen miehen valehtelun erittäin ahdistavana ja elämää vaikeuttavana asiana. En enää usko mitään mitä mies minulle kertoo ja luottamuksen puute on vaikuttanut minuun siten että minä elän jatkuvassa epätietoisuudessa ja vain odotan sitä milloin seuraava valhe tulee ilmi.
Edelleen kun mies jää kiinni valehtelusta niin syy on yksinomaan minun. Ja kun yritän puhua asiasta niin kohta se olenkin minä joka on tehnyt väärin ja omalla käytökselläni aiheuttanut valehtelemisen. Mies ei myönnä valehdelleensa vaan alkaa syyttämään minua ja näin saadaan puhe käännettyä pois hänestä ja hänen teoistaan.
Ei maistu minullekaan tämmöinen elämä, ahdistaa ja olen onneton.
Hei Liar.
Jatkan vielä keskustelua kanssasi, kun kerroit miten tilanteenne on edennyt. Olet kertonut ymmärtääkseni miehellesi tuntemuksistasi, mitä valehtelu sinussa herättää ja olet pyytänyt häntä keskustelemaan asiasta. Miehelläsi ei ole tavoitteena valehtelun lopettaminen, vaan hänen mielestään tämä on ok. Näin ollen teillä ei ole yhteistä päämäärää, että valheet loppuvat, vaan se on sinun oma, täyttymätön toiveesi, joka ahdistaa sinua ja tekee sinut onnettomaksi.
Suo anteeksi, jos kysyn provosoivasti, mutta haluan päästä oleelliseen. Kannustan siis sinua kysymään itseltäsi suoraan ja rehellisesti: miksi haluaisit enää elää suhteessa, joka tekee sinut onnettomaksi, ja jossa sinulle tärkeä asia, luottamus, ei ole toiselle osapuolelle tärkeä? Jossa ei ole tiedossa muutosta, vaan valehtelu jatkuu, koska kumppanisi ei halua edes lopettaa sitä?
Näitä asioita voit pohtia joko yksin tai molemmat yhdessä pariterapiassa. Yksityiselle pariterapeutille pääsee nopeasti, mutta se toki maksaa. Esim. Väestöliitolla on myös maksullista nettiterapiaakin. Maksutonta apua (jonotus) tarjoaa seurakuntien perheasiain neuvottelukeskukset.
Merja, diakoni
Tuota temppua minunkin ukkoni ensin yritti: kaikki johtuikin minusta, esim. se että hän viestitteli vieraiden naisten kanssa. Hyvyydellä ei tuollaisia ukkoja pidetä kurissa, pitää laittaa kova kovaa vastaan. Siinä on mahdollista tulla aikaan muutos tai sitten ero. Syyllistämistä ja alistumista ei kuitenkaan kenenkään pidä hyväksyä eikä kestää.
Kannattaa ottaa huomioon että tuollainen valehtelu ilman katumusta on persoonallisuushäiriödiagnoosi. en ala tässä nimiä lajittelemaan mutta kuuluu eräiden sairauksien perushöttöön. Ei parane kun persohäiriö ei koskaan koe tekevänsä väärin. OMA napa ja selviytyminen on aina ykkösenä. Potkin tuollaisen elämästäni ja sain vasta vuosia myöhemmin tietää että jaah äijällä oli psykopaatin dg ja vanha vankilatuomio nuoruudessa. Kannattaa kaivaa kaikki tietoonsa tuttavuudesta jos muuttaa yhteen, jos tuollaista selvää sontaa syöttää ei sellaiseen kannata aikaansa, rahojaan eikä muutakaan yhdistää. Niin kuin ed. kirjoitti mieliharmista pääsee eroon kun vaan potkasee sen elämästään.
Ei tarvitse mitään tietoja kumppanista kaivella. Jos ei kumppaniin voi luottaa, niin ei siinä mitään parisuhdetta voi olla. Ainaista epäilyä vaan. Miksi kiusata itseään ja tehdä itselleen vaan pahaa? Ulos sellainen elämästä, heti.
Osuipa kohdalle ja uppos, sinä itkupoturaivo, kerrot kuin nykyisestä miehestäni .
Mies tyhjensi säästöni ja vei koruja, hain heti eroa ja nyt hän asunut 3 vko muualla.
Ajattelin armon auttavan joten en tehny vielä rikosilmoitusta vaan mentiin perheterapiaan evlut srk. Sielä sitten keskityttiinkin hänen kurjaan lapsuuteen ja minulle tekemänsä törkeä varkaus jäi sivuun!! No mutta huvittavaskin katsoa miten mies kietoo ammattilaisenkin sormensa ympärille. Ihan mielenkiinnosta mene kyllä viel sinne mutta tänään vahvistui vaan se että mies psykopaatti, ei katumusta ei empatiaa, holtiton meno jatkuu. En ota takas ja 12 v jo siedin. Ollaan jo ehtoopuolella
60 v, se tässä surettaa ruveta sinkus "mummona". Kalliit on oppirahat vanhana viellä väärästä valinnasta. Erotkaa ajoissa jois ryppyjä rakkaudessa sanon vaan neuvoks.
Onko mikään asia mitä miehesi on salaillut koskenut alkoholiin?