Eräs asia ihmetyttää itseäni jonkun verran mitä monikulttuurisiin suhteisiin tulee.
Miksi suomalainen on niin taipuvainen omaksumaan ulkomaalaisen partnerinsa kulttuurin ja unohtamaan omansa? Miksi suomalainen luopuu omastaan? Kysyhän joltain vaikka jemeniläiseltä tai korealaiselta tulisiko hänen mieleenkään vaihtaa kulttuurinsa toiseen, veikkaanpa että ei tulisi.
Useimmiten esimerkiksi muslimimiehen kanssa oleva suomalaisnainen kääntyy itsekin muslimiksi ja periaatteessa alkaa harjoittamaan miehensä kulttuuria, ihan ruokakulttuurista yleisiin perinnetapoihin ja lastenkasvatukseen.
Afrikkalaismiesten kanssa heilastelevat naikkoset ovat samaa kastia, ainakin useimmat tuntuvat menevän ihan sekaisin kaikesta mitä Afrikkaan ja mustaihoisiin ihmisiin tulee: afrositä ja afrotätä, "ah, Angelique Kidjo tulee Savoyhin konsertoimaan! Pakko päästä katsomaan!!", "Caisassa on voodoopäivät, pakko mennä!!!", ja tietysti jaksavat sokeasti puolustella esim. somalien kyseenalaisia tekosia "No kun se on enemmän niinku niiden kulttuuria. Niillä on vain kultturishokki! Pitää ymmärtää niitä!!"... Ja niin edelleen...
Mitä miehiin tulee, sama ilmiö on aika yleinen jos nyt ei ole sentään kyse jostain Reiskasta joka hankki postimyyntivaimon Filippiineiltä. Mutta muuten myös (aivoilla varustetut) suomalaismiehet näkevät esim. japanilaisen ja kiinalaisen kulttuurin niin eksoottisena ja houkuttelevana että suomalainen suo kuokka ja jussi -juttu ei tunnu kummoiseltakaan.
Tosin yleisempää tämä omasta kulttuurista luopuminen on naisilla.
Oma vaimoni ei ole suomalaista alkuperää, mutta silti minun ei tulisi mieleenikään alkaa apinoimaan hänen kulttuuriaan. Olen suomalainen ja tulen aina olemaan. Lapseni tulevat oppimaan suomenkielen ja suomalaiset tavat ja Suomen kansan historian. Ja he tulevat olemaan ylpeitä suomalaisista juuristaan.
Miksi suomalainen on niin taipuvainen omaksumaan ulkomaalaisen partnerinsa kulttuurin ja unohtamaan omansa? Miksi suomalainen luopuu omastaan? Kysyhän joltain vaikka jemeniläiseltä tai korealaiselta tulisiko hänen mieleenkään vaihtaa kulttuurinsa toiseen, veikkaanpa että ei tulisi.
Useimmiten esimerkiksi muslimimiehen kanssa oleva suomalaisnainen kääntyy itsekin muslimiksi ja periaatteessa alkaa harjoittamaan miehensä kulttuuria, ihan ruokakulttuurista yleisiin perinnetapoihin ja lastenkasvatukseen.
Afrikkalaismiesten kanssa heilastelevat naikkoset ovat samaa kastia, ainakin useimmat tuntuvat menevän ihan sekaisin kaikesta mitä Afrikkaan ja mustaihoisiin ihmisiin tulee: afrositä ja afrotätä, "ah, Angelique Kidjo tulee Savoyhin konsertoimaan! Pakko päästä katsomaan!!", "Caisassa on voodoopäivät, pakko mennä!!!", ja tietysti jaksavat sokeasti puolustella esim. somalien kyseenalaisia tekosia "No kun se on enemmän niinku niiden kulttuuria. Niillä on vain kultturishokki! Pitää ymmärtää niitä!!"... Ja niin edelleen...
Mitä miehiin tulee, sama ilmiö on aika yleinen jos nyt ei ole sentään kyse jostain Reiskasta joka hankki postimyyntivaimon Filippiineiltä. Mutta muuten myös (aivoilla varustetut) suomalaismiehet näkevät esim. japanilaisen ja kiinalaisen kulttuurin niin eksoottisena ja houkuttelevana että suomalainen suo kuokka ja jussi -juttu ei tunnu kummoiseltakaan.
Tosin yleisempää tämä omasta kulttuurista luopuminen on naisilla.
Oma vaimoni ei ole suomalaista alkuperää, mutta silti minun ei tulisi mieleenikään alkaa apinoimaan hänen kulttuuriaan. Olen suomalainen ja tulen aina olemaan. Lapseni tulevat oppimaan suomenkielen ja suomalaiset tavat ja Suomen kansan historian. Ja he tulevat olemaan ylpeitä suomalaisista juuristaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hyvä kysymys. Miksiköhän suomalaisille tuntuu olevan niin tärkeää, mitä muut meistä ajattelevat? Olisikohan näillä kahdella asialla jokin yhteys?
Jonkin verran kai suomalaisnaisia on kääntynyt muslimiksi miehensä pyynnöstä/vaatimuksesta, mutta koska en tiedä, kuinka paljon näitä naisia on verrattuna kaikkiin muslimien kanssa naimisissa oleviin suomalaisnaisiin, en voi sanoa, onko se yleinen käytäntö. Minä itse en kääntyisi mieheni uskoon.
Mitä tulee yleiseen "omasta kulttuurista" luopumiseen, niin en pidä puolison mukanaan tuomia ruokakulttuurin antimia muuna kuin hyvänä vaihteluna tavanomaiseen. Muutenkaan pienet tavat, jotka eivät loukkaa ketään tai mitään, eivät ole uhka suomalaiselle kulttuurille. Muutenkin - jos olet kiinnostunut puolisostasi ihmisenä - ei ole pahitteeksi tietää ja ymmärtää jotain siitä, mistä toinen on tullut. En todellakaan näe mitään pahaa Caisan voodoopäivissä, jos se ei pakkomielteen asteelle ala kasvaa.
Minä asuin ja työskentelin ennen mieheni tapaamista Samoalla ja paikallinen kulttuuri on mielestäni varsin mielenkiintoinen. Siihen tulikin tutustuttua oman perheen kautta hyvinkin perusteellisesti. Suomalainen olen silti enkä muuksi muutu. Samoin lapseni saavat tavallisen suomalaisen kasvatuksen samoalaisilla höysteillä, sillä myönnettävä on, että heidän tapansa kasvattaa lapsia näyttää tuottavan parempia tuloksia kuin nykysuomen vastaavat. Lasten on mielestäni tunnettava myös toinen puoli juuristaan ja se todennäköisesti hoituu mummolassa Havaijilla ja minun perheeni luona Samoalla.
Niin, tietääkseni mistään en ole joutunut luopumaan sen takia, että mies ei ole suomalainen. Nalkutan ihan yhtä suvereenisti sekä englanniksi että suomeksi, käyn töissä, harrastan omia juttujani.
Niin, ne lihapullat...
Itse olen suomalainen nainen ja mieheni on englantilaistunut intialainen mies. Meidan parisuhteessa ei ole oikeastaan ollut ns. kulttuurieroja, vaikkakin niin erilaisista kulttuureista olemme lahtoisin.
Olen aina ihmetellyt suomalaisia naisia, jotka kaantyvat muslimeiksi, ja alkavat harjoittamaan muslimi miehen kultturia Suomessa. En voi ymmartaa, etta miksi ? Onko miehilla moinen vaatimus, vai mika saa naisen verhoamaan kasvonsa ja lukemaan koraania. En ajattele asiaa kuitenkaan negatiivisesti vaan lahinna mielenkiintoista olisi tietaa, etta miksi nain tapahtuu. Ja naisten kohdalla tama kulttuurin vaihdos tapahtuu yleisemmin kuin miesten, en tieda mista se johtuu.
Jos ajattelen, etta mieheni ja mina tulisimme Suomeen ja asuisimme siella niin en voi kuvitellakkaan, etta alkaisimme elostelemaan intialaisilla tavoilla. Miksi ? Mutta meillahan ei naita eroja ole, koska uskonto kuntakin on sama, eli kristittyja ollaan.
Meilla on kaksi pienta lasta ja he lahinna ovat saanneet minulta ns. tapa/kultturi kasvatusta. Mina puhun suomea heille, leikit/sadut jne ovat tuttuja. Ruokakulttuuri on hyvinkin suomalainen ja mieheni on sopeutunut hyvin. Itse asiassa pitaa suomalaisen ruuan mausta. En siis nae mitaan tarkoitusta ryhtya intialaiseksi naiseksi. Olen myos hyvin sari-vastainen, jos pukeutumisesta on kyse. Muutaman kerran olen suostunut pukemaan heidan asunsa ylleni, ja ei se oikein lansimaalaista naista pue. Mutta on olemassa juhlatilaisuuksia mihin on pakko laittaa sari, silloin tavallaan kunnioittaa ko. juhlaa.
En siis minakaan ymmarra miksi ihmiset luopuvat omasta kultturistaan ja, jos viela asuvat suomessa, ja puoliso on muualta. Mutta ymmarran hyvin, jos nainen/mies avioituu esim: aasialaisen kanssa ja muuttaa aasiaaan asumaan, silloin varmasti tulee enemman noudatettua ko. maan kulttuuria.
Eli maassa maan tavalla !
ole joku nimityskin näille länsimaalaisille naisille, jotka hilluvat siellä ja pukeutuvat paikallisen väestöntavoin ja mikä oikein muistan, se nimitys ei tainnut olla niitä kaikkein mairittelevimpia..?
Näin on närhet, blondeja (britti)naisia jotka hilluvat paikallisten tapojen mukaan on jo 50-l lähtien pidetty lähinnä idiootteina. Tämä ei provokaatiota, vaan totinen tosi.
Olen kaikkien keskusteluun osallistuneiden kanssa samaa mielta. Omia juuria ja omaa kulttuuria pitaa arvostaa ensin, etta voisi arvostaa muita.
Jos suomalais-suomalaisessa suhteessa viela parjaisi kompromisseilla, monikulttuurisessa liitossa tarkeaa on erilaisuuden hyvaksyminen. Taytyy olla tarpeeksi tilaa puolin ja toisin. Pitaa sietaa erilaisuutta kunnioittaen toisen kulttuurin hyvia puolia. Tama ei kuitenkaan tarkoita kritiikitonta suhtautumista jokaisessa kulttuurissa oleviin negatiivisiin puoliin.
Olen myos pistanyt merkille, etta nainen helpommin alkaa elamaan miehensa kulttuurin mukaisesti (esim. kristittyjen ramadanin viettaminen). Toisaalta ainakin minun kasitykseni mukaan maassa on elettava maan tavalla. Koska asumme Suomessa, suomalainen kulttuuri korostuu. Jos muuttaisimme tulevaisuudessa Japaniin, tulisi minun mukautua paikallisiin tapoihin, omiani unohtamatta.
Todellakin ajatuksillesi. Omani "versio" maassa maan tavoilla, muistaen juuret.
samaa asiaa. Olen itse naimisissa muslimimiehen kanssa, eikä mieleeni ole oskaan tullut kääntyä muslimiksi. Tuttavapiirissäni ei kylläkään ole yhtään muslimiksi kääntynyttä vaimoa, vaikka moku-perheitä kylläkin.
Meillä ei korosteta millään tavalla sitä, että toinen on muualta kotoisin, tosin mieheni ei harjoita uskontoaan aktiivisesti. Ramadanin on tainnut viettää kaksi kertaa yhdessäolomme aikana.
Lapset (kuten mekin) kuuluvat väestörekisteriin, eivätkä osallistu uskonnonopetukseen, mutta koska Suomessa asumme ovat tietenkin kovin "suomalaisia" itämaisin maustein. Mieheni kulttuurista , kuten suomalaisestakin, yritämme tietenkin poimia parhaat puolet lasten kasvatukseen.
Ruokaa laitamme sekä suomalaisia lihapullia (terveisiä zkelvinille =) ) että cous-cousia sulassa sovussa.
Muutaman kerran olen myöskin pukeutunut paikalliseen "kansallispukuun" Tunisiassa ollessamme lähinnä kokeiluna, mutta kuten Sadeye totesi, ne eivät ole suunniteltu länsimaiselle naiselle...näytin lähinnä koomiselta =) , miehenikin mielestä.
Ehkä se johtuu kultturistamme ja historiastamme, Suomi on ollut Ruotsin ja Venäjän vallan alla ja on vaan tullut opittua muualta uusia vaikutteita opetteleva asenne.
Samalla omia asioita vähätellään, sehän meissä on ikävä piirre, olemme liian vaatimattomia monessa asiassa, vaikka ei nyt pidä henkseleitään paukutella joka paikassa niin ei myöskään olla se hiirulainen joka piiloutuu muiden taakse..
Voisiko nyt joku kertoa mitä se suomalainen kulttuuri on josta niin pitäisi pitää kiinni? Yleisin suomalainen ruoka on pizza ja se jo kertoo siitä, ettei suomalaista kulttuuria ole olemassakaan, se on hävinnyt jo ajat sitten. Suomalainen kulttuuri on vain kopio amerikkalaisesta kulttuurista... aijoo, no onhan meillä kossu ja sininen lenkki.
Sama pätee uskontoon. Suomessa evankelisluterilainen usko ei näy mitenkään. Suuri osa suomalaisista ei käy kirkossa edes jouluna. Onko sitten ihme, että esimerkiksi islamin uskonto houkuttelee? Se on kuitenkin jokapäivästä ja enemmän näkyvää.
Siis todella, kertokaa mitä se suomalainen kulttuuri on josta suomalaisnaiset kuulemma niin helposti luopuvat?
Layla, taidat olla sieltä painavammasta päästä kun sinulle tulee ensiksi mieleen kulttuurista ruoka...
Evankelisluterilaisuus ei näy juuri arkipäivässä koska suomalainen maallistunut liberalismi on vallalla. Luuletko että muslimimaissa uskonto (islam) pysyisi suosittuna jos sitä ei ylläpidettäisi puhtaasti fasistisin keinoin?
Jos et todellakaan tiedä mitä on suomalainen kulttuuri, niin tervemenoa Marokkoon paistamaan pitsoja.
miksi olet itse valinnut nimeksesi Amerikan keisari?
Ruoka nyt vaan tuli esimerkkinä mieleen.
Jos vaikka otetaan esimerkiksi joulu. Suomalainen juhla? Joka paikka on täynnä amerikkalaista joulusälää, englanninkieliset tai englannista suomennetut joulurenkutukset kaikuvat. Miksi joulupukkikaan ei ole sellainen kuin suomalaisen joulupukin tulisi olla, vaan punaisiin pukeutuva Santa Claus, joka sanoo hou hou? Joulukuusi on Saksasta kulkeutunut perinne.
Ja ei kiitos, en minä lähde Marokkoon paistamaan pitsaa, aion pysyä Suomessa ja elää monikulttuurisesti.
Aika hyvä heitto; vastata kysymyksellä. Ruuasta puheenollen, teillä ei taideta syödä kinkkua jouluna? Pitsaa, taateleita ym.? Ja ollaan ilman ruokailuvälineitä, pelkin oikean käden sormin, kun tuo vasen käsi on saastainen.
Kyllä meillä syödään kinkkua jouluna ja syödään myös haarukalla ja veitsellä.
Syödään kyllä myös pizzaa ja taateleitakin joskus.
Miten niin? Mistä päättelet, että emme söisi kinkkua?
Hei Laila, ota käteen vaikka Seppo Zetterbergin Suomen historia tai surffaa täältä
http://www.makupalat.fi/historis.htm
ja rupea sitten miettimään uudelleen suomalaisuuttasi. Toivottavasti tulet siihen lopputulokseen, että olet enemmän marokkolainen ja muutat sinne.
Kyllä minä tunnen Suomen historian ja kunnioitan etenkin sotaveteraaneja, joiden ansiosta tämä maa on itsenäinen.
Puhunkin siitä mitä Suomi on nyt. Missä se suomalainen kulttuuri näkyy? Amerikkalaista kulttuuria arvostetaan yli kaiken, ja sitä koetetaan matkia aina kun mahdollista.
Miksi ihmeessä olisin enemmän marokkolainen kun olen Suomessa syntynyt suomalaisista vanhemmista ja täällä koko ikäni elänyt?
miehesi on Marokosta ja suomalaiset naiset nuolevat ulkkismiesten persettä?
minun mieheni ei ole Marokosta enkä nuole ulkkismiesten persettä...
En tiennytkään että Marokossa paistetaan pitsoja!? Eikös niillä ole ne kebabit ja rasvassa paistetut pikku nyytit?!