Erosimme avopuolisoni kanssa viimeviikolla 2 yhteisen vuoden jälkeen. Suhteemme on ollut viimeaikoina yhtä tunnemyrskyä, hänellä on omat murheensa ja minulla omani. En oikeastaan tiedä kumpi halusi erota, ei lopulta ehkä kumpikaan, yksi asia vain joti toiseen jne. mies pakkasi tavaransa ja lähti (asuntomme on minun). Eilen hän laittoi viestiä, että miten minulla menee. Hänellä on kuulema kova ikävä, mutta haluaa tuskin enää palata yhteen koska riitamme olivat niin vakavia (oikeastaan lähtivät pienistä asioista ja väärinkäsityksistä). Sovimme, että näemme huomenna keskiviikkona. Mennyt viikonloppu on eletty kuin sumussa. Tuntuu, että elämältäni putosi pohja. Arkiset rutiinit ovat mennyttä, ruoka ei maistu, en saa itseäni tekemään mitään muuta kuin itkemään sängynpohjalla. Minä rakastin häntä oikeasti.. rakastan vieläkin, eivät niin vahvat tunteet kuole hetkessä, viikoissa, kuukausissakaan.
Haluaisin saada hänet ymmärtämään, että olisin valmis jatkamaan ja hakisimme oikeasti ammattiapua suhteellemme. En ole valmis luovuttamaan.
Kohtalotovereita? - tilanne on vielä hektinen ja mitä vain voi tapahtua. Yritän tulla kertomaan miten asiat alkavat sujua.
Haluaisin saada hänet ymmärtämään, että olisin valmis jatkamaan ja hakisimme oikeasti ammattiapua suhteellemme. En ole valmis luovuttamaan.
Kohtalotovereita? - tilanne on vielä hektinen ja mitä vain voi tapahtua. Yritän tulla kertomaan miten asiat alkavat sujua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, osaan samaistua tilanteeseesi täysin, itsellä lähis identtisesti sama tilanne. Jos haluat puhua jonkun kanssa, joka käy läpi samoja asioita voit laittaa minulle yksityisesti tai täällä viestiä, mailini on [email protected].
toivottavasti saitte asiat sovittua, jos ette ymmärrän miltä sinusta tuntuu..