Onko teidän mielestänne normaalia, että vielä vuoden jälkeenkin, ei suhteessa ole tapahtunut mitään edistymistä. Onko ok, että toinen juoksee joka viikonloppu kavereiden kanssa baarissa. Suhteen alkuaikoina lähtetteli aina txt viestejä kun oli kavereiden kanssa, nykyään ei enää edes vastaa viesteihin, puhumattakaan että olisi itse yhteydessä. Mies on jäänyt muutaman kerran kiinni valehtelusta minulle. Ollut ainakin kaksi kertaa jossakin jatkoilla baari iltojen jälkeen, muttei kuulemma ole koskaan minua pettänyt. Olen niin epätoivoinen.... :'/
eksyksissä
surusilmää
21<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mieti kultapieni :)
Haloo! Eihän tuo ole mikään suhde! Taidat vain epätoivoisesti riippua tuossa jätkässä. Jos, et ole masokisti ja haluat itsellesi parempaa... tiedät kyllä mitä tehdä.
Voi ku tietäisin mitä tehdä :( Mietin päivän aikana noin 100 kertaa että haluan erota, silti pelkään että jos olenkin vain itse epäluuloinen ja vika onkin minussa...
Mitä se "suhteen edistyminen" olisi?? Asutteko yhdessä?
Vika sinussa? Kumppanisi juoksee baareissa, eikä vastaa viesteihin. Nyt ei ole kyse siitä, kenen vika, vaan siitä, millaisen suhteen sinä haluat. Voitte yrittää keskustella suhteestanne, ja siten voit päättää, tekeekö tuo sinut onnelliseksi.
jenniina1 osui naulan kantaan.
Eipä miehesi sinua tai sinuun tunteistasi kauheasti välittävän tai arvostavan..
Jos vaikka puhuisit?.. ihan että mihin ollaan menossa, miksei vastaa viesteihin/ pyydä sinuamukaan ym..puhu, tutki, mene vaikka sinne baariin, sinua harmittaa jos teet hätiköidysti mitään.. jotkut miehet vaan jättävät "kultipupu ihkuiseni" jutut muutaman kuukauden päästä, johon ootte suhteessa, se ei tarkoita automaattisesti ettei hän välittäisi tai pettäisi..
Jos olette nuoria ymmärrän hyvin. Silloin voi olla vaikea vain sitoutua tavalla että ollaan koko ajan yhdessä. Silloin kuitenkin haluaa viettää kavereiden kanssa aikaa ja kokea uutta. On kuitenkin väärin että toinen ei huomioi mutta kukaanhan ei ole täydellinen. Voisiko olla että olette viettäneet paljon aikaa yhdessä? Silloin usein saattaa välillä kaivata omaa aikaa ja tilaa. ja olettehan seurustelleet jo jonki aikaa. Älä ota syytä turhaan itsesi niskoille. Tehkää joku pvä yhdessä jtn spessua ja keskustelkaa asioista järkevästi ja ottakaa toistenne tunteet huomioon. Tärkeää on ymmärtää toista eikä hyökätä syytöksillä sillä ihminen on luotu reagoimaan.
Mitä todennäköisimmin te vain haette ihan erilaisia asioita parisuhteesta... tai sitten tuo poika/mies ei vaan ole kiinnostunut mistään parisuhteesta vaan elät haavemaailmassa.
Joka tapauksessa vain rikot itsesi tuossa, kun lopetat yhteydenpidon ja eroat, niin alat varmasti voimaan paremmin ja joku päivä löydät kypsän ja rakastavan miehen. Ei tuo nykyinen kuulosta edes ihastukselta, ihastuneena/rakastuneena haluaa kiehnätä, ottaa toisen huomioon ja tuntea toisen joka senttimetriltä.
Luultavasti hän ikäväkyllä olettaa että ymmärtäisit vihjeistä jättää hänet rauhaan. Ihastuneena olet vaan sokea niille merkeille.
Se, onko ok juosta joka toinen viikonloppu baareissa, riippuu ihan teidän suhteenne "säännöistä" ja siitä, mitä suhteelta odotatte.
Miten haluaisit suhteenne etenevän? Oletko puhunut asiasta miehelle (pojalle)?
Hei, kiitos vastauksistanne. Kyse ei siis todellakaan ole pojasta vaan täysin aikuisesta miehestä. Arki sujuu siis ihan mukavasti, emme asu yhdessä, mutta tapaamme viikolla. Kysymys onkin nimenomaan siitä, että minä kaipaisin viikonloppuisin yhteistä aikaa, mutta mieheni haluaa viettää sitä mielummin ystävien kanssa baareissa notkuen. Olenvyrittnyt keskustella siitä eikö nelikymppisellä tosiaan ole parempaa tekemistä kuin hillua baareissa
Taitaa olla liian erilaiset toiveet kummallakin miten eletään yhdesäs ja miten se etenee. Jos mies on jo nelikymppinen, niin todennäköisesti ei etene mihinkään tuo suhde. Jos haaveilet yhteisestä kodista ja että mies olisi siellä sinun kanssasi kaiken aikaa niin hae hyvä ihminen joku toinen ja jätä tuo mies. Ei mies ole huonompi kuin muutkaan mutta ei varmaan sinulle sopiva, ehkä joku muu nainen pitäisi kovasti tuollaisesta, kun itsekin olisi menijä tyyppiä.
Sitä mietin itsekin. Se ainoa ongelma etsiä joku toinen on Se että rakastan miestäni. Minusta on surullista ajatella että ei tarvitse muuttaa omia toimintatapojaan, jotta kummalakib olisi hyvä olla. Minulle olisi ok, että silloin tällöin käy baareissa ystävien kanssa, mikäli ei aina tarvitsisi epäillä että toinen pettää... Hän on pettänyt luottamukseni muttei halua ilmeisesti sitä takaisin ansaita kun jatkaa tälläistä peliä :( olen kai tyhmä, mutta rakkaus on. Rakkaus satuttaa.
Tuo teidän suhteenne kuulostaa melko yksipuoliselta.
Miehellä on nyt nainen, joka hyväksyy kiltisti kaiken ja roikkuu mukana, sua voi nykästä aina tarvittaessa jne mutta sitoutumistarvetta ei tunnu miehellä olevan.
Miksi sitä lehmää ottaamaan nurkkiinsa jos maitoa saa milloin haluaa? ;) Julmaa mutta sori, ei tuo nyt kovin rakastuneen miehen käytökseltä kuulosta. Menevä ja rakastunut mies haluaisi ottaa kumppaninsa mukaan menoihin viikonloppuisin. Useimmat vielä vuoden jälkeen mielellään sängyssä viettäisi kultansa kanssa vapaat aamut ym. Etkö näe tuota? Teilä pitäisi olla se parin vuoden huuma roihuamassa vielä, mikä yleensä on parisuhteen alussa jolloin pyritään nyhjäämään yhdessä ja muu maailma jää taka-alalle kun pari "kiintyy" toisiinsa. ;)
Toki jos haluat vängätä ei-täysillä suhteessa olevan miehen saman katon alle ja lisääntyä sun muuta niin älä sitten valita kun ukko juoksee vielä 10 vuoden päästä kavereidensa kanssa ja sä luuttuat lattioita & hoidat yksin lapsia. :) Aika moni miehentuskissaan "rakkaudesta" päätyy tuohon.. suosittelen miettimään oletko arvokkaampi?
Taidat olla reippaasti miestäsi nuorempi? Mieti nyt nainen onko tuollainen ok ja saatko tuollaisesta suhteesta kaiken sen mitä haluat suhteelta? Et kuulosta saavasi.
Ei ole, joskus voi käydä yhdessä joskus erikseen baareilemassa. Mutta ei ole normaalia juosta joka viikonloppu "sinkkuna" baareissa
Jatka elämääsi ilman tuota ihmistä ja etsi itsellesi kumppani joka haluaa viettää aikaa sun kanssa
Kyllähän me yhdessäkin käydään ulkona, mutta mies haluaa omaa tilaa. Ymmärrän toki senkin mutten käsitä miksi kavereita ei voi nähdä kun baarissa. Mieheni kokee ettei vuoden suhde ole vielä niin pitkä, että voisi muuttaa yhteen, en ole varma haluanko sitä itsekään. Mies on tuonut esille lapsihaaveita, mitta olen ne tyrmännyt juuri siitä syystä ettei hän tekemisillään näytä minulle sitä, että kykenisi vastuuta kantamaan. En tiedä onko tämä kestävää, mutten haluaisi luovuttaakaan. Tuntuu että olen sekaisin ja pitäisi todella miettiä mitä minä haluan. Täytyy vielä mainita etä mieheni on loistava puhumaan, mutta teot eivät vaan aina tunnu oikein täsmäävän puheisiin...
Minä tunnen parikin "loistava puhumaan mutta teot eivät täsmää puheisiin" -tyyppiä, ja niiltä kyllä tulee selitystä joka lähtöön, syytä niitä jostain tai sano että tuntuu ikävältä kun he sitä tai tätä, niin sieltä tulee kyllä sellainen selitysten maailmanmestaruusvoittaja, että lopulta tyyppi on puhunut syyttelijän pyörryksiin ja itsensä ulos kaikista syytteistä. Ja saanut loukatun osapuolen tuntemaan itse syyllisyyttä siitä, että on loukkaantunut.
Ja juuri tällaisten tuttavien takia sanon kokemuksella, että ne puheet on kyllä ihan mitä vaan, mutta jos teot on ristiriidassa, niin puheisiin ei todellakaan kannata uskoa. Ne keksivät vaikka mitä nättiä ja suurta sanottavaa, jotta onnistuvat sepittämään itsensä ulos ns. ikävistä tilanteista.
Jos mies viettää aikaa mieluummin baarissa kuin missään muualla (siis voisihan kavereita treffata vaikka kotona leffaillan parissa, kahviloissa tai vastaavissa, teatterissa, golfkentällä.......), hän ei vaikuta kovin sivistyneeltä eikä varsinkaan aikuiselta. Baarissa notkuminen on nuorison (18-20v noin pyöreesti) ja teinitasolle jääneiden, sitoutumiskyvyttömien ja vastuuntunnottomien ääliöiden touhua, kun ei keksitä elämään mitään muuta sisältöä kuin kaataa rahaa kurkusta alas viinan muodossa.
Oletko ihan varma, että haluat jakaa elämäsi sellaisen miehen kanssa, joka ei pysty tai edes halua sitoutua suhteeseen, ei suostu asumaan yhdessä koska "tarvitsee tilaa" (itselläni on Asperger ja tarvitsen henkistä tilaa ja yksinoloa, mutta pystyn silti asumaan puolisoni kanssa samassa kämpässä, saati sitten joku normaali ihminen. Järjestelykysymys!) ja uhraa aikaa mieluummin baariin ("kavereille") kuin sinulle, "elämänsä naiselle"?
Jos nyt kuitenkaan et halua vielä heittää kirvestä kaivoon, niin keskustele hänen kanssaan. Kerro selkeästi ja oikeilla nimillä, mikä ärsyttää/harmittaa, äläkä anna hänen puhua mielipiteitäsi ympäri.
Olet aivan oikeassa! Olen yrittänyt jutella ja keskustella, ymmärtää, tuoda esiin omat tunteeni jne. Hänellä on vaikeus asettua toisen ihmisen asemaan. Aion vielä yrittää, annan tilaa ja katson mitä tapahtuu. Näin voin myös olla varma että vika ei ole minussa. Muutan omaa toimintaani tietoisesti ja katson auttaako Se, vai onko kyse tosiaan vaan yksinkertaisesti siitä että tämä mies ei koskaan kasva aikuiseksi. Näin ollen tiedän myös mikäli päätän suhteen että ainakin minä yritin kaikkeni eikä tarvitse ainakaan omaa hölmöyttään itkeä.
Vika tuskin on muutoinkaan sinussa, ainakin jos elät kuten viesteissäsi tänne kerrot, olet yrittänyt paljonkin (ehkä jopa liikaa tuollaisen miehen "panostukseen" nähden), mies taas ei tule edes puolitiehen vastaan. Varmasti hän viettää aikaansa kanssasi, kuten sanoit käytte viikolla ulkona tms., mutta kuulostaa vähän siltä, että tätä tapahtuu vain "paremman puutteessa". Eli silloin, kun hänen kaverinsa ja/tai baari alkoholi eivät ole saatavilla / ei voida mennä baariin (koska työviikko tjsp.)
Senkin ymmärtää, että silti pidät miehestä. Eihän tämä asia olisi sinulle ongelma, jos et edes pitäisi hänestä, vaan olisit valmis vaihtamaan toiseen mieheen tai sinkkuuteen. Ihmisiin - huonosti itselle sopiviinkin - kiintyy ja koska heistä pitää, heille haluaa aina antaa sen mahdollisuuden täyttää toiveet. Etenkin naiset ajattelevat valitettavan usein voivansa jotenkin "muuttaa" toista tai "pelastaa" hänet, koska naisilla on a)hoivaviettiä ja b)tarve olla elämän ykkösihmisiä sille, jota pelastavat. Naiset haluavat olla se elämän timantti, jonka tähden pahimmankinlaatuinen retku muutti tapansa täysin. Ikävä kyllä se harvoin toimii niin, sillä ketään ei voi pakottaa tai vaatia muuttamaan omaa olemistaan toisten tähden. Joskus "epäonnistuminen" on vain myönnettävä ja etsittävä itselle paremmin sopiva kumppani. Surullistahan se on, että luuli jo löytäneensä "sen oikean", eikä sitten löytänytkään. Sellaisesta yli pääsemiseen saa mennä aikaa, ei rakkaus/kiintymys lopu kuin seinään, vaikka järjellisesti ajateltuna ei olisikaan mielekästä jatkaa yhdessä.
Itse olen varmaan vähän kuin tuo mies, myös samaa ikäluokkaa. Tosin en ole ikinä puhunut naiselle lapsista tai yhteenmuuttamisesta muuten kuin hypoteettisesti (siis yhteenmuuttamisesta). Päin vastoin olen hyvin selkeästi sanonut, että en halua vielä sitoutua, enkä voi luvata että edes ikinä.
Silti on nainen/naisia, jotka haluavat odottaa ja tapailla siitä huolimatta. Silti silloin tällöin pitää myös käydä keskustelu, mitä se etten sitoudu oikein tarkoittaa. Tunnen itse sitten huonoa omaa tuntoa, kun tapaan myös muita naisia.
Kasvaisit sinäkin aikuiseksi. Olemassa on ihmisiä jotka vaan ovat niin itsekkäitä, etteivät kykene millään tasoa ajattelemaan toisen tunteita.