Kaikki kaatuu päälle

toivotonn kirjoitti:

Pari päivää sitten poikaystäväni jätti minut riidan aikana tekstiviestillä.. osittain siksi ettei ollut varma onko tunteita enää ja osittain riitelyn takia. Sen jälkeen en ole häntä nähnyt.. Tämän eron jälkeen kaveriporukkani (jossa olen siis ollut poikaystäväni kanssa) jätti minut täysin ulkopuolelle kaikesta.. Poikaystäväni otetaan kaikkeen mukaan minua ei. Ajauduin tästä riitaan parhaan ystäväni kanssa, joka seurustelee eksäni parhaan kaverin kanssa ja on kokoajan halunnut minun ja eksäni eroavan.. Olen myös ajatellut kauheita asioita kuten että en olisi ikinä tutustuttanut heitä toisilleen.. Ilman minua ystöväni ei olisi edes ikinä tavannut poikakaveriaan ja täten minunkaan eksääni eikä oltaisi tässä tilanteessa..Olen jo rikki pelkästään siitä että vuoden aikainen suhteeni on nyt ohi, mutta myös kaverini menivät samalla. En tiedä yhtään mitä tehdä, jään yksin ja kaikki kaatuu päälle.. Olen myös masentunut jo muutenkin.. Minulla ei ole ketään jolle puhua, istun vaan kaiket päivät omassa huoneessani itkemässä.. Eksääni olen ottanut pari kertaa yhteyttä eikä hän vieläkään tiedä haluaako olla kanssani vai erota ihan lopullisesti. Tiedän että aneleminen ja märiseminen hänelle ei auta mitään, koska eihän hän edes tiedä onko kiinnostunut minusta enää, joten miksi huono tilanteenikaan kiinnostaisi.. Olen siis pilannut koko elämäni.. En keksinyt muutakaan kuin tänne kirjoittaa koska eihän minulla ole ketään.. Paitsi kaksi täysin vierasta poikaa jotka yrittivät parisuhteeni aikana minua iskeä.. Torjuin kuitenkin heidän ystävyytensä ex poikaystäväni mustasukkaisuuden takia.. Hän syytti minua jatkuvasti pettämisestä kunnes eräs ilta kertoi minulle itse suudelleensa toisen kanssa.. Annoin kuitenkin anteeksi, mutta siitä lähtien kaikki on vaan mennyt huonommin ja huonommin.. Olen myös miettinyt itseni tappamista ja viiltänyt ranteeni auki paremman olon toivossa.. Ehkä ansaitsenkin kaiken kivun mitä itselleni olen aiheuttanut niin henkisesti kuin fyysisesti.. Kouluakaan en pysty tällä hetkellä käymään. En syö enkä nuku.. Päivät menee itkiessä.. Vanhempani ovat vihaisia eivätkä puhu minulle, koska istun vaan omassa huoneessani tuijotellen seinää. Elämälläni ei olekaan enää mitään merkitystä, ainakin jossain vaiheessa jostain olin oikeassa. Anteeksi sekava teksti, mutta oli pakko purkaa mieltäni koska keltään en saa ymmärrystä. Ryven vaa itsesäälissä.. Toivottavasti joku nyt jaksoi lukea tämän ja ehkä kertoo omia kokemuksiaan tai jotain.. Kiitos jos etukäteen..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä