Kävin tänään töiden jälkeen kaupungilla asioilla siitä huolimatta, että oli perjantai. Eipä sillä nyt väliä, mitä olin tekemässä -- ei mitään jännää, ei elokuvia, tylsää asiaa vain toimittamassa. Katsellessani ympärilleni muistin, ettei palstalla ole tainnut tänä keväänä olla perinteistä "keväinen katupetting ahdistaa"-ketjua, vaikka ilmiselvästi aihetta olisi. Pusuttelun ääniä kuului, vaikka kuljin silmät kiinni liikenteen virrassa.
Muutamaa tuntia myöhemmin olin palaamassa kotiin, mutta päätin hakea pikaruokaa illan ratoksi. Tein tilaukseni pizzeriassa, ja istahdin tuolille lukemaan kirjaa. Sitten läheisessä pöydässä teinit alkoivat mokeltaa kovaan ääneen: tyttö yritti saada poikaa kertomaan, mitä hän oikein tytöstä tietää. Poika kertasi sitten koulussa liikkuneita huhuja siitä, että joku juippi - unohdin nimen tai en halua kertoa - olisi vienyt tältä neitsyyden. Tyttöä nauratti, ja yhdessä tuumin he naureskelivat että porukat aina puhuu ja ymmärtää väärin. Ilmeisesti kuitenkin jotain oli tapahtunut. Lasten ikä oli varmaan puolet omastani, ja jotenkin tuntui TAAS siltä kuin minulta olisi mennyt elämästä jotain ohi.
Sitten suljin teinien kohinan pois, ja jatkoin kirjaani. Luin Heikki Turusen romaania Joensuun Elli. Se kertoo (ilmeisesti juukalaisen) leirintäalueen juhannusjuhlista ja päivistä ennen sitä ja siitä, miten kaikki miehet ovat lääpällään mustahiuksiseen Paulaan. Menin kohdassa, jossa helsinkiläistyttö Lilli on houkutellut maalaispoika Veijon telttaan juopottelemaan, ja yrittää vietellä tämän juhannusjumppaan. Veijo arkailee itsensä pois tilanteesta, sillä haluaa mennä katsomaan juhannuskokon sytytystä.
Maailma yrittää taas viestiä jotain.
Muutamaa tuntia myöhemmin olin palaamassa kotiin, mutta päätin hakea pikaruokaa illan ratoksi. Tein tilaukseni pizzeriassa, ja istahdin tuolille lukemaan kirjaa. Sitten läheisessä pöydässä teinit alkoivat mokeltaa kovaan ääneen: tyttö yritti saada poikaa kertomaan, mitä hän oikein tytöstä tietää. Poika kertasi sitten koulussa liikkuneita huhuja siitä, että joku juippi - unohdin nimen tai en halua kertoa - olisi vienyt tältä neitsyyden. Tyttöä nauratti, ja yhdessä tuumin he naureskelivat että porukat aina puhuu ja ymmärtää väärin. Ilmeisesti kuitenkin jotain oli tapahtunut. Lasten ikä oli varmaan puolet omastani, ja jotenkin tuntui TAAS siltä kuin minulta olisi mennyt elämästä jotain ohi.
Sitten suljin teinien kohinan pois, ja jatkoin kirjaani. Luin Heikki Turusen romaania Joensuun Elli. Se kertoo (ilmeisesti juukalaisen) leirintäalueen juhannusjuhlista ja päivistä ennen sitä ja siitä, miten kaikki miehet ovat lääpällään mustahiuksiseen Paulaan. Menin kohdassa, jossa helsinkiläistyttö Lilli on houkutellut maalaispoika Veijon telttaan juopottelemaan, ja yrittää vietellä tämän juhannusjumppaan. Veijo arkailee itsensä pois tilanteesta, sillä haluaa mennä katsomaan juhannuskokon sytytystä.
Maailma yrittää taas viestiä jotain.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.