Olen huomannut että monet etsivät kuumeisesti elämänkumppania muttei löydä. Valitetaan että minulle ei suoda mahdollisuutta onneen, miksi juuri minun täytyy olla yksin, kun kukaan kaverikaan ei enää ole. Kuitenkin kysyttäessä miksi ei ole vielä löytynyt, luetellaan hirveä litania vaatimuksia, millainen kumppanin tulisi olla. Kuitenkin maailmassa on niin paljon ihmisiä, että jokaiselle löytyy joku.
Miksi ei voi laskea sitä rimaa alemmas, vaikka unohtaa koko typerä rima? Jos etsitte onnea, unohtakaa se ulkonäkö, unohtakaa tulot, unohtakaa pituus, paino, hiukset, koko, vaatteet, ne ei sitä onnea teille tuo. Maailmassa on vaikka kuinka paljon yksinäisiä miehiä, yksinäisiä naisia, jotka etsivät toisiaan muttei löydä. Onko niin ettei nähdä metsää puilta, vai onko sittenkin niin ettei yksinolo haittaa, mutta valitetaan vaan turhasta?
Miksi ei voi laskea sitä rimaa alemmas, vaikka unohtaa koko typerä rima? Jos etsitte onnea, unohtakaa se ulkonäkö, unohtakaa tulot, unohtakaa pituus, paino, hiukset, koko, vaatteet, ne ei sitä onnea teille tuo. Maailmassa on vaikka kuinka paljon yksinäisiä miehiä, yksinäisiä naisia, jotka etsivät toisiaan muttei löydä. Onko niin ettei nähdä metsää puilta, vai onko sittenkin niin ettei yksinolo haittaa, mutta valitetaan vaan turhasta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko paljon pyydetty että on pitkä, mukava luonne ja tulen juttuun? Muut asiat on ihan sama...
Ei ole. Mutta olet ilmeisesti vielä yksin...
Kun osaisikin pudottaa sitä rimaa, vaan kun ei..
Itse asiassa minä uskon niin, että jossakin mua odottaa se täydellinen prinssi.
Ja eikö se olekkin niin, että kun sen oikean kohtaa ne jotku "pakkasen palelluttamat sormet" on siinä aivan vaan plussaa.
Niin kauan, kun etsii toisesta vain vikoja, ei ole itsekkään vielä valmis suhteeseen.
Näin ajattelen, ja varmaan menen iki-sinkkuna hautaankin..:D
Jos minä en löydä rehellistä, lyömätöntä ja humalassa riehumatonta miestä, niin sitten olen ennemmin ilman. Miksi minun pitäisi huolia mies joka löisi tai pettäisi. Ei kiitos.
Ei se ulkonäön tai talon tai rahojen puute estä minua rakastumasta, on niin käynyt ennenkin. Mutta minä odotan kaiken lisäksi sitä kemiaa, se vain valitettavasti kolahtaa niin harvoin. Neon2 laulun sanoin:
...
mut hei ei se riitä et on mukavaa
sen täytyy olla paljon parempaa
siinä täytyy olla rakkautta
siinä täytyy olla unelmii
mannapuuroa ja mansikkaa
juuri oikeenlaista kemiaa...
Aivan, olen samaa mieltä Tiinan kanssa, miksi minun pitäisi kelpuuttaa sellainen, josta en todellakaan pidä. Minä tahdon miehen en renttua, jonka viimeinen toive olen. Yleensä miehet, jotka hakeutuvat esim. baarissa seuraani ovat suoraan sanottuna karseita, oksennukset rinnuksilla, housut puolessä välin kinttuja ja hiukset pesty viimeksi kuukausi sitten, jne. Miksi minun pitäis sellainen ottaa??? Varsinkaan kun itse en sllaienn ole, viakekn nyt ehkä pukeudukaan viimeisen muodin mukaan, mutta tiedän tasan tarkkaan mikä minulle sopii ja mikä ei. Olen sitten pinnallinen, mutta ensivaikutus on sellainen, mikä minuun vaikuttaa.
yksin kuin suhteessa väärän ihmisen kanssa.
Rimaa ei lasketa,ei tämä sinkkuus nyt silti
niin ikävää ole.Ja enhän mä mitään ihmeellistä
prinsessaa hae..
kyllä se rima taitaa pudota ihan huomaamatta kun tarpeeks kauan yksin seikkailee, näin epäilisin.
mutta joo, mielestäni minulla on rima ihan hyväksyttävällä korkeudella, rimahan kuuluisi asettaa sellaiselle korkeudelle että on oikeasti saman tasoista tyyppiä hakemassa, eikä niin että haetaan sellaista mihin ei ole itsellä varaa.
vaatimukset:
liikunnallisuus.
terveelliset ruokailutottumukset.
tulee omillaan toimeen, ei ole kiinnostunut miehen rahoista.
omistaa oman elämän, ei ole "ripustautuja".
- ei yksinhuoltaja
Nimim. Bill26 halkoo ihmissuhteiden atomeita huolella.
Iän myötä rima putoaa, se on saletti. Elämä opettaa rinssejä ja rinsessoja että yksin jää kun on tarpeeksi nirppanokka. Lisäksi arvaisin että huolellisuus ja tarkkaavaisuus vähenee ajan myötä (viina ja muut houkutukset) ja siksi voi käydä haaveri ja pariutua ittelleen vääränlaisen kanssa.
Toi onko varaa johonkuhun tuntuu siltä että ollaan hankkimassa lemmikkieläintä ja varmistellaan että niin lompakossa kuin omissa hermoissa riittää resoreita sietämään vastapuoli. No onhan se vähä niinkin.
Näissä nettideiteissä ihastellaan, kapakassa isketään ja tansseista noudetaan akankuvatuksia joiden kanssa eletään päivä, kaksi. Oikeassa suhteessa ollaan vuositolkulla. Vuosien saatossa ihminen muuttuu (muutenkin kuin vanhenee) paljon.
Noi liikunnallisuudet, ruokailutottumukset, rahallisesti omillaan toimeentulemiset on lopulta ulkoisia juttuja, ulkokuoren pintaraapaisuja.
Kun olen näitä imeväisten tarinoita lukenut kytätään enemmän merkkifarkkuja, kuntosalikortteja ja rahaa. Itse neuvoisin hakemaan enemmän konsteja jolla psykotypykät, "ripustautujat", nössöt, sopeutujat, latvalahot jne erotellaan toisistaan. Pitäisi koko ajan muistaa että ollaan (ilmeisesti???) hakemassa loppuelämäksi puolisoa.
Ihminen on sopeutuvainen eläin ja toisen fuulaaminen onnistuu pitkän aikaa. Tuijottamalla toisen haarukan ja veitsen käyttöön ei johda kestävään johtopäätökseen.
olen mielestäni realistinen toiveissani, enkä kuvittele itsestäni mitään ihmeellisiä. Tiedän että 'unelmien miehiä' on olemassa, koska tunnen sellaisia. Jos ei törmätä toisiimme niin ei sitten.
Kaikki kalat verkossa on syötäviä! Ei tietenkään ihan, mutta ajatellen omia suhteita, niin eipä sieltä voi yksittäistä rimaa vetää. Toiset on olleet vetävämpiä kuin toiset, toiset mukavampia kuin toiset jne.. En osaa määritellä rimaa.. hmmm.... paitsi pari kertaa on aamulla huomannut riman sittenkin alittuneen. =)
Ne rimat koostuvat käsittääkseni omasta minäkuvasta ja siitä millainen on ja mihin kykenee. Onko liikaa vatia sitä mitä itsellä uskoo olevan?
Jokaisella on mahdollisuus parantaa korkeuttaan kehittämällä itseään. Onneksi se ei auta loppupelissä yhtään mitään sillä kun ihminen rakastuu siinä ei rajat ja vaatimukset paina pätkääkään. Se on vaan menoa. Ne rajat ja vaatimukset unohtuvat kun se tapahtuu.
Jos sokkotreffeillä tapaa uuden ihmisen, on muutenkin vähän epätodennäköistä, että kemiat kohtaa. Eikö asiaa kuitenkin auta, jos toinen osapuoli on sen näköinen, ettei nolota? Ainakin minusta on kiusallista, jos vastaantulijat esim. luulevat minun kulkevan käsikynkkää isäni/opettajani kanssa tai jos mies on minua päätä lyhyempi. En myöskään halua olla kenenkään kanssa pelkästä säälistä.
Ei tosiaan ole kysymys siitä, että minulla olisi jotain pieniä, pyöreitä, kaljuja, tupakalta haisevia kymmenen vuotta itseäni vanhempia miehiä vastaan. Tunnen montamukavaa sellaista, kivoja sukulaisia ja työkavereita, mutta seurustelu sellaisen kanssa ei vaan kiinnosta.