Auttakaa! Lapset vain riitelevät!!

Kehitä aikakone, matkusta sillä 7 vuoden taa ja ryhdy selibaattiin.

Kokeile ulkoilua 2x 3h per päivä, satoi tai paistoi. Ei jää enää energiaa riitelyy. Älä anna makeisia vaan kunnollista kotiruokaa. Pyydä kavereita leikkimään kotiin. Eiköhän nahinat vähene.

Tein aikoinaan näin, kun mitta tuvasaa tappeluun täyttyi.
Käskin kummankin pojan ulos tappelemaan, kunnes asia on selvitetty, ja palaamaan sitten tupaan.
Kädet töitä täynnä en ehkä ollut hyvä äiti, mutta se keino tepsi- kuulostaa niin samalta, sisarusnähisemisiltä, teillä tuo mistä kerroit.

Vanhemman asettaessa pisteen natina ja kitinä kyllä keskenään loppuu. Minunkin muksuistani tuli oikein toisilleen kiva veljespari.

Hyvä neuvo liikaakinjo:lla

Laita ne toiseen huoneeseen, kesällä vaikka ulos ja vedä ovi kiinni, samalla ilmoittaen että hoitakaa asia keskenänne. Pointtina on ettet yksinkertaisesti suostu toimimaan tuomarina tai välittäjänä lasten riidoissa, sillä näin toimimalla pitkität riitelyä, jonka ratkaisun etsiminen kuuluu heille itselleen.

Kasvamista se vain on, toki kun yrität saada heille kummallekin omia juttuja, joita tekevät. Pikkunahina kertoo vain terveistä lapsista ja mikä parasta tuo on ohimenevää.
Mutta uusia kasvamisen juttuja tulee esiin, joku päivä lapsi on murrosiässä ja kaikki keljuttaa, joten opettele se sietämisen asia ja muistele, kuinka se itselläsi meni ja vielä ihan toden kanssa.

Eivätkö välillä olekin ihan yhtä "pataa" kaikesta .
Mitä vähemmän kiinnität huomiota ja et kiellä, olet kuin et näkisikään, luultavasti riitaisuus loppuu. Toki on seurattava, että mitään vahinkoja ei sattuisi, sillä tuon ikäiset eivät osaa tunnistaa vaaroja.
Voivat jopa riidellä saadaksesi huomiotasi, joten oletko muistanut joka päivä viettää heidän kanssaan jutteluhetkiä ja tekemisen hetkiä, eiväthän ne kovin pitkiäkään tarvitse olla, mutta ole siinä hetkessä kaikilla aisteilla mukana, puhelin pois , villakoirat odottaa ja pyykit ehtii laittaa koneeseen.
Ruokaa tehdessä voivat jo tehdä pieni juttuja mukana.

Mitä jos ihan tosissaan harkitsette pojan muuttoa isälle lähihuoltajuuteen. Voi olla kaukaa viisasta, nyt hän on pieni aggressiivinen poika, viiden vuoden kuluttua lähes kokoisesi uhmakas poika, kymmenen vuoden kuluttua "mahdoton" teini. Jos isä viihtyy pojan seurassa ja toisinpäin, niin pojan mieltä ei koko ajan tarvitse olla noutamassa. Mieti omaa elämääsi, jaksamistasi, ja juttele varsinkin tytön kanssa miten hän asiat kokee. Mitä mieltä hän olisi ajatuksesta että poika muuttaa viikoiksi isälleen? Heikoimman puolelle pitää mennä. Joskus olen kuullut ihan kamalia stooreja rikkinäisen perheen lapsista, miten vanhempi on julmasti kiusannut pienempää.