nykyajan sivistynyt ihminen ei usko raamattuun

Sivistynyt ihminen on se orja jota kumartaa,sokaistunut näkemään sitä mikä on totta.
Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
1.Kor 1:20 siinä on tämän maailman sivistyksen pohja hulluutta.

Jumala on niin suuri Jumala että Hän ei ole löydettävissä kaukoputkella eikä ihmisen ns. älykkyydellä.
Jeesus sanoi, että "joka tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee tuntemaan onko oppi Jumalasta."
Jos luottaa liikaa älyynsä, siihen voi kompastua ja Jumala jää löytymättä.
Toisaalta Jumalan voi löytää vaikka ei tätä "nykyajan sivistynyttä älyä" olisi lainkaan.
Jumala ilmoittaa itsensä niille jotka todella haluavat Häneen uskoa.

Pedon luku on ihmisen luku, joka uskoaksen juuri kuvaa tuon ihmisviisauden nousa valtaan, joka korottaa itsensä yli kaiken jumaloitavan, ja asettuu, kuin jumalan temppelliin itse, väittäen olevansa jumala.

En usko, että ensimmäisellä vuosisadallakaan ihmiset olisivat tyhmiä olleet. Kyllä se oli jo silloin ihan yleissivistystä, että kuolleet pysyvät kuolleina. Kristinuskoa halveksittiin, kun kristityt uskoivat, että ristiinnaulittu juutalainen mies on Jumala. Kristinuskon leviämiselle on varmasti useitakin syitä, kuten korkea moraali, rakkauden osoittaminen ihmisiä kohtaan sekä se, että kristityt olivat varmoja asiastaan, jopa marttyyriuteen saakka. Sitten kun kristinuskosta tuli valtauskonto lännessä, niin vasta Valistuksen jälkeen on Euroopassa kristinusko menettänyt asemiaan. Valistukselle oli ominaista naiivi luottamus järjen valoon, tämä näkyy esim. Ranskan vallankumouksessa 1700-luvun lopulla. Euroopassa nimikristillisyys on vähentynyt, maallistuneet ihmiset eroavat kirkosta. Sekularisaatio on pitkä prosessi. Kristinusko on yhä suurin uskonto maailmassa.

Toki on yksinkertaisempia uskovia, jotka eivät juuri kyseenalaista asioita, mutta kyllä ihan akateemikkojakin löytyy, jotka pitävät kristinuskon totuusväittämiä mielekkäinä. Raamattu on kyllä haastava kirja monella tavalla. Sen tulkinnassa on kyse myös kulttuurirelativismista. Oma aikamme on kovin erilainen. Ei Raamattua tarvitse tulkita aina kirjaimellisesti, eikä pidäkään. Esim. runous on runoutta. Ihmiset sen kirjoittivat, sen kristityt ovat myöntäneet alusta asti. Ei se sulje pois sitä, etteikö kristitty voi sieltä ammentaa viisautta. Tärkeintä kristinuskossa on se, kuka Jeesus Nasaretilainen oli ja mitä hän teki, ei joku spesifimpi Raamattuun liittyvä tulkinnallinen yksityiskohta.