Kävin reilu vuosi sitten leikkauksessa. Lähtökoko 65G, nyt 65D. Olivat pienemmät leikkauksen jälkeen, mutta kasvoivat yhden kupin verran siitä.
Muutaman tunnin päästä kotiutumisen jälkeen repesi toisesta rinnasta ommel auki (sisäinen). Rintaan alkoi vuotaa verta ja makasin pari päivää sairaalassa odottamassa korjausleikkausta. Sen jälkeen kaikki meni taas hyvin - kunnes muutaman viikon jälkeen aukesi toisesta rinnasta ommel. Se ei varmaan erityisemmin vuotanut, mutta rinnan sisä- ja ulkosyrjä olivat todella kipeät. Vain kaarituelliset liivit tuntuivat hyviltä pitää, koska tukivat reunoja. Sporttiliivejä en kyennyt pitämään, koska ne eivät tukeneet oikeasta paikasta. Sairaalasta saamani tukiliivit olivat hyödyttömät ensimmäisten viikkojen jälkeen, koska venyivät.
Nyt sama rinta (eli se, josta ommel aukkesi muutama viikko leikkauksesta) tuottaa edelleen vaikeuksia. Kirurgi kuittasi kaiken hermokipuina ja ilman mitään tutkimuksia olisi lykännyt mulle hermokipulääkityksen. En suostunut sitä aloittamaan, koska mun mielestä kyse on ompeleiden repeämisen aiheuttamasta arven vääränlaisesta kasvusta. Tai siis siitä, että se ei ole parantunut oikein. Kinesioteippi tuo helpotuksen, kun sen laittaa oikein, mutta sisäiset arvet tuntuvat siltä, kuin ne repeytyisivät aina vähän rintalihasta jännittäessä. Ulko- ja sisäsyrjä jomottavat edelleen.
Mä oikesti uskon, että tämä voisi ratketa korjausleikkauksella. Mutta minkä teet, kun ei kirurgi suostu edes tutkimaan? Pitääkö tässä ryhtyä maksamaan nyt monta tonnia? Voinko lähteä hakemaan toista mielipidettä eri sairaanhoitopiiristä? Tässä kaupungissa tuo on ainut plastiikkakirurgi, joka tekee näitä leikkauksia.
Vituttaa. Särkee. En voinut elää täyttä elämää isoilla rinnoilla, mutta rajoittuneempaa mun elämä on nyt. Liikunnassa ei ole mitään mielekästä, kun sattuu. Oon maannut perseelläni viimesen vuoden ja olo on sen mukainen.
Mitä mä teen?
Muutaman tunnin päästä kotiutumisen jälkeen repesi toisesta rinnasta ommel auki (sisäinen). Rintaan alkoi vuotaa verta ja makasin pari päivää sairaalassa odottamassa korjausleikkausta. Sen jälkeen kaikki meni taas hyvin - kunnes muutaman viikon jälkeen aukesi toisesta rinnasta ommel. Se ei varmaan erityisemmin vuotanut, mutta rinnan sisä- ja ulkosyrjä olivat todella kipeät. Vain kaarituelliset liivit tuntuivat hyviltä pitää, koska tukivat reunoja. Sporttiliivejä en kyennyt pitämään, koska ne eivät tukeneet oikeasta paikasta. Sairaalasta saamani tukiliivit olivat hyödyttömät ensimmäisten viikkojen jälkeen, koska venyivät.
Nyt sama rinta (eli se, josta ommel aukkesi muutama viikko leikkauksesta) tuottaa edelleen vaikeuksia. Kirurgi kuittasi kaiken hermokipuina ja ilman mitään tutkimuksia olisi lykännyt mulle hermokipulääkityksen. En suostunut sitä aloittamaan, koska mun mielestä kyse on ompeleiden repeämisen aiheuttamasta arven vääränlaisesta kasvusta. Tai siis siitä, että se ei ole parantunut oikein. Kinesioteippi tuo helpotuksen, kun sen laittaa oikein, mutta sisäiset arvet tuntuvat siltä, kuin ne repeytyisivät aina vähän rintalihasta jännittäessä. Ulko- ja sisäsyrjä jomottavat edelleen.
Mä oikesti uskon, että tämä voisi ratketa korjausleikkauksella. Mutta minkä teet, kun ei kirurgi suostu edes tutkimaan? Pitääkö tässä ryhtyä maksamaan nyt monta tonnia? Voinko lähteä hakemaan toista mielipidettä eri sairaanhoitopiiristä? Tässä kaupungissa tuo on ainut plastiikkakirurgi, joka tekee näitä leikkauksia.
Vituttaa. Särkee. En voinut elää täyttä elämää isoilla rinnoilla, mutta rajoittuneempaa mun elämä on nyt. Liikunnassa ei ole mitään mielekästä, kun sattuu. Oon maannut perseelläni viimesen vuoden ja olo on sen mukainen.
Mitä mä teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarkennan vielä, että ekan kerran ommel rätsähti, kun istuin sohvalla ja tuijotin telkkaria (eli en tehnyt enkä ollut tehnyt mitään rasittavaa) ja toisen kerran huomasin jotain tapahtuneen yön aikana (kun nukuin).
Kai sun rinnat on ultrattu? Ultralla näkee mitä siellä sisällä on. Niin ja aina voi tehdä valituksen.... tosin hermokipu kai on yksi riskeistä, minkä joutuu ottamaan ja siihen ei saa korvauksia. Minulle itselleni tehty rintojen pienennys ja minulle tulee hermokipua kaarituellisista liiveistä, kun arpikudos painaa niihin (ultraavan lääkärin mielipide, kävin ultrassa yksityisellä). En voi pitää kuin urheiluliivejä ja ne tukevat todella hyvin ja tukivat alkuunkin. Kaarituellisista olisin varmaan kuollut tuskasta. Kokeilepa olla ilman niitä kaaritukia.
Hermokipu on tosiaan riskinä ja mikäli kyse on siitä, nii sillä mennään mitä annetaan. Ei siinä muu auta. Mutta kun nyt ei yhtään tutkittu, oltiin vain suoraan lykkäämässä lääkkeet kehiin, niin en suostu. Ultrattu ei ole, lähdenpä sitä sitten seuraavaksi etsimään.
Kaarituelliset liivit on tosiaan ainoita harvoja, joissa olen pystynyt olemaan. Kinesioteipin ansiosta jotkut urheiluliivit sopii nyt myös, joten voisin lähteä etsimään kuppimaisempia sporttiliivejä.