Terve!
Olen reilu parikymppinen nuori, elämäänsä tyytyväinen sälli. Yleensä hyvällä tuulella ja melkeinpä koskaan en mitään stressaa tahi murehdi.
Kerran kuitenkin autoa ajaessani kävi jotain, mikä synkisti mielen ihan huolella. Alkoi ahdistaa. Ihan tuosta vaan. Ei juurikaan fyysisesti, vaan psyykkisesti. Maailma meni ihan masentavaksi ja mieli surulliseksi. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Kyseinen "kohtaus" ei kuitenkaan kestänyt muutamaa minuuttia pidempää ja päätin olla ihmettelemättä sitä sen enempää. Minulle ei muistaakseni ollut mitään stressinaihetta taikka väsymystä mikä sen olisi voinut laukaista. Ihan normi päivä.
Toissapäivänä, muutama kuukausi ensimmäisen ahdistuskohtauksen jälkeen, homma uusiutui. Tulin kotiin treffeiltä, olin väsynyt. Tunsin oloni koko ajan vaan väsyneemmäksi ja hyvin epäsosiaaliseksi. Äitini oli seurassani eikä huvittanut puhua hänelle ollenkaan. Kaikki tuntui surettavan, enkä edes saannut kunnolla sanoja suustani. Teki mieli käpertyä nurkkaan nyyhkimään. Söin, vaikkei juuri tehnytkään ruokaa mieli, sitten menin suihkuun. Aattelin että pääsen sinne hetkeksi karkuun maailmaa ja syventymään oman mieleni syövereihin. Sitten se olo taas kuitenkin aika äkkiä hävisi. Mieli kirkastui, olo piristyi, ryhti palasi ennalleen.
Taustaa:
Olin tuon viime kerran sattuessa kylläkin nukkunut pari päivää melko vähän, mutta en niin vähää että sen psyykkeen päälle pitäisi käydä. Yhteensä kahtena edellisenä yönä tuli ehkä 12 tuntia nukuttua. Pyrin kyllä normaalisti pitämään huolen että nukun sen 8 tunia yössä, mutta ei tuon parin päivän pitäisi noin paljoa vaikuttaa (Esim. armeijassakaan ei mitään koskaan ollut vaikka siellä saatettiin mennä päivätolkulla olemattomalla levolla). Stressiä oli kyllä vähän; oli aikanen herätys seuraavana aamuna ja auto huollossa mikä tarkoitti polkupyöräilyä juna-asemalle ja sieltä töihin, mitä jostain syystä hieman murehdin, mutta ei sekään niin paljoa mielen päällä pyörinyt että siitä noin rikki pitäisi mennä.
Voihan myös olla että alitajunta on käynyt vähän kuumana näiden asioiden kombinaatiosta. Se on varmasti myös käsitellyt niitä treffejä (mitkä meni muuten ihan hyvin) joista kotiin juuri palasinkin.
Suvussani on tiettävästi jonkin verran mielisairautta tai muuten vaan hulluutta. Lähisukulaisista velipuoleni sairastaa paranoidista skitsofreniaa (osin ehkä itse aiheutettua mm. huumausaineiden käytöllä).
Kysynkin nyt, että onko kellään muulla ollut vastaavanlaisia "kohtauksia"? Että alkaa yhtäkkiä ahdistamaan ja masentamaan ja sitä ei saa pois vaikka mitä ajattelisi mutta sitten kyseinen tunne häviääkin hetken päästä itsestään. En nyt viitsisi kallonkutistajalle vielä mennä, mutta jos näitä useemmin alkaa tulemaan, niin sitten olisi syytä huolestua. Kokemuksia ja asiasta tietävien neuvoja otetaan vastaan! Olisi kiva tietää että onko tässä potentiaalisesti jokin orastava sairaus kyseessä vaiko vain herkkyyttä stressille ja unettomuudelle tai ihan normaali ilmiö mitä tapahtuu kaikille.
Kiitos!
Olen reilu parikymppinen nuori, elämäänsä tyytyväinen sälli. Yleensä hyvällä tuulella ja melkeinpä koskaan en mitään stressaa tahi murehdi.
Kerran kuitenkin autoa ajaessani kävi jotain, mikä synkisti mielen ihan huolella. Alkoi ahdistaa. Ihan tuosta vaan. Ei juurikaan fyysisesti, vaan psyykkisesti. Maailma meni ihan masentavaksi ja mieli surulliseksi. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Kyseinen "kohtaus" ei kuitenkaan kestänyt muutamaa minuuttia pidempää ja päätin olla ihmettelemättä sitä sen enempää. Minulle ei muistaakseni ollut mitään stressinaihetta taikka väsymystä mikä sen olisi voinut laukaista. Ihan normi päivä.
Toissapäivänä, muutama kuukausi ensimmäisen ahdistuskohtauksen jälkeen, homma uusiutui. Tulin kotiin treffeiltä, olin väsynyt. Tunsin oloni koko ajan vaan väsyneemmäksi ja hyvin epäsosiaaliseksi. Äitini oli seurassani eikä huvittanut puhua hänelle ollenkaan. Kaikki tuntui surettavan, enkä edes saannut kunnolla sanoja suustani. Teki mieli käpertyä nurkkaan nyyhkimään. Söin, vaikkei juuri tehnytkään ruokaa mieli, sitten menin suihkuun. Aattelin että pääsen sinne hetkeksi karkuun maailmaa ja syventymään oman mieleni syövereihin. Sitten se olo taas kuitenkin aika äkkiä hävisi. Mieli kirkastui, olo piristyi, ryhti palasi ennalleen.
Taustaa:
Olin tuon viime kerran sattuessa kylläkin nukkunut pari päivää melko vähän, mutta en niin vähää että sen psyykkeen päälle pitäisi käydä. Yhteensä kahtena edellisenä yönä tuli ehkä 12 tuntia nukuttua. Pyrin kyllä normaalisti pitämään huolen että nukun sen 8 tunia yössä, mutta ei tuon parin päivän pitäisi noin paljoa vaikuttaa (Esim. armeijassakaan ei mitään koskaan ollut vaikka siellä saatettiin mennä päivätolkulla olemattomalla levolla). Stressiä oli kyllä vähän; oli aikanen herätys seuraavana aamuna ja auto huollossa mikä tarkoitti polkupyöräilyä juna-asemalle ja sieltä töihin, mitä jostain syystä hieman murehdin, mutta ei sekään niin paljoa mielen päällä pyörinyt että siitä noin rikki pitäisi mennä.
Voihan myös olla että alitajunta on käynyt vähän kuumana näiden asioiden kombinaatiosta. Se on varmasti myös käsitellyt niitä treffejä (mitkä meni muuten ihan hyvin) joista kotiin juuri palasinkin.
Suvussani on tiettävästi jonkin verran mielisairautta tai muuten vaan hulluutta. Lähisukulaisista velipuoleni sairastaa paranoidista skitsofreniaa (osin ehkä itse aiheutettua mm. huumausaineiden käytöllä).
Kysynkin nyt, että onko kellään muulla ollut vastaavanlaisia "kohtauksia"? Että alkaa yhtäkkiä ahdistamaan ja masentamaan ja sitä ei saa pois vaikka mitä ajattelisi mutta sitten kyseinen tunne häviääkin hetken päästä itsestään. En nyt viitsisi kallonkutistajalle vielä mennä, mutta jos näitä useemmin alkaa tulemaan, niin sitten olisi syytä huolestua. Kokemuksia ja asiasta tietävien neuvoja otetaan vastaan! Olisi kiva tietää että onko tässä potentiaalisesti jokin orastava sairaus kyseessä vaiko vain herkkyyttä stressille ja unettomuudelle tai ihan normaali ilmiö mitä tapahtuu kaikille.
Kiitos!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.