Oletko sinä tehnyt näin, vai oletko ymmärtänyt?

No eipä niin,
tarkoitus on vain saada rauhallisia ja viihdyttäviä keskusteluita ajankuluksemme.

Osa meistä on ikuisia onnen etsijiä.Tään on niin laaja asia että kaikki liittyy kaikkeen.
Voihan onnen saavuttaa myös yksin vaikka sitä eivät kaikki ymmärtäisikään.vaan luulevat yksin eläjän olevan onneton tai yksinäinen ja toisaalta monelle yksinäisyyn on taakka.
Onnellisuutta ja parisuhteita punninneena olen huomannut kaikenlaista.
Onnellinen ihminen,onnellisessa suhteessa ja kokonainen onnellinen perhe hyvine ja huonoine puolineen on se ihanne mihin lähes kaikki pyrkivät.Elämä tuo ja vie ja yleensä iän myötä vie enemmän kuin tuo,eikä ole haaveita mitä saavuttaa ja sekin on jo tavallaan onni kun ei ole pakko painaa täysillä että pärjää.Ei myöskään ole enää tarvis alkaa turneelle soidinmenojen aikaan kun enin raivo ja kiihko on tasoittunut.
Mitä onni on?Ainakin se näyttää onnelta kun kaksi vanhusta istuu tv,n ääressä käsi kädessä ja sen vaistoaa että kyseessä on yhteen kasvaminen eikä näyttäminen toisille että tää on mun,älä katso tai koske.. :)

Sitä juuri.On onnellisuus.

Vielä yksi yritys vastata. Kun tää nyt vaan taas ei toimi. Mutta katotaan grrrrrrrrrrr
Moi Hmpf.f :)
Kait mun on aika helppo elää ja ajatella näin kun olen lapsesta asti ollut sellainen erakko luonne.
Ja kun se kokemus noiden suhteiden suhteen on se että paree elää itsekseen niin varmaan yksi helppouden syy on siinä.

Tosta itsensä tuhlaamisesta tuli mieleen ettei siinä tarvi väkisin olla sitä toista puolta suhde mielessä.
Itseään voi tuhlata vaikka vapaaehtoistöissä tarvitseville ihmisille.

Ja niinkin tää aihe on niinkus Mitäkä.mies tuolla ylempänä sanoi että aihe on todella laaja ja kun ihmiset ollaan yksilöitä niin kyllä varmaan riittää mietteitä puolesta ja vastaan :)

tulisilla kirjoitti:

Vielä yksi yritys vastata. Kun tää nyt vaan taas ei toimi. Mutta katotaan grrrrrrrrrrr
Moi Hmpf.f :)
Kait mun on aika helppo elää ja ajatella näin kun olen lapsesta asti ollut sellainen erakko luonne.
Ja kun se kokemus noiden suhteiden suhteen on se että paree elää itsekseen niin varmaan yksi helppouden syy on siinä.

Tosta itsensä tuhlaamisesta tuli mieleen ettei siinä tarvi väkisin olla sitä toista puolta suhde mielessä.
Itseään voi tuhlata vaikka vapaaehtoistöissä tarvitseville ihmisille.

Ja niinkin tää aihe on niinkus Mitäkä.mies tuolla ylempänä sanoi että aihe on todella laaja ja kun ihmiset ollaan yksilöitä niin kyllä varmaan riittää mietteitä puolesta ja vastaan :)

Lue lisää

Moi tulisilla :)
Joo, varmaankin kovat kokemukset tekee tehtävänsä. Joskus yksi elämä ei riitä pyyhkimään menneet yli. Oikeastaan saan olla onnellinen siitä että saan välillä kaivata, tarkoittaa että mua kohtaan elämä on kuitenkin ollut suht lempeä. Ei ole helvetissä tarvinnut käydä... moni on senkin joutunut kokemaan :/
Just tuollaista tuhlaamista minäkin tarkoitin tuolla edellisessä ketjussa, ettei mieti että jaksanko sitä tai tätä. Pitää tehdä työtä jotta saa palkkaa, olkoon se palkka sitten missä muodossa vaan, hyvää mieltä vaikka :)

tulisilla kirjoitti:

Vielä yksi yritys vastata. Kun tää nyt vaan taas ei toimi. Mutta katotaan grrrrrrrrrrr
Moi Hmpf.f :)
Kait mun on aika helppo elää ja ajatella näin kun olen lapsesta asti ollut sellainen erakko luonne.
Ja kun se kokemus noiden suhteiden suhteen on se että paree elää itsekseen niin varmaan yksi helppouden syy on siinä.

Tosta itsensä tuhlaamisesta tuli mieleen ettei siinä tarvi väkisin olla sitä toista puolta suhde mielessä.
Itseään voi tuhlata vaikka vapaaehtoistöissä tarvitseville ihmisille.

Ja niinkin tää aihe on niinkus Mitäkä.mies tuolla ylempänä sanoi että aihe on todella laaja ja kun ihmiset ollaan yksilöitä niin kyllä varmaan riittää mietteitä puolesta ja vastaan :)

Lue lisää

:) Jostain syystä olen ajatellut että erakko luonteessa on jotain kummallista..Miksi vetäytyy mieluummin syrjään kuin seuraan.Osin on tietysti erakon kesyttäminen kiehtovaa,mut varmasti myös haasteellistakin.Tiedän muutaman sellaisen ihmisen jotka elelevät mieluummin yksikseen ja jonkinlainen ujous paistaa heistä ja kuitenkaan mämä yhtäläisyydet eivät sovi sinuun.ei ainakaan kirjoittamisesi perusteella kun tunnut olevan hyvinkin sosiaalinen.Vai johtuuko sosiaalinen käyttäytyminen vain siitä et saat itse määrätä milloin sormet on näppiksillä;) Vai oletko niin vaativa ettei kukaan paikalle sattunut pysty mielestäsi täyttämään paikkaa parina? ;) Hmmm.kenties jokin vika sinussa jos täytyy ja on helpompi elellä yksin Ja taas korjaan väärinkäsitysten välttämiseksi se ettei viineiset lauseet ole minun mielipide,vaan kysymys..

Taisinkin jonkun verran vastata siun kysymykseen tuonne K-kottonille.
En kyllä koe itseäni mitenkään vialliseksi ;)
Mie en ole yksinäinen.
Ihmisiä on ympärilläni ja omiakin on. Mutta nykyäänkin paljon olen yhteydessä kavereihin tämän koneen kautta.
Mie tykkään ihmisistä mutta en jaksa olla heidän seurassaan kun sen määrän jonka jaksan. ja toisinaan se on niin etten välttämättä ole moneen päivään yhteydessä keneenkään.
Tämähän on helpoin tapa istua koneella ja jakaa ajatuksia.
Kun on porukassa ja paljon pudetta mie olen aina taka-alalla. En ole smal talk ihminen vaan yleensä käy niin että muut ihmiset menee hirveällä vauhdilla asiasta toiseen. Mie mietin vielä sitä ensimmäistä juttua kun muut on jo kenties viidennessä.
Joskus on ollut tilanne kun olen halunnut tuoda oman ajatuksen johonkin juttuun joudun huutamaan että minut kuultaisiin ja se ei ole kivaa.
Ja meitä on muitakin jotka toiset jyrää alta pois. Varmasti monet ihmiset sais uutta ajateltavaa jos antaisivat oman tilan hiljaisille ihmisille mutta näin ei vaan ole.

Ja tuosta parisuhteesta sen verran . Jos tulee vastaan mies joka oikein osaa soittaa miun sielua ja mie hänen niin kyllä mie sitten matkaan lähden mutta en ennen sitä.
Sen miehen pitäisi olla samalla aaltopituudella.
Ehkä olen vaativa mutta elämä on minusta liian lyhyt siihen että menisin suhteeseen vaan sen takia että joku pitää olla ja sitten voisin/ molemmat voisimme pahoin.
En tiedä selvittikö tämä yhtään mitään :)

Hyvin selvisi.Tiedän että hiljaisia ja harkitsevia on olemassa,niin myös samassa tiimissä mun lisäksi Ja..kun taka alalla ollut avaa suunsa viimein ja joutuu käyttmään ääntä niin luullaan hänen olevan kiukkuinen tai tunnekuihuissa..Olen taas täysin erilainen ja äänessä jos on asiaa..Toiset antaa helposti puheenvuoron minulle,nutta on tilanteita kun pitää pidätellä itseä että en puhu päälle.Pieni sisäinen ja näkymätön erakko asuu myös minussa.Vetäydyn lähes aina viikonlopuksi viettämään aikaa yksin, kalastellen ja saunoen..Et ole sitten kummajainen vaan portti auki ja viihdyt nyt ja tässä.

Olipas taas sellainen kirjoitus K.kottonilta että ihan on pakko tulla kirjoittamaan tähän vastaus :)
Joo siinä olen minäkin samaa mieltä ettei kukaan voi olla koko aikaa onnellinen. Johan se onnellisuus alkais kyllästyttämään jos jatkuvasti.

Mutta kyllä mie oon yksinäni suuren osan aikaa onnellinen. Tyytyväinenkin joskus. Tyytyväisyyden tunne on huomattavsti pienempi kun onnellisuuden. silloin joku juttu kalvaa ja mietityttää eikä pääse siihen hetkessä elämisen vireeseen vaan elää jossain tulevassa tai meneessä.

Miun lauma on erittäin pieni. Paras lauma on sellainen missä on ihmisiä jotka osaa olla hiljaa yhdessä ja sellaisia eioikein ole. Kun on lauma ympärillä pitää olla koko ajan kuunteelemassa jotain ja ottamassa osaa. Se vie totaalisesti voimat eikä sellaista jaksa kauaa. Pitää päästä omaan oloon ja rauhaan missä ei ole hälinää.

Jos puhutaan kahdesta luonnetyypistä introvertistä ja ekstroveritstä niin mie oon introvertti.
Useimmat ihmiset ympärilläni ovat ekstroverttejä mutta kun tämänkin on tajunnut niin on helppoa ottaa se oma aika itselle eikä tunne itseään niin oudoksi kun joskus nuorena kun en näistäkään mitään ymmärtänyt vaan olin se outo olio ihmisten parissa.

Nytkin mie istun koneella ja siirrän kaupungille lähtöä joka kuitenkin on edessä. Mentävä taas tuonne hälinään hoitamaan asioita ja seurustelemaan ihmisten kanssa :)

tulisilla kirjoitti:

Olipas taas sellainen kirjoitus K.kottonilta että ihan on pakko tulla kirjoittamaan tähän vastaus :)
Joo siinä olen minäkin samaa mieltä ettei kukaan voi olla koko aikaa onnellinen. Johan se onnellisuus alkais kyllästyttämään jos jatkuvasti.

Mutta kyllä mie oon yksinäni suuren osan aikaa onnellinen. Tyytyväinenkin joskus. Tyytyväisyyden tunne on huomattavsti pienempi kun onnellisuuden. silloin joku juttu kalvaa ja mietityttää eikä pääse siihen hetkessä elämisen vireeseen vaan elää jossain tulevassa tai meneessä.

Miun lauma on erittäin pieni. Paras lauma on sellainen missä on ihmisiä jotka osaa olla hiljaa yhdessä ja sellaisia eioikein ole. Kun on lauma ympärillä pitää olla koko ajan kuunteelemassa jotain ja ottamassa osaa. Se vie totaalisesti voimat eikä sellaista jaksa kauaa. Pitää päästä omaan oloon ja rauhaan missä ei ole hälinää.

Jos puhutaan kahdesta luonnetyypistä introvertistä ja ekstroveritstä niin mie oon introvertti.
Useimmat ihmiset ympärilläni ovat ekstroverttejä mutta kun tämänkin on tajunnut niin on helppoa ottaa se oma aika itselle eikä tunne itseään niin oudoksi kun joskus nuorena kun en näistäkään mitään ymmärtänyt vaan olin se outo olio ihmisten parissa.

Nytkin mie istun koneella ja siirrän kaupungille lähtöä joka kuitenkin on edessä. Mentävä taas tuonne hälinään hoitamaan asioita ja seurustelemaan ihmisten kanssa :)

Lue lisää

Kyllä se sellainen lauma , joka hiljaa moljottaa, on vähän kummallinen, en minä sellaisessa viihtyisi.
Se tuo onnellisuus on joku haavekuva, jos sitä lähtee toisesta etsimään, niin eihän sitä löydä muuta kun seksin kuumimmalla huipulla.
Enemmänkin se toinen on pahanolon pukupaikkana.
En minä näihin asioihin ole juurikaan aiemmin paneutunut, mutta nopeesti näihin oppii, ja mestariksi tulee.
Onniitä ihmistyyppejä varmaan enemmänkin kun nou kaksi, tai sitten on paljon väliinputoajia.

" Näin kun ajatellaan, niin kai sitä pitää sitä yhtä etsiä, jos meinaa onnellinen olla. "

Ketä / mitä yhtä? Eikö aloittaja no. tarkoita, että onni ei tule muista vaan omasta sisällöstä. Kumpi meistä ei nyt ymmärrä tai tajua mistä oli kyse?

Onnellisuutta voi olla sekin että ei ole paha olla.Suhteessa tai yksin.Ihmisiä on monenlaisia,oma käsitykseni onnellisuudesta on yhteiselo kumppanin kanssa katsellen samaan suuntaan,toistensa kasvua ymmärtäen ja tavoitteita tukien.

Seonomassataskussa kirjoitti:

" Näin kun ajatellaan, niin kai sitä pitää sitä yhtä etsiä, jos meinaa onnellinen olla. "

Ketä / mitä yhtä? Eikö aloittaja no. tarkoita, että onni ei tule muista vaan omasta sisällöstä. Kumpi meistä ei nyt ymmärrä tai tajua mistä oli kyse?

Lue lisää

En minä vaan tiedä, miten itse voi tehdä itsensä onnelliseksi muuten, kun juomalla viinaa.
Ei kai ihminen voi päättää, että nyt minä olen onnellinen, löyhäpää se semmonen on.
Tyytyväinen voi olla itsekseenkin, mutta tuon onnellisuuden kanssa en ole niin varma.
Onhan ihmisiä monenlaisia, mutta jotennii tullut sellainen käsitys, että ne, jotka eniten kehuu olevansa onnellisa, niin ne on suurimpia teeskentelijöitä.

Olet ymmärtänyt jotain harvinaisen väärin joten tarkistapa vain omat "teeskentelysi". Jos et ymmärrä onnellisuudesta mitään niin ei se tarkoita, ettei kukaan muukaan ymmärtäisi. Onnellisuus kumpuaa tyytyväisyydestä; elämäänsä tyytyväinen on myös onnellinen - useimmiten - ja se näkyy sekä ulkomuodosta että ajatuksista ja asenteesta.

Vanha sanonta oli Kell onni on se onnen kätkeköön.
Ja tätä lausetta koulussa hoki aina yksi opettaja joka ei todella vaikuttanut onnelliselta.
Liekö kätki sen sinne kiukkuisuuden taakse vai kaipasiko onnea, en tiedä.
Mutta itse kyllä uskallan sanoa olevani onnellinen toisinaan.
Kun on takana sellainen elämä joka on onnellisuuden vastakohta niin silloin kun on onnellinen niin sitä vaan on.
Nuorena elin elämää jossa ei ollut mitään. Ei omaa asuntoa, vain yhdet vaatteet omistin. missäpä olisin vaihtovaatteita pitänyt.
Viina oli tärkeintä mistä sitä saa. Että saa taas pään täyteen eikä tarvi miettiä elämää.
Olen raitistunut alkoholisti ja tänä päivänä niitä onnellisuuden syitä on paljon.
Kun aamulla saan herätä omassa kodissa, juoda sen aamukahvin täysin rauhassa. Tänä aamuna istuin rappusilla ja nautin lintujen laulusta.
Siitä alkaa se onnellisuuden tunto.
Vaikka on takana monta vuotta päälle kahdenkymmenen näitä raittiita vuosia niin ne vuodet jolloin elin maallisessa helvetissä ei unohdu.

Nyt elän pientä elämää kun tuo osasairauseläke pienensi tulojani mutta luonto ei maksa mitään, kirjastossa saa kirjoja ja käydä lukemassa lehtiä.
Mihinkään ei ole kiire tällä hetkellä. Ja nuo kivutkin pysyy hallinassa kun ei tarvitse rasittaa kropaa väärällä tavalla vaan saan itse valita miten sen kanssa elän.
Elämä ei välttämmättä ole täydellistä mutta se oi olla hyvää ja välillä onnellista siitä huolimatta.

Onpa hieno ketju lukijalle! Minä-viestit ovat monipuolisia ja rehellisiä, ja
kukaan ei puutu henkilöön mennen toisen kirjoitukseen muuten
kuin hyväksyen ja tykäten.

Niin. Ei onni tule etsien vaan löytäen. Onnen avaimet on jokaisella itsellään.

"Ei onni tule etsien, se tulee eläen."

Satujen syyksi en panisi ihmisten luuloja toisen ihmisen onnen ja autuuden tuomisesta elämäänsä. Paremminkin vääränlaiset esimerkit parisuhteista sen tekevät. Vain harva osaa nähdä pinnan alle ja sanojen taakse ja vielä vähemmän tulkita elekielen kertomusta siitä, mitä ja mikä suhde oikeasti on laadultaan.

Kulttuuriimme on kuulunut vaikeista asioista vaikenemisen mentaliteetti iät ja ajat ja silloin ei ääneen kerrota eikä lausuta sitä, mikä painaa ja vaivaa ja tekee onnettomaksi. Eikä myöskään älytä etsiä onnea ja elämän sisältöä omasta elämästä, sieltä omasta taskusta, parisuhteesta huolimatta.

Puhumalla asiat
ulkoistat ne mielestäsi
ja ne voidaan isommalla joukolla pilkkoa sitten pienempiin palasiin,
helpommiksi sulattaa.