Olen 15- vuotias mielestäni aivan tavallinen tyttö.Käyn yläkoulua kahdeksatta luokkaa.Koulussa istun välitunnit yksin eikä minulla ole ketään ikäistäni kaveria.Luokassa minua ei edes huomata,koska olen luokkani ujoin.Koko yläkoulun aikana en ole puhunut lähes kenellekkään ikäiselleni.Ryhmätöissä minulla ei ole paria ja jos opettaja määrää minut jonkun pariksi kuulen sanonnan: " en halua olla tuon kanssa!". Ala-koulussa minulla oli vielä monta hyvää ystävää,mutta yläkouluun siirtyessä hekin jäivät.Minua ei kiusata,mutta ei myöskään huomioida.Olen kuin pelkkää ilmaa.Jotkut kuiskuttelevat minusta jotain ja minulle on sanottu osaanko edes puhua.He sanovat kommentteja ja sanoja joilla eivät tajua edes loukanneensa.He tekevät niin ja sanovat minulle ilkeitä kommenttejä päin naamaa koska tietävät etten kykene sanomaan mitään vastaan.
Olen melko ujo ryhmässä,mutta kahdenkesken puhun ja käyttäydyn aivan kuten muut.Kotona olen aina se joka on äänessä.Kouluun mentäessä kivinenmuuri tulee eteeni minusta tulee ujo ja yksinäinen.Viihdyn yksin,mutta olisi kiva jos olisi joku kenelle puhua välituntisin tai edes joku kenelle moikata koulunkäytävillä,mutta minulla ei ole ketään.
Pukeudun aivan tavallisesti ja minua kehutaan todella kauniiksi.Naapurini ja monet muut ovat ehdottaneet minulle mallin-uraa.Olen 176 cm pitkä ja muita koulussani olevia puoli kroppaa pitempi.Tästä olen kuullut myös loukkaavia kommentteja.Olen kiltti enkä toivo kenellekkään pahaa.En sano kenellekkään mitään koska kukaan ei kysy tai juttele minulle mitään.Olen ikäisiä paljon vahvempi ja kypsempi mielestäni monet käyttäytyvät kuin pikkulapset ja yrittävät olla kuin aikuisia.
Halusin avautua ja purkaa tunteitani koska en kykene puhumaan niistä ääneen.Eikä oikeastaan kukaan välittäisikään.Toivon että mailmassa olisi joskus joku ketä oikeasti huomiosi ja rakastaisi ja pitäisi muistakin kuin puheliaista naisista ja ymmärtäisi.Kiitos.
Olen melko ujo ryhmässä,mutta kahdenkesken puhun ja käyttäydyn aivan kuten muut.Kotona olen aina se joka on äänessä.Kouluun mentäessä kivinenmuuri tulee eteeni minusta tulee ujo ja yksinäinen.Viihdyn yksin,mutta olisi kiva jos olisi joku kenelle puhua välituntisin tai edes joku kenelle moikata koulunkäytävillä,mutta minulla ei ole ketään.
Pukeudun aivan tavallisesti ja minua kehutaan todella kauniiksi.Naapurini ja monet muut ovat ehdottaneet minulle mallin-uraa.Olen 176 cm pitkä ja muita koulussani olevia puoli kroppaa pitempi.Tästä olen kuullut myös loukkaavia kommentteja.Olen kiltti enkä toivo kenellekkään pahaa.En sano kenellekkään mitään koska kukaan ei kysy tai juttele minulle mitään.Olen ikäisiä paljon vahvempi ja kypsempi mielestäni monet käyttäytyvät kuin pikkulapset ja yrittävät olla kuin aikuisia.
Halusin avautua ja purkaa tunteitani koska en kykene puhumaan niistä ääneen.Eikä oikeastaan kukaan välittäisikään.Toivon että mailmassa olisi joskus joku ketä oikeasti huomiosi ja rakastaisi ja pitäisi muistakin kuin puheliaista naisista ja ymmärtäisi.Kiitos.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.