Monelle ero tuntuu olevan identtiteettikriisi. Miksi.
Varmasti monelle ero on todella kipeä ja itsetunto saa kovan kolauken. Mutta täytyy aina muistaa että ihminen joka jättää elämänkumppaninsa on joko tilanteessa että yhdessä eläminen on mahdollista tai tunteet on kuolleet kumppania kohtaan.
Jos kyseessä on tilanne että suhdetta ei voi jatkaa (kumppanin henkinen- tai fyysinen väkilata, alkoholi- tai muuta ongelmat) silloin voi vain syyttää itsenään.
Mutta jos rakastuu toiseen tai rakkaus kumppaniin häviää. Ei siitä voi syyttää eron ottanutta. Kukaan ei voi tunteilleen mitään. Mutta varmasti se sattuu. Kanattaa silloin kysyä itseltään.
- haluaisikko että kumppani jatkaisi yhteiselämää kun ei enään ole tunteita sua kohtaan.
- haluatko että elät suhteessa jossa toinen ei vastaa tunteisiisi
- haluatko että toinen elää kanssasi säälistä, tavan vuoksi tai sen vuoksi että ei usko sinun pärjäävän omillasi.
Jos näihin vastaat kieltävästi ei sinulla ole syytä tyyttää toista eikä katkeroitua. Kukaan ei ole häntä sinulta vieny. Mieluummin ole kiitollinen että hän lähti ja antoi sinulle mahdollisuuden jatkaa elämää ja mahdollisuuden löytää vastarakkautta- ja ehkä mahdollisuuden onnelliseen elämään toisen kanssa.
Muista että sinun onnellisuutesi ei ole kiinni hänestä vaan siitä miten elät eteenpäin.
Nämä neuvot voivat aiheuttaa sinulle nyt kiukun tunteen. Mutta usko pois elämä jatkuu.
Varmasti monelle ero on todella kipeä ja itsetunto saa kovan kolauken. Mutta täytyy aina muistaa että ihminen joka jättää elämänkumppaninsa on joko tilanteessa että yhdessä eläminen on mahdollista tai tunteet on kuolleet kumppania kohtaan.
Jos kyseessä on tilanne että suhdetta ei voi jatkaa (kumppanin henkinen- tai fyysinen väkilata, alkoholi- tai muuta ongelmat) silloin voi vain syyttää itsenään.
Mutta jos rakastuu toiseen tai rakkaus kumppaniin häviää. Ei siitä voi syyttää eron ottanutta. Kukaan ei voi tunteilleen mitään. Mutta varmasti se sattuu. Kanattaa silloin kysyä itseltään.
- haluaisikko että kumppani jatkaisi yhteiselämää kun ei enään ole tunteita sua kohtaan.
- haluatko että elät suhteessa jossa toinen ei vastaa tunteisiisi
- haluatko että toinen elää kanssasi säälistä, tavan vuoksi tai sen vuoksi että ei usko sinun pärjäävän omillasi.
Jos näihin vastaat kieltävästi ei sinulla ole syytä tyyttää toista eikä katkeroitua. Kukaan ei ole häntä sinulta vieny. Mieluummin ole kiitollinen että hän lähti ja antoi sinulle mahdollisuuden jatkaa elämää ja mahdollisuuden löytää vastarakkautta- ja ehkä mahdollisuuden onnelliseen elämään toisen kanssa.
Muista että sinun onnellisuutesi ei ole kiinni hänestä vaan siitä miten elät eteenpäin.
Nämä neuvot voivat aiheuttaa sinulle nyt kiukun tunteen. Mutta usko pois elämä jatkuu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aika hyvin sanottu. Alussa varmasti sattuu kovasti, mutta tuo on hyvä pitää mielessä.
Totta turiset.
Tää on ihan totta. Lopulta jos toinen jäisi velvollisuudentunnosta tai säälistä, siinä suhteessa olisi pian kaksi hyvin onnetonta, sillä rakkautta ja intohimoa ei voi teeskennellä. Siinä kuolleen suhteen raunioilla oleminen jäytäisi kumpaakin ja lopulta kumpikin katkeroituisi ja vihaisi toisiaan.. Vain siksi ettei uskalla erota.
Kipeäähän se tekee tottakai, mutta jos toisen tunteet on kuolleet on kummallekin armollisempaa, että kumpikin päästää toisen vapaaksi. Kumpikin saa mahdollisuuden tulla onnelliseksi toisaalla joko yksin tai jonkun muun kanssa.
Alussa jätetty tuntee vihaa, mutta voi myöhemmin tuntea kiitollisuutta, että toisessa oli voimaa tehdä se ratkaisu, kun itsessä ei ollut.
:, ( kuvailit juuri minun tilanteen.en tunne intohimoa enkä rakkautta, mutta välitän puolisostani. Toivon siis hänelle hyvää ja puolustan häntä, olen kiintynyt häneen. Olen vaikeassa paikassa. Ja pelkään puolison jaksamisen puolesta jos eroamme...
Eli identiteettikriisi johtuu omantunnon äänestä ja siitä että kokee syyllisyyttä, luulisin että se on normaalia näin isoista asioista ollessa kyse...
Mutta olet oikeassa, säälistä ei voi jäädä, ei se kanna ja johtaa tosiaan siihen että liitossa on kaksi onnetonta..