Itse työ vielä menee ja uskon olevani siinä ihan päteväkin. Kiitostakin tulee ajoittain tj:ltä ja ei ole mulle koskaan pahaa sanaa sanonut. Mutta nämä väliportaan pikkunilkit ja monet kollegat.. Meno on kuin alakoulussa. Ei jaksais enää turhanpäivästä valittamista, sanomisten vääristelyä,toisten tekemien virheillä maiskuttelua ja aina siitä puhutaan paskaa, joka sattuu olemaan poissa. Itse otan kai liian henkilökohtaisesti, jos kuulen että joku on puhunut musta täyttä tuubaa. Käyn kyllä aika pikaseen hyökkäämässä ko paskanpuhujan kimppuun sanallisesti. Siitäkin jälkeenpäin tunnen huonoa omaatuntoa tai häpeää että reagoinko liian herkästi. Yleensä se on tämä sama pikkupomo, joka vierittää KAIKKI OMATvirheensä aina niiden niskoille, jotka eivät ole kuulemassa sen selityksiä. Jostain syystä ei ole kykeneväinen myöntämään pienintäkään virhettä..kaikkihan niitä tekee..Jäänyt sata kertaa valehtelemisesta kiinni, mutta sama meininki jatkuu aina. Onko tämä normaalia työelämää, vai onko yleensä ilmapiiri parempi? Olen ekassa paikassa töissä ja olen 8 vuoden jälkeen ajanut itseni piippuun. Olen aivan liian vaativa itselleni töissä, masentunut, ahdistunut ja jopa jännittynyt ihmisten seurassa nykyään, etenkin töissä. En tiedä, montako päivää tai vuotta jaksaa enää mitään työtä/ siitä aiheutuvaa paskaa oloa ja stressiä, jos jokapaikassa on tällaista. Pitäs varmaan löytää itsenäinen työ, en vaan osaa muutakuin nykyisen hommani. Tai alkaa joksikin sossupummiksi, kun ei vaan kestä työelämän PAINETTA. Ei vaan haluais talosta luopua. En tosin tiedä, onko minkään maailman tönö mielenterveyden menettämisen arvoista.
asioiden vääristely/mielistely/paskanjauhants
kolmikymppinenhukassa
2157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaihda halvempaan asumismuotoon.
Ota rennosti. Työn takia ei mielenterveyttään kannata menettää, vaikka useimmat suomalaiset työpaikat varsinaisia avohoitolaitoksia ovatkin.
Teitpä töitä paljon tai vähän, niin sillä ei velkaan (kaikki raha on velkaa) perustuvassa taloudessa ole merkitystä.
Ainahan sitä p:n puhumista on. Jos ei työssä mokaile, niin haukutaan henkilökohtaisista asioista. Naisvaltaisessa työpaikassa olen, mutta toimiston muutamasta miehestä yksi on pahin juoruilija ja notkuja.
Itse olen aina ollut ahkera ja silti työpanostani on vähätelty (pahimmat lusmut) ja röyhkeimmät on ottaneet kunnian oivalluksistani. Tällä hetkellä teen melko itsenäistä työtä ja henki on kohtalaisen hyvä työpaikalla. Saa nähdä miten käy, kun porukka nyt vähenee säästöjen myötä. Tiimissä en halua enää työskennellä, vaikka tietenkin jossain muodossa aina pakko. Paras kun vastaa itse omista töistään ja virheistään.