Onnistuuko parisuhde seksistä kiinnostumattoman naisen kanssa?
Seksiä pystyn kyllä teeskentelemään haluavani. Totuus on jotain aivan muuta.
Seksiä pystyn kyllä teeskentelemään haluavani. Totuus on jotain aivan muuta.
Aseksuaali parisuhteessa- Mitä mieltä miehet?
AsexualL
11187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No ei se onnistu pitemmän päälle, ellei sitten ole impotentti yms... Normaali terve mies ei voi olla ilman sexiä kovinkaan pitkään.
Ei onnistu.
Onnistuisi jos toinen antaa käyttää ruumistaan tyydytykseeni, seksiasioissa voisin suhtautua aseksuaaliin kuin seksileluun. Minulla siis ei ole välttämätöntä tarvetta saada kumppania nauttimaan eivätkä haluni ole siitä kiinni (eikä mitään sitä vastaan jos nauttiikin). Arvostaisin myös rehellisyyttä ja luottamusta joka asian kertomisesta ja jotenkin organisoinnista tulisi.
Suhdehalukkuuteni ja suhteiden sisältö on minulla jotain muuta kuin seksiperustaista, seksi on toki kivaa, mutta minulle sen ei tarvi olla edes kahdensuuntaista.
Mites noin aseksuaalina - koetko että ns. normaalin seksuaalisuuden omaavan on välttämätöntä saada esim. tietty määrä tyydytystä jotta suhde olisi turvassa?
Kyllä siitä seksistä vaan jauhetaan niin joka tuutista että tuntuus iltä että seksuaalit ovat haluineet aika päällekäyviä eläimellistä porukkaa ja eivät voi elää ilman irstaita touhujaan.
Normiseksuaalit mielestäni tarvitsevat minimi määrän tyydytystä pysyäkseen suhteessa. Yhden kaverimiehen mukaan jos vaimo jättää jo kerran antamatta niin se on "Moi".
No hupaisaa ehkä mutta normiseksuaalisena miehenä koen että "seksualisaatio" on mennyt liiankin pitkälle monesti, ikäänkuin se olisi elämän ainoa tarkoitus ja kaikki käsitetään seksin kautta. Täten siis ymmärrän varsin hyvin tuon mielipiteesi ja yhdyn siihen. Äärimmäisyyteen pyrkimisestä on tullut jonkinlainen itseisarvo enkä pidä siitäkään, itse kun nautin ihan siitä perusseksistä hyvin vähäisin maustein enkä muuta kaipaa ja suuren osan "seksuaalisuuden kaikesta mahdollisesta kirjosta" koen suoraan ällöttävänä, minulle riittää se mitä mies ja nainen varsinaisilla tarkoitukseensa käypäisillä sukupuolielimillään ovatkin tarkoittaneet tekevän, muu seksuaalinen nautintoni on sitten enemmänkin estetiikkaa, alaston nainen on kaunis ja miellyttävä.
Toisaalta sitten seksuaalisena haluavana ja nauttivana olentona ymmärrän sitä himoa ja haluakin, joskaan en halua sen olevan "kaiken sallivaa/vaativaa" koskaan, samoin esim. se että seksuaaliset halut ajaisivat toisen oikeuden yli päättää itsestään, tunteistaan ja ruumiistaan missään tilanteessa on mielestäni täysin väärin. Ja siis, minimimäärä on esim. kohdallani varsin vähän - se voi olla kerran kuukaudessa tai allekin, mutta se on tosiaan minimi ja silloin yleensä joutuu olemaan "nälkiintyneenä" pitkiä aikoja... seksiä en oikein koskaan rinnastaisi suhteen lopettamisen syyksi paitsi jos se kumppani ei enää välitä missään mielessä siitä että olen seksuaalinen olento. Liikaakin voi olla, seksiin voi turtua ja se muuttuu puurtamiseksi ja sekin on tylsää. Sopivasti olisi paras, silloin kun haluttaa ja ainakin minun tapauksessani se on enemmänkin muutaman kerran viikossa kuin tunneittain...
Tai siis, enhän minä tiedä olenko "Normiseksuaali" alkuunkaan. En edes tiedä millainen on normaali mies seksuaalisesti, mitä hän vaatii tai miten tärkeäksi kokee asian. Pidän vain omaa linjaani normaalina, saataahan olla että olenkin "seksuaalisesti pidättyväinen ja valikoiva" tai jotain.
Mitähän se aseksuaaliselle ihannenaiselle tarkoittaa tämä "normaaliseksuaalisuus" miehessä?
Eivät naiset ennenkään minkään tyydytyksen takia panneet niin luulisi sen onnistuvan nykyäänkin.
On sellaisia oikeita nymfoja olemassa! Tunnen pari, kaikki lapset aborttiin ja uutta munaa reikäänsä metsästämään kieli poskella.
Tiedäthän AP olevan myös aseseksuaaleja miehiä?
Näkisin kaksi aseseksuaalia yhdessä olevan ihannetilanne. Rakkautta ja kumppanuutta voi olla ilman seksiäkin tietysti.
Netissä on helppoa mainita esim.treffi-ilmoituksessa tämä asia. :)
Olen joskus tavannut muutaman aseseksuaalin miehen. Eräs avokkini paljastui yhteenmuuton jälkeen ja molemminpuolinen itkuhan siitä tuli, ero hiukan myöhemmin.. :/ otin opikseni. Silti en syytä exääni mistään muusta kuin epärehellisyydestään. En vain kyennyt siihen mitä hän toivoi. Löysi myöhemmin sitten naisen, jolle riitti kiva talous ilman huolen häivää tai seksiä. Minä en "munahaukkana" kestänyt ajatusta omalle kohdalleni ;)
Vai haluatko ehdoin tahdoin miehen, joka on viriili seksuaalisesti?
Silloin on hankalampi homma ja ainakin suurin osa tuntemistani miehistä ovat niitä, joille naisenkin tyytyväisyys seksin suhteen on tärkeää. Sinulle tietysti voisi sopia mies, joka saa käyttää sinua tarpeisiinsa mutta uskon pidemmän päälle intosi hiipuvan vain toisen sänkyleluna olemiseen. Näinhän käy pitkissä liitoissa, joissa nainen on lähinnä järkisyistä mennyt miehen kanssa yhteen saadakseen lapsia ja talon jne.. sitten ne miehet kokevat pettyneensä ja valittavat netissä. Seksi tuppaa loppumaan lapsiin mikäli ei aidosti kuumota kumppani, sori vaan näin se on! :D
Mielestäni toisen huijaaminen on väärin näissä asioissa, sillä useille se henkinen ja fyysinen yhteensopivuus on tärkeää suhteessa ja kun fyysinen hiipuu.. alkaa ne henkisetkin tunteet laimeta ja katse hakeutuu halukkaampiin yksilöihin. Sillä ihmisen tarve tuntea itsensä HALUTUKSI ei kovin herkästi katoa (pl.mielialalääkkeet tms) jos on alunperin ollut seksuaalinen ihminen.
Eli onnistuuhan parisuhteesi varmasti, kunhan löydät samankaltaisen kumppanin itsellesi tai miehen, jolle ei ole väliä vaikkei vaimo halua fyysisesti ja saisi käydä vieraissa tarpeensa tyydyttämässä.. Se ehkä olisi jonkun unelmatilanne ehkäpä? :D
"Sillä ihmisen tarve tuntea itsensä HALUTUKSI ei kovin herkästi katoa (pl.mielialalääkkeet tms) jos on alunperin ollut seksuaalinen ihminen."
Tätä en oikein ymmärrä. Olen normaalilla itsetunnolla varustettu mies enkä koe että minulla olisi tarvetta olla "haluttu". Ainoa mitä "vaadin" on että olen toivottu ihmisenä ja että minua perus-kunnioitetaan.
Eikö tämä liity alitajuiseen pelkoon kelpaamattomuudesta? Entäpä jos minulla ei ole tuota pelkoa, vaan olen täysin varma kelpaavuudestani - tällöin minun ei tarvi "mitallistaa" itseäni epävarmuuden takia seksuaalisesti kaiken aikaa jolloin muuttuu täysin mahdolliseksi olla tasapainossa myös seksuaalista halua tuntemattoman kumppanin kanssa, tällöin määräävä piirre onkin oma seksuaalinen tyydytyksentarpeeni ja sen toteutuminen suhteessa, voin keskittyä omaan nautintooni.
Miksette vain luota itseenne? Niin minäkin teen. Tiedostan olevani vähintäänkin riittävä kumppani seksuaalisesti, se että minun tarvisisi kokea tätä kelpaavuutta esim. aseksuaaliselta kumppanilta on oikeastaan absurdi - tiedän asian jo. Aseksuaalisen kumppanin suhteen keskityn sitten niihin muihin asioihin jotka tekisivät minusta hyvän kumppanin, tuossa tapauksesshan minun pitää ja kannattaa mitallistaa kelpaavuuttani niiden toisten juttujen kautta!
En ole koskaan tuntenut tarvetta olla "haluttu".