Jos käyt kerran viikossa ulkona sinkkuna.
Onnistuuko joka kerta yhden yön suhde jos haluat sitä. Montako suhdetta olet kuukaudessa käynyt läpi.
Tuntuu, että käyn kerran ulkona ja aina tulee seuraa. Kuukauden aikana on tullut oltua kolmen eri miehen kanssa ja olo tuntuu huoramaiselta, vaikka en ole huora. En lähde kenen tahansa mukaan, mutta olen suhteellisen kaunis nainen ja saan seuraa helposti. Toisaalta en halua nyt heti sitoutua vaan tapailla erilaisia miehiä. Kun näen kivan oloisen miehen, niin usein ajattelen, että voisin herätä hänen kanssaan saman peiton alta aamulla, mutta en välttämättä haluaisi seurustella hänen kanssaan. Rakastan joissakin miehissä joitakin piirteitä, mutta en tunne kokonaisuutta rakastettavaksi. Otan siis palan sieltä ja toisen tältä. Jos joskus löydän kaikki palat samassa paketissa niin sitten. Toisaalta kun ajattelen asiaa tarkemmin niin olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Uskon, että epätoivoiset ripustautuvat aina ensimäiseen kumppaniin, koska eivät usko itseensä riittävästi ja pelkäävät etteivät saa ketään. Epätoivoisen ehkä kannattaakin ripustautua, mutta siinäkin on riskinsä. Alkaa helposti sietämään huonoa miestä, eikä halua nähdä niitä huonoja puolia ja mukautuu huonon miehen elämäntapoihin unohtaen itsensä kokonaan. Sillä tapaa tuhoaa itsensä.
Onko kellään samankaltaisia tuntemuksia.
Onnistuuko joka kerta yhden yön suhde jos haluat sitä. Montako suhdetta olet kuukaudessa käynyt läpi.
Tuntuu, että käyn kerran ulkona ja aina tulee seuraa. Kuukauden aikana on tullut oltua kolmen eri miehen kanssa ja olo tuntuu huoramaiselta, vaikka en ole huora. En lähde kenen tahansa mukaan, mutta olen suhteellisen kaunis nainen ja saan seuraa helposti. Toisaalta en halua nyt heti sitoutua vaan tapailla erilaisia miehiä. Kun näen kivan oloisen miehen, niin usein ajattelen, että voisin herätä hänen kanssaan saman peiton alta aamulla, mutta en välttämättä haluaisi seurustella hänen kanssaan. Rakastan joissakin miehissä joitakin piirteitä, mutta en tunne kokonaisuutta rakastettavaksi. Otan siis palan sieltä ja toisen tältä. Jos joskus löydän kaikki palat samassa paketissa niin sitten. Toisaalta kun ajattelen asiaa tarkemmin niin olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Uskon, että epätoivoiset ripustautuvat aina ensimäiseen kumppaniin, koska eivät usko itseensä riittävästi ja pelkäävät etteivät saa ketään. Epätoivoisen ehkä kannattaakin ripustautua, mutta siinäkin on riskinsä. Alkaa helposti sietämään huonoa miestä, eikä halua nähdä niitä huonoja puolia ja mukautuu huonon miehen elämäntapoihin unohtaen itsensä kokonaan. Sillä tapaa tuhoaa itsensä.
Onko kellään samankaltaisia tuntemuksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuntuu että saan seuraa koska vaan ja mistä vaan. En pidä itseäni mitenkään erikoisempana mutta sinkkuna olo on opettanut "pelaamaan".
Aluksi elo oli kivaa, naisia ja bailausta. Joskus haaveili että olispa elämä samanlaista kuin nuorison leffoissa bileitä bileiden perään ja naisia joka sormella. Nyt kun katsoo mun ja kämppiksen elämää, näkee että ne leffat oikeestaan on aika kuluneita ja se elämä ei ole niinkään hienoa miltä se näyttää. Niissä loppu on aina onnellinen eikä kellään ole krapulaa tai morkkista...
Itsellä on baariin lähtiessä jo valmiiksi hirveä morkkis päällä seuraavasta aamusta. Pelkään että taas tulee iskettyä joku muija sieltä mukaan vaikka edellisenä iltana olin jo mielestäni löytänyt jotain hienoa ja upeaa.
Mutta ei ehdin olla baarissa alle kymmenen minuuttia kun olin jo valloittanut yhden naisen täysin. En tiedä oliko hän viaton vai pelinainen, mut baarin tavoitelluin ainakin. Hänen ympärillään pyöri rutkasti minua parempia miehiä, puvut päällään jutellen viisaita ja käyttäytyen fiksusti. Kuitenkin minä tulin ja menin ja kainaaloni tarttui tämä tyttö sen kummempia vastustelematta, suorastaan intomielin. eikä tämä ollu edes vaikeaa. Näin on käynyt muutaman kerran peräkkäin ja morkkis vain kasvaa. Tapailen ehkä muutaman kerran tätä tyttö ja samalla toivon että rakastuisin häneen. Kuitenkin pelkään että seuraavan kerran baarissa ollessa tarttuu jälleen joku uusi valloitus matkaan.
Inhoan itseäni siitä mitä teen mtu toisaalta en jaksa juuri välittää lainkaan. Odotan vain että törmäisin siihen tttöön joka saisi tään loppumaan itsestään.
ennen kävin ravintolassa useita kertoja, enkä saanut seuraa. Ujouteni vuoksi torjuin monet kiinnostavat henkiklöt. Joskus tapasin saman henkisen ihmisen ja lähin jatkoille viettäen kiihkeän yön. Ehkä noin yksi kerta kahdestakymmenestä lähdin jonkun mukaan.
Sitten tapahtui herääminen ja oivalsin miten peliä pelataan. Nykyisin käyn ulkona korkeintaan kolme kertaa ja löydän haluamani miehen. Nämä miehet ovat minulle hoitoja, mutta juuri sellaisia kuin itse haluan. Joskus tulee morkkikisia ja toivoisin tämän kierteen loppuvan.
tutustuin yhteen todella kivaan mieheen, mutta hän jätti minut saatuaan selville elämäntyylini.
Viimeisen vuoden aikana miehiä oli kertynyt parikymmentä, mutta kaikki olivat minun pokiani.
Luulen tämän olevan vain yksi elämänvaihe joka pitää käydä läpi, sillä en jaksa käydä nyt pitkiä alkurituaaleja miehen kanssa läpi. Syömään, kahville, kävelylle meneminen on turhaa jos tarkoitus on harrastaa vain seksiä.
Joo, pala sieltä toinen täältä. Et tule kyllä ikinä löytämään sitä täydellistä miestä. Ja naisillahan maine kiirii yleensä nopeasti ympäri suomen. Ite en ainakaan halua olla naien kanssa joka on jakanut pillua sadoille miehille. Vieraan kokeilemisesta ei pääse ikinä eroon avioliitonkaan aikana jos tavaraa on jakanut ympäriinsä.
Ja vaikka nyt oletkin nuori ja kaunis niin ei mene montaa vuotta kun rupee perse ja tissit roikkumaan. Silloin ei enää otetakaan palaa sieltä toista täältä.
...tyttö Tampereelta, hienoa että tässä maassa on muitakin ihmisiä jotka ajttelevat kuten minä, tunnistin itseni siitä mitä kirjoitit. Itse en usko ikinä löytäväni täydellistä miestä, koska eihän sellaista ole, mutta seuraa kyllä kaipaan. Ja ihastun mielettömän helposti. Eikä minulle ole edes aina se seksi mitä haluan, vaan kaikenlaista seuraa, mitä milloinkin, miehiä on niin monenlaisia...
Mutta kyllä mullekin tulee morkkiksia, aina jonkinlainen, kun pahoittaa toisen mielen. Mutta toisaalta, kyllähän itsekin särjen sydämeni vähän väliä, viimeksi pari päivää sitten pikkujoulujen jälkeen. Ja vaikka kuinka hänet haluaisin nyt, tiedän, että jos tutustuihin paremmin, huomaisin ettei kyseinen henkilö ole sen kummempi kuin edellisetkään.
Ja kyllä juu varmasti alkaa perse roikkua joskus, mutta entä sitten, kyllä sitten sen vakituisen miehen voi ottaa jos epätoivo yllättää. Mutta tuskin kuitenkaan yllättää, elämässä on kuitenkin niin paljon muutakin kuin miehet.
Minä, minä, minä, minä, minä, minä...
Toivottavasti ei ikinä tavata, yök :-(
>kolmen eri miehen kanssa ja olo tuntuu huoramaiselta, vaikka en ole huora.
Rehellinen huora (ansaintatarkoitus, selkeä kauppasuhde, ei oletuksia suhteista) olisi minusta paljon kivampi kuin tulla hyväksikäytetyksi miestennielijän toimesta.
> En lähde kenen tahansa mukaan, mutta olen suhteellisen kaunis nainen ja saan seuraa helposti.
Siitä seuraa, että sinulla on helvetisti valtaa. Miehen kannalta yhdistelmä kaunis nainen kevyet kengät on raastavaa helvettiä. Sille on mahdotonta kilpailla tai pärjätä. Aina löytyy uusi mies, joka on valmis palvomaan hetken - seuraavaan voi siirtyä edellisen huomatessa totuuden tai sitten kun huvittaa.
Ajattele miesten kannalta - heille naisen saaminen ei KOSKAAN ole yhtä helppoa kuin miehen saaminen sinulle. Siksi siihen voi liittyä myös suurempia pettymyksiä ja latauksia. Millaista satoa kylvät ympärillesi? Haluatko oikeasti olla käynnistäjä pitkäkestoiselle naisvihalle ja -halveksunnalle?
Samalla olen sairaan kateellinen ja katkera. En siitä, mitä teet... vaan siitä, mitä sinun on halutessasi _mahdollista_ tehdä. Tekeminen ei välttämättä tunnu hyvältä, mutta on iso plussa, että halutessaan kuitenkin saa seuraa.