Entä jos oma äiti pitää erarvoisina lapsiaan? toiselle jakaa "selän"takana rahaa ym.Joskus tuntui pahalta,mut minkäs teet...välit on ok,mut en vaan satu olemaan "lempi" lapsi,tuskin olin niin toivottukaa.Omille lapsilleni olen tasapulinen,kaikki ovat yhtä rakkaita.
Äiti
"lapsi"
383726
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
..ja muutenkin se on ihan sun ja äitis välinen asia johon kukaan muu ei voi vastata.
Mitä tein oikein väärin?
et osaa olla aikuinen vaan odotat äiti huoltavan sinut . Äitikin on ihminene ja saa itse päättää asioistaan.
Aikuinen "osaan"olla,mut se tuntuu katkeralta vaikka on itse olen olut häntä kohtaan ok.Samalla tavalla pitää eriarvoisina lapsen lapsiaan,toinen on parempi kuin toinen..tietysti se on "hänen"asiansa,mut sitä toivois jotain muuta!!Itse en erottele ketään.
Jos äiti antaa salaa selän takana rahaa yms. jollekin lapselle, niin mistä muut sen saavat tietää? Siltä "lempilapseltako"? Jospas hän puhuu mitä sylki suuhun tuo? (Riidankylväjä?)
Entä jos kysyt äitimuorilta suoraan, miksi hän on lahjan antanut. Entäpä jos sisarus onkin pulassa, josta sinä et tiedä mitään?
Antaisin tässä neuvon kaikille sisarusparville ja heidän vanhemmilleen, että rahallinen auttaminen ja muu huolenpito on kahdenvälinen asia; siitä ei tarvitse neuvotella eikä jälkeenpäin muille kehuskella, sillä ei se kuulu kellekään muulle.
Lahjan saaja saattaa helposti kehua lahjaa isommaksi kuin se onkaan. Mielestäni on aika alhaista saattaa muut kateelliseksi, kun omalla kohdalla on asiat hoidettu kotiin päin.
Äiti taas ei varmaankaan luettele vaille jääneille antamiensa lahjojen rahallista arvoa.
Kyllä se jatkuvasti "pulassa" olevan sisaruksen suosiminen vituttaa. Jos sisarukseni ja vanhempien välinen "huolenpito" ei minulle kuulu, muutakuin nähdäkseni, että vanhempani on eläessä jo ryöstetty, niin ettei muille jää mitään. Kysyn vanhemmiltani miksi minut on tänne sitten synnytetty, olenko ollut vahinko?
Tuo neuvosi ei ole kyllä rehellisen ihmisen neuvo! Suvussani on ollut lapsiperheellisten tapana rosvota lapsettomienkin osuudet. Hehän ovat aina kerjäämässä ja opettaa lapsetkin kerjään isovanhemmilta alinomaan. Sääliksi käy, vanhempiani lapsen lapsia tavatessaan heiltä vain pyydetään rahaa ja roinaa. Muuta arvoa heillä ei ole! Tietäisitte vain mitä v***ua he saavat kuulla, jos rahaa ei ole aina tuupata!
Minunko pitäisi hiljaa katsella jäädessäni perinnöttömäksi ja kuiviin nyljettyjen vanhempien huolenpito harteilleni loppujenlopuksi? Ahneudellakin täytyy olla jokin raja. Jos jumalauta ihminen ei saa pitää puoliaan siltä viedään "tuhkatkin pesästä", ja joutuu vielä maksumiehenkin puolelle hoitaesaan varattomat vanhemmat!
Niin, totta, vaikka itse olet jo aikuinen, niin olet hänen tyttärensä edelleen. Minäkin koin jossain vaiheessa katkeruutta, kun sain kuulla olevani ei- toivottu lapsi ja minua kohdeltiinkin hieman toisin. Mutta ajat ovat kuluneet ja minä saan samanlaista kohtelua kuin veljenikin molemmilta vanhemmilta. Niin se vain on, jos toinen saa vaikkapa sitä rahaa enemmän, on se äitisi mielitietty tai hän katsoo sen toisen olevan enemmän rahapulassa. Jos sinä pärjäät paremmin kuin sisaresi ja et tarvitse avustusta.
Millaista vastausta oikein odotat närkästyksellesi?
Sanonpa sinulle, että jo uskaltaa kysyä, pitää uskaltaa ottaa vastaan vastauksetkin, vaikka ne eivät ehkä tue sinun kantaasi asiassa.
Suurin osa ihmisistä elää omillaan ja jollei elä, yhteiskunnan tuella.
Et sinä varattomia vanhempiasi joudu elättämään, kyllä heillä on eläkkeet. Laki ei määrää sinua heistä huolehtimaan.
Suurin osa elää omillaan ja jollei elä niin yhteiskunnan ja vanhempien tuella.
Miksi osalta sisaruksista ei omillaan eläminen onnistu? Ressukoitako siis! Menis töihin tienaan elintasonsa, vanhempiensa kiristämisen sijaan.
Ehkäpä äitisi on myös sitä mieltä, että on ollut sinua kohtaan OK.
Ja vanha totuus on se, että kukaan ei ole parempi kuin toinen eikä aina niinkään hyvä.
Kirjoituksestasi henkii se sama henki jota sanot suvussasi olevan. Et vain ole päässyt voittajien porukkaan.
Selvennykseksi:En ymmärrä miten sulla voi olla perintöä kun kerran vanhempasi elävät. Omaisuus on heidän ei sun..
Paperit sun muut järjestelyt on tehty ja huolehdin vanhempien hyvinvoinnista loppuun asti. En jätä heitä heitteille sillä ovathan he hyvin lapsensa (ja lapsenlapsensa) hoitaneet, mutta toinen lapsista ja hänen lapsenlapsensa ei heidän työtään arvosta. Vanhemmat ovat tarpeeksi jo kärsineet niistä kaikista kamalista tempauksista mitä heille on järjestetty jo yli kymmenen vuoden ajan. Heillä on luottamus mennyt jo ajat sitten toiseen lapseensa ja koittaessaan häntä hoitoon saada tapelleet "verissäpäin", mutta mikään ei ole auttanut.
Se taitaa olla aika yleistä, että jonkun äidillä on se oma lempilapsi. Mieheni äidillä on ja se ei ole mieheni. Omalla isällänikin on lempilapsensa. Minua ja lastani hän ei muista millään tavalla. Kahdelle muulle sisarelleni hän ostelee jatkuvasti vaikka mitä. Uskon, että he pitävät välejä hyvänä isään juuri siksi koska hän avustaa heitä. Taas puolestaan oma äitini pitää kaikkia lapsia samanarvoisina, mutta hänen äidillään oli lempilapsensa. Mummolta en ole edes saanut koskaan yhtä ainuttakaan lahjaa. En pysty ymmärtämään itse äitinä miten vanhemmat voivat pitää lapsiaan eri arvoisina. Todella kauhistuttavaa!! Sellaisella äidillä/isällä ei saisi edes olla lapsia.
Siitä voi vaan päätellä, että kaikki lapset eivät ole olleet toivottuja. Tai jotkut lapset oasaavat vaatia ja "vedättää" vanhempiaan eri lailla kuin muut. Tai lapset luokitellaan eriarvoisiksi heidän luonteenpiirteidensä perusteella.
Hei,
jos äitisi kohtelee sinua ja sisaruksiasi eriarvoisesti, se on äitisi ongelma, ei sinun.
Minunkin äitini on jaellut auliisti sisaruksilleni, mutta lyö luurin korvaan, jos edes mainitsen asiasta. En ole sitten enää maininnutkaan.
Olen silti äitini kanssa tekemisissä, mutta en stressaa itseäni hänen käytöstään pohtimalla. Niin kauan kun ei silmieni edessä ole tökerö, niin eläköön tavallaan.
Tulet loistavasti toimeen elämässäsi, vaikka saisitkin äidiltäsi vähemmän kuin sisaresi saa. Usko pois. Näin meillä.
on sisarusten välillä enemmän kuin ensi katsomalta uskoisi. Oma äitini on alkoholisti ja on pitänyt aina veljeäni parempana kuin minua. Minä olen hänen mielestä kylmä ja kova, koska uskallan moittia hänen juomistaan.
Mikä se sellainen äiti on, joka ottaa jonkun lapsista suosikikseen ja paijailee häntä joka suhteessa enemmän kuin muita omia lapsiaan ?
Kyllä on äidin vaistot menneet jotensakin sekaisin. Tälläinen selän takana kyräily rahan jakamisineen tuntuu tosi hirveältä teolta muita lapsia kohtaan. Se kun paljastuu AINA enemmin tai myöhemmin. Sisarusten välit senkun kiristyvät kiristymistään...sitäkö ÄITI haluaa vai mitä ???
Minulle ovat kaikki lapseni yhtä rakkaita ja jokaista kohtelen tasapuolisesti. Suosikkeja ei ole eikä tule !!!!!!!
...,joka "erottelee" lapsensa.
Kaiken huippu anoppini kohdalla oli se, kun hän leuhki minulle jo ensitapaamisessamme, kuinka hän oli lähettänyt jollekin siskonsa lapselle rahaa syntymäpäivälahjaksi!!! Siis häh? EIHÄN ANOPPINI LÄHETÄ KOSKAAN MITÄÄN (EIKÄ OLE KOSKAAN MITÄÄN ANTANUTKAAN!) EDES POJALLEEN (=KIHLATULLENI) -EI SYNTYMÄPÄIVÄNÄ, JOULUNA, VALMISTUJAISLAHJAKSI YMS!
...aina huutaa.
Elääkö tällainen äiti jossain "kauniit ja rohkeat" -maailmassa vai? Siis sukulaisille pitää pitää kulissia yllä -vaikka omat lapset jää todellisuudessa "heitteille"?!
Ei tietenkään vanhempien pidä jatkuvasti auttaa rahallisesti tms. -silloin tällöin "avittaisin" kuitenkin, jos itse olisin esim. opiskelijan vanhempi. HYVIIN TAPOIHIN kuuluu mielestäni se, että annetaan esim. pieni lahja syntymäpäivänä, jouluna, valmistujaislahjaksi...!
Meillä on suvun kesken sovittu, että vain muksuille annetaan synttärilahjoja, joululahjoja.
Aikuisille emme enää hanki lahjoja. Pääsipä vaikeasta lahjan valintaprosessista ainakin eroon. Lapsille on näet helpompaa ostaa lahjoja, sillä toivomuksia ja vinkkejä satelee roppakaupalla.
En kanssa tarkoita jatkuvaa rahallista apua, vaan jos on avun tarpeessa esim. asuntovelallisella on aina rahalle käyttöä, kun elää pienellä budjetilla.
Onhan se mieltä lämmittävää saada joskus hieman "ylimääräistä", kunhan siitä ei tule tapa. Muksuille on ihan jees saada joskus karkkirahaa vaikkapa hyvistä koenumeroista, näin meillä.
Sinua vaivaa anoppi syndrooma mene lääkäriin tai eroa miehestäsi.
Lapsesta asti ollut liika...aikuisena terapiassa,selvitellä näitä traumoja jotka ei unohdu!!
........siis pitäisi jakaa rahaa aikuisille ihmisille? öööh en tajuu. Pidän lapseni tasa-arvoisina ja annan tasapuolisesti lahjat, mutta rahan jako on jotenkin kornia kun kyseessä on aikuiset ihmiset. Eikö tulla toimeen omillaan?
Tälläinen "suosiminen" on varsin yleistä. Yleensä äitien lemmikki on perheen poika. Jo lapsena hän on saavuttanut suosikkiasemansa. Hänen ei ole tarvinnut osallistua kotitöidentekoon ja hänet on usen miten koulutettu paremmin kuin hänen tyttöpuoleinen sisaruksensa.
Ja lasten aikuistuessa, äiti kuitenkin vaatii tyttäreltään samaa palvelualttiutta, kuin lapsenakin. Poikapuoleinen on se, jonka luona käydään tuliaisten ja viemisten kera kyläilemassa ja tytär taas se, jonka luokse mennään passattavaksi ja muistetaan joka käänteessä mainita miten erinomainen ja älykäs veli on jälleen ollut.
Luepa Anja Laurilan kirjoittama kirja; "Äiti&Tytär, vallan ja rakkauden kehissä".
Ja tässä ei todellakaan ole kysymys "sisarkateudesta" vaan äiti-lapsisuhteesta. Ja ikävintä on tietty se, että "heikoimilla" oleva lapsi ei koskaan saavuta sitä tasoa, jonka suosikki on saavuttanut tekemättä mitään.
Olen jo monien vuosien aikana seurannut isäni äidin toimia (yli 80v.). Isäni veli on alkoholisti. Joi suoranaisesti perheensä ja firmansa. Kautta aikojen mummu on ruokkinut häntä ennen perhettäkin jo, vaikka hän kävi töissä ja tienasi hyvin. Mummu laittoi viimeisetkin ropposet veljen viinareissuihin.
Kun toisen vaimon kanssa tuli ero, veli käytti entistä enemmän mummua hyväksi. Vei jopa vuokrarahoja, jolloin mummu ei saanut vuokriaan maksettua vaan toiset lapset hoitivat asian (3 kpl). Veli vei ison koiransa mummun riesaksi useaksi päiväksi. Mummu ei pysty edes kulkemaan omin avuin portaita alas saatikka kusettamaan koiraa! Ja taas veljen sisaret isäni mukaanlukien kusettavat sen koiraa mummun pyynnöstä. Tilit uusittiin ja pankkikortti on vain yhdella sisaruksista, ettei tämä veli pääse taas käyttämään mummua hyväksi. Kaiken lisäksi veli ruokkii ja elättää vielä ravihevosta, pilasi tyttärensä häät jättämällä velat tyttärelle (useita tuhansia), löi toista tytärtään, pahoinpiteli ex-vaimoaan jne. jne. Onneksi sentään koira pääsi tästä kiereestä pois ja senkin kävi hakemassa ja lopettamassa ex-vaimo!
Mitä ihmeen äidin rakkautta tämä on? Tämän hetkistä tilannetta en edes tiedä, enkä haluakaan tietää, kun kukaan ei tee asialle mitään. On se kumma, kun äiti ei voi sanoa pojalleen EI! Kaksi kirjainta, EI. Mitä vaikeaa siinä voi olla? Jos olisin joku tästä sisarrusparvesta, tekisin rikosilmoituksen tuosta veljestä.
Että joku lapsista ottaa "tehtäväkseen" putsata vanhemman/vanhemmat kaikesta "ylimääräisestä" eläkkeitä myöten pois. Siipiveikkoja siis!
Sisaruksetkin saattavat suojella tai sääliä (mikä on sairasta) osittain tälläistä häirikkö sisartaan. Ja häirikköö suojelee usein myös hänen omat lapsensakin. Hän ottaa oikeuden käyttää hyväkseen ja tehdä mitä vaan, niin kauan kun suojelijoita riittää ja kovia keinoja ei oteta käyttöön hänen nujertamiseksi.
Mikään muu ei auta kuin samanlainen julmuus tuota häirikkö retkua kohtaan, mitä hän toisillekkin tekee. Se on helpommin sanottu kuin tehty, tiedän sen oman sukumme ongelmista johtuen, jossa kanssa jokaisessa sukupolvessa yksi retku aina yrittää pilata muidenkien elämää. Ja ne pirut pysyy hengissäkin pitkään uhrien kuollessa ensimmäisenä!
Itse pyrin olemaan tasapuolinen mutta se ei aina ole mahdollista.
Toinen lapsistani varakas ja toinen varaton.Pitäisikö auttaa molempia yhtäpaljon?
Joululahjat ostan kummallekin samanarvoiset ,samoin lastenlapsille mutta täytyy myöntää että joskus pistän kympin pari tuolle varattomalle lapselleni jolla iso perhe.
Mitä tulee lastenlapsiin niin en aseta ketään edelle.
Mutta ota huomioon että lapsissakin on eroja. Yksi rakastaa mummoaan ja osoittaa sen kaikin tavoin,toinen ehkä rakastaa yhtäpaljon mutta ei ósaa näyttää sitä kolmannelle mummo on vain henkilö jolta saa lahjoja,joista ei edes vaivauduta kiittämään.Neljäs ei ehkä muista edes että mummoa on olemassa.
Sama pätee myös omiin lapsiin.
Toinen kyselee vointia ja huolehtii,ei ehdi juurikaan käydä mutta pitää yhteyttä ,lähettää pieniä ihania viestejä jne. Toinen taas ei osoita tunteitaan millään tapaa. Joskus sanoo rakastavansa mutta teot puhuvat aivan muuta.
Mietipä tarkkaan mistä mahtaa johtua että äitisi asettaa teidät eriarvoiseen asemaan?
Varmasti kuitenkin olette hänelle yhtä rakkaita joten jollet löydä syytä itse.Kysy suoraan äidiltäsi ja keskustele asiasta ,kerro että sinusta tuntuu pahalta.
Äitisi käytökselle on varmasti ihan järkevä selitys.
Hyvää joulua sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi.
"Joululahjat ostan kummallekin samanarvoiset ,samoin lastenlapsille mutta täytyy myöntää että joskus pistän kympin pari tuolle varattomalle lapselleni jolla iso perhe."
Minusta tuo on oikein ainakin niinkauan kuin Lastenlapset ovat perheessä eivätkä asu omillaan. Lapset on syyttömiä vanhempiensa taloudelliseen tilanteeseen.
Muuten avustamisessa sitten kun lastenlapset on omillaan kannattaa käyttää "tarveharkintaa". Jos työttömyys ja varattomuus on todellista (niinkuin useimmiten on) niin tottakai pitää avustaa jos on mahdollisuus.
Varakkaita tai edes kohtuullisesti toimeentulevia lapsiaan ei tarvitse eikä oikeastaan edes saisi avustaa. Oppivat vain siihen, että voi vaatia ja arvostella lahjoja ym. ja entistä kateellisempia ovat. Niinkuin täälläkin kirjoituksissa usein näkee.
Kylpee yltäkylläisyydessä tai pärjää paremmin, niin eiköhän hän silloin suo vanhempiensa antavan hieman enemmän köyhemmille sisaruksilleen luonnollisesti.
Mutta tuota viimeistä kappalettasi en ymmärrä. Tarviiko vanhempien olla jotain avustajia? eikö yhteiskunnan tuet riitä vähävaraisille sisaruksille. Kysymys on vanhempien tasa- arvoisesta kohtelusta lapsiaan kohtaan eikä mikään "sosiaaliapujen" jakaja.
Sosiaalitoimisto ja vanhempien "kassa" ovat eri asioita. Siis pitääkö vanhempien olla sosiaaliavustajia työttömille lapsilleen?
Mielestäni vanhempien pitää antaa tasapuolisesti lapsilleen, oli heidän asema sitten mikä tahansa tai kysyä siltä hyvinpärjäävältä lapseltaan, että voiko hänen osuutta hieman jakaa muille. Se olisi mielestäni erittäin fiksusti tehty!!!!
Miksi varakkaiden lapsien tunteita ei pidä ottaa huomioon, vain sen takia kun ovat varakkaitako?
Pitääkö vanhempien hylätä heidät varallisuutensa takia? Varakkaatkin voivat auttaa köyhempiä sisaruksiaan jos heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja keskustellaan ongelmista, eikä salamyhkäisesti kieroilla selän takana!
mitään osuuksia ei kenelläkään aikuisella lapsella ole vanhempiensa omaisuuteen. Vanhempien varallisuu, omaisuus, rahat jne on aivan heidän omaansa ja omassa päätösvallassaan.
Toiseksi lähden siitä, että jos lapsi on varaton (eikä varattomuus johdu esim haluttomuudesta hakea työtä tai siitä että kaikki vain lasketttaisiin vanhempien rahojen varaan) niin lastaan rakastava vanhempi kyllä auttaa ILMAN ETTÄ TARVITSEE KANTAA SYYLLISYYTTÄ KUN EI ANTANUT SILLE VARAKKAAMMALLE-
Et ilmeisesti ole joutunut sosiaaliluukulle. Hetkellisen varattomuuden sen kanssa voi pärjätä. Vuosikausien pitkäaikaistyöttömyys sosiaalituilla on taiteenlaji ja ennustaa varhaista kuolemaa. (Eikä se ole sanonta.)
Itse taas olen saanut kuulla kuinka isä otti eron sen takia kun en ollut poika, tuskin totta, mutta musta on erittäin tylyä syyttää lasta vanhempien erosta. Lisäksi löytyy huomattavasti vanhempi isosisko. Pienempänä en huomannut juurikaan eroa meidän kohtelussa, mutta nykyään aikuisena on tilanne toinen. Äiti soittaa siskolle joka päivä, mulle kerran parissa viikossa. Kaikki saavat kuulla kuinka pätevä ja loistava töissään sisko on ja "mitäs sä nyt sitten opiskelitkaan?" tulee pääasiassa mulle.
Itse koen myös kovana asiana sen että isäni on kuukausittain tekemisissä isosiskoni kanssa, mutta minä en ole nähnyt häntä vuosiin. Toisaalta aika vieraalta se mies tuntuu, kun tilanne on ollut sama siitä asti kun oon ollut pieni. Kaiken huippu musta on että siskoni on korkeasti koulutettu ja saa parempaa palkkaa kuin äitini ja silti äiti on maksanut jo kolmanneksen kolmikymppisen siskon asuntolainasta! Itse en ole koskaan rahaa pyytänyt, en millään kehtaisikaan, koska eihöhän se ole tarkoitus tulla omillaan toimeen kun on muuttanut kotoa pois. Ja voishan siitä asiasta valittaa vielä vaikka kuinka paljon.
Kuitenkin elämä sujuu hyvin, vaikka vanhempien kanssa en juurikaan ole tekemisissä, omaa elämäähän sitä pitää elää eikä olla kateellinen muille.
Just noin...tutut on nuo kuviot minullekin,sinä joka kirj.nim.the!Mut me ei välitetä eihän?Sisulla mennään eteenpäin, vaikka "joskus"kun ajattelee asiaa tuntuu pahalta ja ehkä vähän katkeraltakin!silti Hyvää Joulua!
sama juttu. Tai en edes tiedä, onko tilanne sama kuin tämä lempilapsi-asetelma. Mulla ja siskollani on 6 v. ikäeroa, minä olen se nuorempi siskoksista. Siskoni oli se villimpi, käytti teinivuodet juhlimiseen, lintsasi paljon koulusta, lukio venyi ja venyi 5-vuotiseksi. Siskoni on aina saanut vanhemmilta rahaa kun on vain pyytänyt, pilasi mm. mun ylioppilasjuhlat ilmoittamalla jokunen päivä ennen juhlia, että lähtee kavereiden kanssa reilaamaan, tarvitsee rahaa (hänellä ei kuulemma ollut yhtään..), tonni kuulemma riitti. Budjetti venyi lopulta 3000 €:oon! Vanhemmat eivät pystyneet hankkimaan mulle yo-lahjaa, antamaan rahaa, koska sisko oli ´lohkaissut semmoisen osan tällä reissullaan. Olin erittäin loukkaantunut siskolleni! Vanhemmat olivat hyvin surullisia tästä reissusta ja pahoillaan mun puolesta, lupasivat korjata tilanteen. Mä olen ollut se perheen lempilapsi, mutta sisko saa kuitenkin kaiken mitä rahaan tulee..
En tiedä, miten se oikein onnistuu, mutta sisko on käynyt viimeisen vuoden sisällä ainakin 4 kertaa ulkomaanreissuilla. Itse olisin lähtenyt kuukausi sitten kavereiden kanssa Ruotsin risteilylle ja pyysin vanhemmilta rahaa hytin maksamiseen ja ehkä ruokaan, muut maksan itse. Vanhemmat sanoivat, ettei heillä ollut varaa, piti maksaa siskon paluulippu pitemmältä Hollannin matkalta.. Onneksi oli kesätyösäästöt, että maksoin koko reissun siitä..
Mä olen nyt ostanut kaikki mitä tarvitsen kesätyörahoilla ja muilla säästöillä, vaatteet, ruoat, kodinkoneet jne. Sisko sen sijaan edelleen käy vanhempien kukkarolla, jos tarvitsee vaatteita, bilerahaa, lipun johonkin konserttiin jne. Jos vanhemmat kieltäytyvät, sisko alkaa v*ttuilemaan ja huutaa, että "miksi mun sisko saa aina kaiken ja mä en mitään, v*tun hemmoteltu pentu sekin!". Vanhemmat ovat sanoneet mulle, etteivät enää jaksa elättää siskoani ja maksaa tämän kaikkia menoja. Äitini ei enää anna siskolle rahaa mihinkään, isä valittaa, että "en enää maksa mitään", mutta siitä huolimatta rahoittaa edelleen siskon elämistä.
Mä asun tällä hetkellä omillani avomieheni kanssa, sisko asuu vielä lähes kolmikymppisenä vanhempien luona ja ei ole vielä onnistunut saamaan töitä (siitä huolimatta käy ostoksilla tavalliseen tapaan, ulkomailla useamman kerran vuodessa, juhlii jne.).
Eli mitä mieltä olette tilanteesta? Kommenttia saa laittaa. Tuli hirmu katkera kirjoitus, mutta en pidä enää siskon kanssa yhteyttä. En mene edes niihin perhejuhliin, joissa hän on mukana. Siskoni vihaa mua, hän alkaa heti haukkumaan mua, kun ilmestyn paikalle.. Masentavaa :,(
Huom. Tämä EI ollut provo!
on aihettakin olla katkera!en käsitä tuommoisia vanhempia jotka kohtelee vaikkakin jo aikuisia lapsiaan noin eriarvoisesti.Saamari että ottaa päähän ...mitä niiden päässä liikkuu,oisivat jättäneet penskat tekemättä kun eivät voi olla tasapuolisia,ja aikuinen lempilapsi asuu vielä vanhempien kans huh huh taitaa olla "viisas" vanhemmillaan maksattaa kaiken,pelkäävätkö vanhemmat tätä neitiä?
Kiitos viestistä. En tiedä, pelkäävätkö vanhemmat siskoani. Ainakin rahaa tippuu, kun sisko tarpeeksi kovaa huutaa, haistattelee ja haukkuu. Meininki on ihan sama kuin teinivuosina, ei mitään eroa. Siskoni on jo 28-vuotias, opiskelut jättänyt kuulemma näillä näkymin roikkumaan eikä käy töissä ja asuu vielä vanhempien nurkissa. Kun kaverit ovat menossa ulkomaille, juhlimaan, ostoksille, sisko lähtee mukaan vaikkei hänellä olekaan rahaa, kiertää vanhempien kautta.. Mua ei halua tavata, pistää aina kovan riidan pystyyn kun tapaa mut.. Hän on muutenkin hankala ihminen. Mä en jaksanut seurata tätä menoa ja siskon jatkuvaa parjaamista, joten muutin omilleni poikaystäväni kanssa. Taloudellisia ongelmia meillä ei ole ollut tästä huolimatta, tulemme varmaan paremmin toimeen kuin keskiverto opiskelijapari, vaikken saakaan vanhemmiltani mitään tukea :)
Isä kyllä sanoi, ettei heidän olisi pitänyt olla näin lepsuja siskolleni silloin jo kun hän oli pieni. Kuulemma vei karkitkin mun suusta :o Nyt kun siskoni haluaa jotain, hän kyllä saa sen, oppinut saamaan kaiken. Toisaalta olen siskolle katkera, etten ole saanut vanhemmiltani juurikaan mitään lahjoja, rahaa tms. Mutta toisaalta se koituu mun voitokseni, koska mä olen joutunut kustantamaan lähes kaiken itse ja sitten kun siskoni joutuu omilleen, hän ei varmasti pärjää tällä menolla..
Kun viimeksi kävin kotona silloin kun siskoni ei ollut paikalla, äitini oli penkomassa lehtikoria. Siskollani on kuulemma tapana heittää omat laskunsa avaamattomina roskiin, kun "ei vaan huvita maksaa". Vanhempani makselevat siskon karhulaskuja (isäni on aivan hiilenä näistä!) ja onpahan heillä vielä maksettavana siskon sakot, kun hänet on tuomittu useista myymälävarkauksista sakkoihin.. Äiti sanoi, että hän haluaa auttaa siskoni jaloilleen ja omaan elämään, mutta en osaa sanoa, miten se onnistuu..
Tiedän, aivan liian paksua tekstiä.. Ei uskoisi että 28-vuotias aikaihminen voi toimia näin, en uskoisi itsekään jos kuulisin.. Mutta ikävä kyllä, totta tämä on..
Älä välitä siskostasi ja ole ylpeä siitä, että tulet toimeen ilman vanhempiesi tukea, vaikka oletkin opiskelija. Siskosi on varmaankin juuri tämän takia kateellinen sinulle, ja vanhempasi taas ylpeitä, että pärjäät omillasi. Kun päätät opiskelusi ja pääset työelämään, saat tulot, joilla pärjäät paremmin kuin "looseri-siskosi". Asetu muutenkin siskosi yläpuolelle.:)
rohkaisevista sanoistasi :) Toisaalta olen hyvin ylpeä siitä, ettei tarvitse elää "vanhempien lompakolla", mutta olisihan se teinivuosina ollut kiva, jos vanhemmat olisivat sponsoroineet enemmän.. Silloin 15-16 veenä, kun en vielä kesätöitä saanut, enkä vanhemmilta tukiaisiakaan kovin paljon (siskon sakot olivat maksussa ja piti maksaa se siskon Kreikan matka..), ketutti kyllä, kun en saanut rahaa pahemmin uusiin vaatteisiin.. En ole itse edes etelän matkoilla käynyt koskaan..
Nyt olen toisaalta hyvin iloinen, kun elämä ja talous rullaa ja opiskelen itselleni korkeakoulututkintoa toiveissa valoisa tulevaisuus :) Ja olen siitä kyllä melko varma, että tulen elämään paremman elämän kuin siskoni, joka 5-vuotisen lukion jälkeen (oli yläasteella vielä vuoden luokallaan) piti 2 vuotta iloista hurvitteluaikaa ja sen jälkeenkään ei ole jaksanut hoitaa ammattiKOULUopintojaan loppuun asti.. Tiedän sen, että olen kuitenkin ollut aina vanhempien suosikki, koska olen itsenäinen, harkitseva ja kauaskatseinen sekä kunnianhimoinen.
Kiitos kirjoituksestasi ja onnellista, menestyksekästä uutta vuotta 2005 sinulle!