http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/oikeudet.html
Jonkinlainen teoriasta käytäntöön -yritys, vaikka aika teoriaa tämäkin vielä on. Saa kommentoida.
Jonkinlainen teoriasta käytäntöön -yritys, vaikka aika teoriaa tämäkin vielä on. Saa kommentoida.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lopussa voisi varmaan sanoa suoraan myös, että kirkkoon liitetyllä alle 18-vuotiaalla lukiolaisella ei ole mahdollista valita katsomusaineekseen elämänkatsomustietoa eli suorittaa katsomusaineen pakollisina kursseina elämänkatsomustietoa. (Lukiolainen voi osallistua et-kursseille, mutta hän ei saa lukion päästötodistusta, jos ei suorita niitä uskonnon pakollisia kursseja.)
"et-opetukseen" po. "haluamaansa katsomusaineeseen". Sivuhan ei ole tarkoitettu propagoimaan va-liikkeen aatteellisia tavoitteita, vain uskonnonvapautta.
Ihmisoikeuksien toteutuminen käytännössä edistää uskontojen epäreilujen etuoikeuksien murtumista muun muassa koulutusinstituutioissa - ja sitä kautta uskontojen aatteellisen hegemonian heikentymistä.
Lapsen uskonnolliset oikeudet? Onko sellaisia? Eikö kyse ole pikemminkin VANHEMPIEN oikeudesta tuputtaa omat uskonnolliset uskomuksensa lapselleen? Kuinka moni lapsi pyytää vanhemmiltaan, että antakaa minulle uskonnollinen kasvatus?
Joskus vähän vanhempana, sanokaamme 15-17-vuotiaana, mutta siis alaikäisenä, alle 18-vuotiaana, lapsi voi pyytää vanhemmiltaan lupaa erota kirkosta, mutta vanhemmat voivat tämän estää. Eipä ole uskovaiset huolissaan lapsen uskonnonvapaudesta tuollaisessa tilanteessa. Periaatteessa lain mukaan on myös oikeus olla uskomatta, ja toimia sen mukaisesti, tehdä sen mukaisia ratkaisuja, käytännössä ei aina näin kuitenkaan ole.
Jotkut nuoret haluaisivat koulussa ussan sijasta ET:n tunneille mutta eipä onnistu jos vanhemmat asettuvat vastahankaan, poikkiteloin.
Muistatteko sen tarinan, jossa lapsi oli jo aika pienestä pitäen sanonut julki, että ei usko uskonto-/Jeesus-/jumalahöpötyksiin, mutta perheen äiti vaan raahasi hänetkin aina kirkkoon, ja lapsi sai odottaa 18-vuotissynttäreihinsä asti, voidakseen erota kirkosta heti kun vuorokausi vaihtui, ja kaoitti täysi-ikäisyys.
Äiti vielä syyllisti lastaan "perheen hajaannuksesta", kun tämä ei halunnut osallistua sisarustensa konfirmaatiorilaisuuksiin kirkossa sun muihin uskonto/kirkkohöpötyksiin.
Toisaalta: Missä vaiheessa lapsella pitäisi olla oikeus olla poissa kirkonmenoista? Äkkiseltään sanoisin, että viisivuotiaan voi määrätä sekä jumalanpalvelukseen että Pertti-enon 50v-syntymäpäiville, sen mukaan missä perhe nyt sattuu käymään. Sen sijaan 15-vuotiasta ei minusta saa pakottaa kirkonmenoihin.
Heti kun pärjää itsekseen kotona sen aikaa kun vanhemmat kirkossa. Toisaalta voisi, jos tahtoa on, ainakin useimmiten, löytyä joku tuttu hoitamaan lasta kirkonmenojen ajan vaikka ei ihan yksin vielä uskaltaisi jättää kotiin.
Toki aika harvoin varmaan on tuollaisia tapauksia, joissa lapsi jo hyvin nuorella iällä haluaa jäädä pois kirkosta nimenomaan siksi että ei usko jumalaan, jeesukseen eikä enkeleihin. Useimmiten ehkä muuten vain känkkäränkkätuulella.
Toisaalta on se lapsille varmasti tylsää istua kirkonpenkissä paikallaan, kun ei niistä papin löpinöistäkään juuri mitään tajua, ei tajua moni aikuinenkaan.
Kirkkokin on tämän tajunnut ja lapsille ainakin joissakin kirkoissa järkätään oma leikki- tai piirustusnurkkaus j-palveluksen ajaksi.
15 vuotta on lainsäädännössä jonkinlainen rajapyykki. Silloin saa oikeuden erota kirkosta tai liityä siihen - tosin vain huoltajien luvalla. Voisi ajatella, että jumalanpalveluksesta pois jäänti tai sellaiseen mukaan meno ainakin olisivat viimeistään jo silloin omissa käsissä. Lukiolainenhan saakin itse valita asian.
Toinen raja nykylaisäädännössä on 12 vuotta, jonka täyttäneeltä pitää saada suostumus, jos vanhemmat haluavat erotaa tai liittää.
Missä määrin perheellä on oikeus suojata lasta sosiaaliselta paineelta perheen ulkopuolelta?
Tätä voi pohtia myös siitä näkökulmasta, että Suomessa on toistaiseksi melkoinen sosiaalinen paine osalistua rippikouluun. Monet kirkkoon kuulumattomat alle 15-vuotiaat siihen osallistuvatkin. Ja tilastot kertovat lisäksi, että 12-14 vuotiaita liitetään kirkkoon 2-3 kertaa enemmän kuin erotetaan - siis virallisesti huoltajien toimesta ja nuorten luvalla, käytännössä nuorten omasta aloitteesta, toki kaverien takia.
En pitäisi pahana, vaikka 13-vuotiaana kirkkoon liittymistä kysyvän huoltajat sanoisivatkin, että oman etusi nimessä Sinun ei kannata ja pidä liittyä kirkkoon sen takia, että kaverit ovat menossa ripille...
Harvemmin ET-opetuksessa olevat kirkkoon haluavat liittyä. Kyse on usein myös uskonnonopetuksen tai ussan ryhmän kaverien vaikutuksesta...
Tässä myös lapsiasiaa:
Ihmisoikeuskeskuksen tuore kansainvälinen katsaus 3/2015 on luettavissa täällä: http://bit.ly/1Qom7ro.