Olen parisuhteessa ja olemme asuneet yhdessä viimeiset viisi vuotta. Elämä sujuu tasaisesti ilman suurempia ongelmia.
Joku vuosi takaperin tutustuin vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön jonka kanssa meillä vain klikkasi. Nopeasti meistä tuli erittäin läheiset ja pidän häntä parhaana ystävänäni. Puolisolleni tämä on ollut alusta saakka ok.
Puolisen vuotta sitten ystäväni aloitti seurustelusuhteen joka on ollut aika aallokkoinen koko suhteen ajan. Tapasimme tämän ystäväni mielitietyn kanssa ja jäin sellaiseen fiiliksiin ettei minusta juuri pidetty. Minulle tämä on aivan sama; paras ystäväni menee edelle ja jos hänen puolisonsa ei halua ystävystyä kanssani niin ei mahda mitään. Itse yritän koska tiedän henkilön olevan ystävälleni tärkeä.
Olemme ystäväni kanssa erittäin läheiset ja meillä ei ole salaisuuksia (ainakaan minun puoleltani) eikä kukaan-edes puolisoni saa piristettyä minua niin nopeasti kuin ystäväni.
Nyt minulla on kuitenkin ongelma. Tiedän, että tietyistä syistä, emme tule enää viettämään ystäväni kanssa aikaa yhdessä kuten aiemmin-kummankin vapaa-aika on kortilla ja elämät muutoksessa. Toki pidämme varmasti yhteyttä puhelimitse mutta silti tiedän, että väkisinkin erkaannumme hieman.
Tästä onkin kehkeytynyt ongelmani...mitä minä oikeasti tunnen ystävääni kohtaan? Kun hän halaa minua, tuntuu kuin maailmassa olisi kaikki hyvin ja olisin turvassa, varsinkin kun hän puristaa oikein tiukasti eikä meinaa laskea irti. Ajatus siitä, että hän katoaisi elämästäni, aiheuttaa fyysistä kipua enkä kestä ajatusta elämästä ilman häntä. Ja aiemmin hänen puolisoaan kohtaan tuntemani epäluulo - onko se sittenkään suojelunhalua ystävääni kohtaan vai mustasukkaisuutta?
Mitä tunnen, mitä se merkitsee ja vielä tärkeämpänä..mitä teen???
Joku vuosi takaperin tutustuin vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön jonka kanssa meillä vain klikkasi. Nopeasti meistä tuli erittäin läheiset ja pidän häntä parhaana ystävänäni. Puolisolleni tämä on ollut alusta saakka ok.
Puolisen vuotta sitten ystäväni aloitti seurustelusuhteen joka on ollut aika aallokkoinen koko suhteen ajan. Tapasimme tämän ystäväni mielitietyn kanssa ja jäin sellaiseen fiiliksiin ettei minusta juuri pidetty. Minulle tämä on aivan sama; paras ystäväni menee edelle ja jos hänen puolisonsa ei halua ystävystyä kanssani niin ei mahda mitään. Itse yritän koska tiedän henkilön olevan ystävälleni tärkeä.
Olemme ystäväni kanssa erittäin läheiset ja meillä ei ole salaisuuksia (ainakaan minun puoleltani) eikä kukaan-edes puolisoni saa piristettyä minua niin nopeasti kuin ystäväni.
Nyt minulla on kuitenkin ongelma. Tiedän, että tietyistä syistä, emme tule enää viettämään ystäväni kanssa aikaa yhdessä kuten aiemmin-kummankin vapaa-aika on kortilla ja elämät muutoksessa. Toki pidämme varmasti yhteyttä puhelimitse mutta silti tiedän, että väkisinkin erkaannumme hieman.
Tästä onkin kehkeytynyt ongelmani...mitä minä oikeasti tunnen ystävääni kohtaan? Kun hän halaa minua, tuntuu kuin maailmassa olisi kaikki hyvin ja olisin turvassa, varsinkin kun hän puristaa oikein tiukasti eikä meinaa laskea irti. Ajatus siitä, että hän katoaisi elämästäni, aiheuttaa fyysistä kipua enkä kestä ajatusta elämästä ilman häntä. Ja aiemmin hänen puolisoaan kohtaan tuntemani epäluulo - onko se sittenkään suojelunhalua ystävääni kohtaan vai mustasukkaisuutta?
Mitä tunnen, mitä se merkitsee ja vielä tärkeämpänä..mitä teen???
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä se tuolla tavalla minusta menee. On siis vain luovuttava tavallaan siitä ystävästä ja annettava erkaantua. Se on vähän sama kuin sisarukset alkoivat olemaan tylyjä, jos puoliso ei pitänyt jne. Asialle ei vain voi mitään.
Kerran minulla oli eräs ystävä (mies), joka sitten löysi naisensa ja päätimme sitten lopettaa ystävyytemme, ettei hänen naisensa saisi väärää käsitystä, koskapa olin nainen.