Miten tästä eteenpäin?

Lauantai yönä muija lähti meidän kaveriporukasta 4-henkisen miesporukan matkaan erään vanhan kaverinsa kämpille. Tämä kaveri on ollut jo pidempään hänestä kiinnostunut. Sanoi, että tulee hetken kuluttua takaisin. Ei kuulunut koko iltana hänestä enää mitään, kunnes aamuyöstä soitti hysteerisenä. Oli ollut menossa vanhempiensa luoksi yöksi ja siellä oli joku perhehelvetti meneillään. Lähdin välittömästi paikan päälle. Tilanne hiljalleen rauhoittui. Yritin keskustella tuosa yöllisestä tapauksesta ennen kuin hän meni takaisin kotiinsa, että mitä tapahtui ja miksi ei enää kuulunut mitään. Ei mitään vastausta tullut tähän. Puhuttiin siinä aamuyöllä sitten tuosta suhteesta ja kaikesta mitä tässä keväällä on ollut. Pyysi anteeksi ja vaikutti vilpittömältä, mutta en tiedä miksi en osaa antaa anteeksi.

En pysty. En usko häneen ja se tässä erityisen pahalta tuntuukin. Meillä piti olla hyvä ilta ja mennä luokseni ennen kuin hän lähtee sunnuntaina kesäksi toiseen kaupunkiin töihin, mutta hän valitsi sitten tuon vanhan kaverinsa ja kotinsa. Pettymys oli järjetön. Luotto on ihan nollissa tällä hetkellä ja kuitenkin rakastan häntä enemmän kuin mitään tai ketään. Olen yrittänyt olla hänelle tukena nyt, kun hänellä uudet työkuviot alkaneet. Tsempata ja elää mukana siinä, mutta kyllä hän näkee sen, että äänessäni ei ole enää samanlaista lämpöä kuin ennen. Viesteihin vastaan lyhyesti ja tylysti. Ei hänkään kyllä mitenkään isommin ole ollut yhteydessä. Olen suuttunut hänelle. Nyt hänestä ei ole kuulunut mitään. Eihän tässä nyt ole kyllä kulunutkaan kuin vasta yksi päivä, mutta tuntuu ikuisuudelta. En vieläkään tiedä, mitä siellä kämpillä on oikeasti tapahtunut. Ja mikä sai hänet sinne edes lähtemään. kun ilta oltiin suunniteltu erilain. En juuri kokenut, että mua ois siinä tilanteessa isommin arvostettu. Mun luottamus ja arvostus häntä kohtaan romahti täysin.

Aiemmin meillä ei ole ollut mitään riitaa tän reilun 6kk:n aikana. Tuntuu todella pahalta itestä ja en tiedä ymmärtääkö hän sitä edes. Ylireagoinko ja odotanko häneltä liikaa selvitystä ja uutta anteeksipyyntöä vai mitä tämä on. En tiedä miten tästä jatkaa. Enkä ymmärrä miksei hän voi selvittää niitä yön tapahtumia. Mietin oliko tämä sitten tässä vai luovutanko suosiolla. En koe, että hän tulisi juurikaan vastaan tässä asiassa. Ymmärrän, että häntä painaa tietenkin se mitä heillä kotonaan tapahtui silloin samana yönä ja oon ollu hänelle parhaani mukaan siinä tukena, mutta en voi loputtomiin siirtää sivuun mun omia loukattuja tunteita.