Ei oikeen mistään saa apua jokapäiväiseen kasvatusjuttuihin,kyseessä vai muutama nuori. Miehiltä on turha kysyä ja tutuila äideiltä viitsi kysyä. Näin aikuisena yhisänä yrittää,mutta välillä iskee toivottomuus,onko normaalia?
maallikon neuvoa
selviydynkoelävänä
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Etkös sinä jo aiemmin kysellyt tuosta asiasta ja sait monta hyvää vihjettä kokeneimmilta.
Mannerheimin lastensuojeluyhdistyksen Vanhempainpuhelimeen kannattaa soittaa. Se on tarkoitettu juuri neuvontaan.
www.mll.fi/vanhempainnetti/vahempainpuhelin
Mihin asioihin kaipaat neuvoja?
Aika usein pärjää arkijärkeä käyttämällä. Kasvattamisessa auttaa paljon se, että tuntee omat lapsensa, vaistoaa mitä he tarvitsevat.
Vaisto uupuu valitettavasti useammalta kuin uskoisi. Kaikki eivät edes käsitä mitä se meinaa. Tunteminenkin voi olla vähän niin ja näin jos tarvittavat perustiedot elämästä yms. 'pikku' aiheista puuttuvat joko osittain tai kokonaan. Eikä järkikään riitä, jos em. asioita ei omaa eikä sydän sano yhtään mitään mihinkään asiaan.
Vaisto juuri sanoo ,että tarvis tehdä jotain,mutta ei oo resurssia.
Eipä tuu muuta mieleen kuin perustarpeiden tyydytys ensin. Uni, ruoka ja puhtaus.
Aamupala, päivällinen, välipala, illallinen ja iltapala.
Nukkumaan ajoissa ja aamulla herätys about samaanaikaan. Unirytmistä kandee pitää kiinni.
Hampaitten pesu aamuin illoin, käsienpesusta huolehtiminen kun tulee sisälle ulkoa ja iltapesu. Puhtaat vaatteet!
Läsnäolo, kiinnostuminen asioista, leikkiminen, ulkoileminen ja kavereiden tapaaminen.
Ja sitten rinse and repeat 24/7. Huolehdi myös omasta jaksamisesta ja pyydä hoitoapua tarpeen vaatiessa. Lasten ikä vaikuttaa myös miten paljon tarvitsevat läsnäoloa ja huolenpitoa. Iän kartttuessa voi jakaa vastuuta myös kotitöistä.
Vanhemmat myös tarvii apua ja rohkeasti luurikäteen ja soittamaan MLL:oon jos tuntuu, että voimat uupuvat.