järkyttävä ikävä

ikäväon kirjoitti:

Eli siis tutustuin erääseen jätkään muutama kuukausi sitten kunnolla, oltiin yhteisten kavereiden kautta "tunnettu" jo pidempään. Hän pyys mun numeroa ja juteltiin päivittäin, nähtiinkin kaveriporukassa useasti, heitettiin toisillemme pientä flirttiäkin. Lopulta uskallettiin molemmat avautua tunteistamme ja meillä alkoi olemaan flirttiä vakavampaa "juttua". Kyläiltiin toistemme luona, vietettiin erityisesti viikonloput yhdessä. Kaverit, perhe ja muutkin alkoivat jo kyselemään olemmeko yhdessä mutta ei siitä koskaan varsinaisesti puhuttu, että nyt seurustellaan tästä päivästä lähtien. Hän oli minulle erittäin ihana, hellä, herrasmies ja mukava, aina kehui ja kertoi kuinka paljon haluaisi tämän toimivan ja että panostaa meihin 100 prosenttisesti. Minäkin puhuin samoja asioita hänelle, mutta nyt viestejä lukiessani olen huomannut että saatoin hieman olla hänelle "kylmä" ja en uskaltanut antaa itsestäni kaikkea, koska aikaisempi suhteeni sai minut varuilleni. Muttaniin, puhuttiin siis useasti että halutaan toisemme jne, välillä meistä molemmista tuntui että toista ei enää kiinnostaisikaan, mikä selvisikin aina väärinkäsitykseksi. Hän sitten noin viikko sitten laittoi minulle viestiä että vaikka merkitsen hänelle todella paljon ja olen yksi tärkeimmistä, niin tämä meidän juttu ei tunnu oikealta ja hän toivoi että voitaisiin olla vielä kavereita. Muserruin tästä täysin ja taas varuillani vastasin että juu parempi näin. Oikeastihan tämä ei ole parempi näin. Itken hänen peräänsä joka päivä ja pelkkä hänen näkeminen edes vilaukselta saa itkun silmään ja muistot mieleen.. Ei siis tapahtuneen jälkeen olla puhuttu ollenkaan, mutta minua tekisi todella paljon mieli laittaa hänelle viestiä kuinka ikävä minulla on ja että miksi käytökseni välillä oli mitä oli. Haluaisin saada selville ett miksi tämä ei yhtäkkiä tunnuukaan oikealta.. koska hänen puheensa aiemmin todistivat kuinka tosissaan hän tätä haluaa. Ja sen tiedän, ettei hän pelleilyt kanssani, ei onneksi ole yhtään sellainen ihminen joka voisi niin tehdä, hänen paras ystävänsäkin on sanonut minulle ettei hän ainakaan tahallaan satuttaisi.. mutta niin.. ideoita, vinkkejä ja ymmärrystä kaipailisin asiaan. Mikähän mahtaa olla syynä, se ettei enää kiinnosta vai se että hän luulee, etten tunne häntä kohtaan samalla tavalla kuinhän minua kohtaan? Vai kenties ahdistus sitoutumisesta, tosiaan hän ei ole koskaan seurustellut vakavasti. Apuja kaivataan:( molemmat täytetään tänä vuonna 19 vuotta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä