On yksi asia, josta kukaan ei tiedä varmaksi. On yksi asia, johon ei saa vastausta. On yksi asia, jota jokainen miettii varmasti ainakin jossain vaiheessa. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Toiset uskoo uudelleensyntymiseen, toiset uskoo, että kuoleman jälkeen on elämä jossain muualla, toiset uskoo siihen, että kun sydän lakkaa lyömästä, ei ole enää mitään. Mihin sinä uskot ja miksi?
Kun menettää läheisen ihmisen, sitä alkaa vielä enemmän miettimään, että mitä tapahtuu oikeasti kuoleman jälkeen. Voiko ihminen vain poistua niin, että häntä ei enää ole kuten ennen syntymää? Tuntuu jotenkin kauhealta elää täällä, kun todellisuudessa emme tiedä elämän tarkoitusta emmekä sitä mitä tapahtuu kun ihminen lähtee pois. Tämä saa surulliseksi. Toki on olemassa eri uskomuksia, jokainen uskoo johonkin.
Tämä menee todella syvälliseksi, mutta annetaan mennä! Mihin te uskotte? Uskotteko siihen, että edesmenneet ihmiset seuraavat elämäänne oikeasti jostain? Entä sitten, kun ihminen tuhkataan? Häntä ei ole enää jäljellä? Miten näette sen asian?
Toivon, että tähän keskusteluun ei osallistu yhtään ihmistä, jolla vain negatiivista sanottavaa. Kukaan ei halua lukea sellaisia varsinkaan nyt, surun keskellä. Kiitos etukäteen asiallisesti vastanneille!
Toiset uskoo uudelleensyntymiseen, toiset uskoo, että kuoleman jälkeen on elämä jossain muualla, toiset uskoo siihen, että kun sydän lakkaa lyömästä, ei ole enää mitään. Mihin sinä uskot ja miksi?
Kun menettää läheisen ihmisen, sitä alkaa vielä enemmän miettimään, että mitä tapahtuu oikeasti kuoleman jälkeen. Voiko ihminen vain poistua niin, että häntä ei enää ole kuten ennen syntymää? Tuntuu jotenkin kauhealta elää täällä, kun todellisuudessa emme tiedä elämän tarkoitusta emmekä sitä mitä tapahtuu kun ihminen lähtee pois. Tämä saa surulliseksi. Toki on olemassa eri uskomuksia, jokainen uskoo johonkin.
Tämä menee todella syvälliseksi, mutta annetaan mennä! Mihin te uskotte? Uskotteko siihen, että edesmenneet ihmiset seuraavat elämäänne oikeasti jostain? Entä sitten, kun ihminen tuhkataan? Häntä ei ole enää jäljellä? Miten näette sen asian?
Toivon, että tähän keskusteluun ei osallistu yhtään ihmistä, jolla vain negatiivista sanottavaa. Kukaan ei halua lukea sellaisia varsinkaan nyt, surun keskellä. Kiitos etukäteen asiallisesti vastanneille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä uskon siihen että me kaikki ollaan ihan kaikki mitä täällä on. Erillisyytemme on illuusio joka on ihmisenä olemisen kokemuksen perusta. Mutta lopussa me ollaan kaikki yhtä. Me kaikki ollaan koko maailma ja sen Jumala. Koko maailmankaikkeus on siis Jumala ja me kaikki ollaan se. Rakkaamme asuu myös meissä itsessämme ja näin vielä kun ihmisiä ollaan niin tärkeintä on ne muistot mitkä meillä on. Ei ne mihinkään kuole. Lopussa me ollaan kaikki ja ymmärretään kaikki, kunnes ehkä saadaan taas elää elämä jostain muusta näkökulmasta. Kohdelkaa siis toisianne hyvin, koska kohtelette samalla myös itseänne. Rakastakaa.
Islam on rauha.
Mun mielestä se on yks kolmesta vaihtoehdosta...
1. Sama kuin ennen syntymää eli ei mitään koska eihän kukaan muista miten silloin oli.
2. Ruumis ja ns.sielu erkaantuvat ja sielu on ns. haamu joka pääsee lentelemään ympäri maailmankaikkeutta ajassa taaksepäin tai eteenpäin.
3. Kaikki muistot katoavat mutta syntyy uudelleen jonakin toisena eläimenä. Sen perusteella mekin itse olemme tulleet meitä edeltävästä ihmisestä/eläimestä.
On aivan mahdollista että aivot ovat kuin lähetyksen vastaanotin, joka pikemminkin rajoittaa tietoa. Kun aivot kuolevat niin tajunta laajenee rajattomaksi, koska yksilön rajat katoavat.
Samaa mieltä kirjoittajan "NuoriHamppupula"n kanssa. Joku noista kolmesta se varmasti on. Tosiaan kuten aloittaja kirjoittikin, kauheaa kun ei tiedä mitä oikeasti tapahtuu :( emme tiedä, emmekä saa koskaan tietääkään.
Mitä mieltä olette tästä videosta? https://m.youtube.com/watch?v=m__r-XvNYes
Herätti aika paljon ajatuksia...
Välillä tulee ajatus, että elämä täällä on kuin teatteria, jota johdetaan ulkopuolelta ja kuoleman jälkeen siirrytään sinne, mistä tätä teatteria eli elämää on johdettu.
Varmaan jokaiselle on tullut elämän aikana tilanteita/tunteita, kun on esim. tv:stä katsonut luonto-ohjemia/matkailu ohjelmia eksoottisista lähes paratiisimaisista paikoista maapallolla, että tuohan on ihan kuin maanpäällinen paratiisi.
Uskon, että ne ovat ensivaikutelmia siitä, millaisiin maisemiin kuoleman jälkeen pääsemme.
Luonto ympärillämme on jo niin monimuotoinen, ettei sellaista ihminen pysty koskaan luomaan, joten kyllä ne on luotu.
Avaruuden laajuus on ihmismielelle käsittämättömän laaja ja kukapa ei olisi miettinyt, että missä on avaruuden raja/seinä ja mitä se rajan takana on.
Itse uskon, ettei ihmisen elämä pääty kuolemaan, vaan kuoleman jälkeen tietoisuus säilyy ja siirtyy kuoleman rajan taakse.
Tuskinpa ihminen edes miettisi näitä asioita, jos kuoleman jälkeen ei mitään enää olisi.
Tuonpuoleisessa ei aikaa ole siinä merkityksessä, mitä aika on täällä.
Jos täällä joutuisi elämään vaikka miljardi vuotta, niin sehän olisi aivan hirveää.
Rajansa se on sillänkin, kuinka kauan täällä jaksaa elää kyllästymättä tähän elämään.
Itse toivon eniten, että kuoleman jälkeen pääsisi Taivaaseen, jossa saisi viimein olla ja viettää aikaa kaikkien niiden läheisten kanssa, jotka ovat kuolleet.
Ettei enää tarvitsisi erota ja tuntea sitä surua ja tuskaa, jota on täällä joutunut kokemaan elämän päättymisen kuolemaan.
Siellä olisi vihreät niityt, kukkakedot, poutapilvinen taivas, hedelmäpuita, eikä mitään sairauksia, eikä surua.
Ehkä tuonpuoleisessa odottaa juuri se mitä kukakin siellä odottaa olevan. Ajatelkaapa sitä. Juuri se, mitä odotitkin.