Pelottaako ikinä oman harkintakyvyn pettäminen

Tuo ajatusmaailma (esiintyy sekä ikisinkkumiehillä että naisilla) estää monta hyvää suhdetta syntymästä.

Ei pelota, täysin selvää että mieluiten sinkkuna jos joku ei kolahda.

"joka on kiinnostunut sinusta romanttisessa/parisuhdemielessä."

En nyt taida ihan näihin kuulua, ainakaan vielä, siis niille kenelle kysymys on esitetty, mutta kyllä se vaatii molemminpuolisen kiinnostuksen, muuten se on "väärin" sitä toistakin kohtaa.....

Ei pelota. Tiedän, että otan ensimmäisen joka huolii minut, joten ei se ainakaan itseäni yllätä.

Ei pelota. Olen valmis jatkamaan tutustumista, vaikka toinen ei heti niin kiinnostaisikaan, mutta osaan tarvittaessa viheltää pelin poikki.

Ei enää, olen niin kranttu ettei voi tapahtua

Yleensähän itsestä kiinnostuu juuri ne joista itse ei ole kiinnostunut, niin se maailma pyörii. Ja on tullut koettua, että olen äärimmäisen huono sanomaan suoraan asiaa, koska pelkään että loukkaan toista yms. ja sitten menen väkisin siinä hommassa mukana.

Kyllähän se vähän pelottaa. Jos olisi paljon vaihtoehtoja, niin silloin tuota ongelmaa ei niinkään olisi. Mutta jos vaikka kerran viidessä vuodessa tulee tilanne että joku saattaisi olla kiinnostunut, niin pakko siihen tilanteeseen on suhtautua aika vakavasti. Silloin haluaa myös nähdä niitä hyviä puolia, ehkä enemmän kuin niitä todellisuudessa onkaan.

Harkintakykyni ei petä. Ei pelota.

Osa naisista ilmeisesti luottaa, että vanhana yh-naisena saavat jokun ikisinkun harkintakyvyn pettämään. Jos mies ei saa oman tasoistaan naista, niin ei kannata olla niin tyhmä että tyytyy johonkin huonoon naiseen.