Uskon, et on paljon ihmisiä parisuhteessa jotka haluaisivat pettää, muttei moraali anna periksi, eikä se et pelkää turvallisen suhteen loppuvan. Ajatuksia on ja kutkuttaviakin, henkilöitä joiden kanssa haluaisi seksiä. Uskallus vain puuttuu ja pelko toisen menettämisestä. Suhteen seksi vähentynyt, rutinoitunut ja nuivahtanut. Mieli tekisi maistaa jotain uutta, saada uutuuden viehätystä ja kokemusta muista. Millaista tuon kanssa olisi harrastaa seksiä?? Haluttavan ja upean näköinen... Monestako näin tuntuu? Onko silloin enää oma suhde kunnossa ja rakastaako sitä toista enää?? Onko kysymyksessä vaan se, et joutuisi luopumaan kaikesta jos eroaisi? Vai onko vaan se, et haluaisi uusia upeita seksikokemuksia joista jäänyt paitsi?
Oonko ihan väärässä, kun näin ajattelen??
Oonko ihan väärässä, kun näin ajattelen??
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olet väärässä. Ei tulisi mieleenkään. Moiset huoraajat joutaisi giljotiiniin.
En usko etteikö ole ollut/ tule olemaan MIELITEKOA asiaan..Aloituksessa puhuttiin juurikin mielihalusta EI välttämättä toteutuksesta..Lisäksi kokemuksen mukaan he ketkä ovat ensimmäisenä tuomitsemassa/ haukkumassa ovat juuri niitä ketkä sortuvat..
"Uskollisuustärkein" kuulehan meitä on niin moneen junaan ettei sitä edes uskoisi!
Minä en olisi vielä vuosia sitten uskonut pettäväni entistä kihlattuani, olin aina pettämistä vastaan, mutta vajaan 10 vuoden yhdessäolon jälkeen päädyin pitkään salasuhteeseen toisen miehen kanssa ja harrastimme erittäin paljon intohimoista seksiä. Ero kihlatustani tosin johtui omasta päätöksestäni, etten kestänyt ajatusta siitä mitä entiselle kihlatulleni tein, vaikka hän anteeksi antoi ja olisi halunnut jatkaa. Olen nainen ja 28 vuotias.
Ja tiedän myös erään pariskunnan jonka mies on ystäväni ja hän on minulle suoraan sanonut, että hänen naisensa ei lihottuaan enää ole haluttava ja hän on alkanut katselemaan naisia paljonkin siinä mielessä, että olisi valmis mielenkiintoisen kanssa pettämään avovaimoaan. Tosin heidän suhteensakin on miehen mukaan erittäin väljähtänyt joka osa syynä.. Tiedä sitten..
Sitten taas tunnen pariskuntia jotka eivät ikinä pettäisi kumppaneitaan ja vuosia on takana monia. Tosin niinhän minäkin 8 vuotta seurusteltuani miehelleni ja itselleni vakuutin ja olin aina sitä vastaan, mutta kappas vain kuinka kävikään..
Meitä on siis moneen junaan, anteeksi nyt vain..
Olet väärässä, koska elämässä on tai pitäisi olla muutakin kuin seksi. Kun kaikki ajatuksen pyörii sen ympärillä, niin jotain on silloin ongelmaa, että olisi oikein jäänyt paitsi jostakin seksikokemuksesta. Tulee nyt mieleen kolmenkimppa ja ihan esimerkkinä, että joku kuvittelisi, että on jäänyt tuosta paitsi, sitäkö oikeastaan tarkoitat?
Siis luettelemasi kuivahtamiset yms pitkässä parisuhteessa vastaantulevat asiat eivät oikeuta pettämään moraalilla tai ilman moraalia. Ainoastaan tulee nyt mieleen oman vaikean sairauden kokemuksen perusteella, että antaisi puolisolleen luvan tyydyttää tietyt tarpeensa, esim sairauden vaikean jakson aikana. Onhan moni haluttavan ja pantavan näköinen ihan omasta halustaan, mutta eihän se tarkoita, että kaikkia hyvännäköisiä hiuspidennyksellä ja tekokynsillä varustettuja pitäisi panna. Sanoin nyt tosi rumasti ja häpeän kielenkäyttöäni, mutta jatkan, että vaikka hiukset lähtee tuppoina ja sairaus riuduttaa ulkonäköäni, enkä enää pysty peittelemään muutoksia, niin silti on mukava katsella kauniita ihmisiä, mutta ei välttämättä keskustella heidän kanssaan, jos ulkonäkö on ainoa asia, jolla on merkitystä.
Vastauksena esittämääsi uteluun seuraavaa: en pettäisi, ei ole sellaista "jormaa", jonka vuoksi kannattaa tuhota parisuhteensa. Elämässä on enemmän ja tärkeämpiä arvoja, joiden vuoksi siinä parisuhteessa pysytään, että älä huoli kyllä suhde on kunnossa ja rakkautta riittää. Vastakysymyksenä esitän: mikähän se nyt mahtaa olla se, josta sitten joutuisi luopumaan, jos eroasi, kun kirjoitat, että kaikesta? Onko jo selvinnyt, mitä se kaikki mahtaisi olla? Ehkä jo selityksiäkin siitä kuunnellut?
Minä en halua pettää. Pettäminen on säälittävää touhua eikä se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella. Samaa ähkimistä se on kenen kanssa tahansa. Jos kaipaa orgasmeja, aina voi itsetyydyttää. Toki voi tavata ihmisiä joista ajattelee, että tuo on mielenkiintoisen oloinen mutta jos on jo löytänyt yhden hyvän, niin miksipä sitä vaihtaa.
Erilainen/ kiihkeä tms seksi ei ole samaa voihkimista..Varsinkin jos AINA mennään samalla alla/päällä asenteella..Masturbointi vaan EI ole sama kun toisen tuoma nautinto ja ei tuossa vaihtamisesta puhuttu vaan juurikin hetken huumasta..
En ihan ymmärtänyt tuota, että "joutuisi luopumaan kaikesta jos eroaisi"? Mistä kaikesta? Jos oma parisuhde on niin väljähtynyt/loppuunajettu yms., niin mistä siinä erossa sitten joutuu luopumaan? Eikö ero olisi siinä tapauksessa molemmille osapuolille helpotus? Miksi pitää päästä pettämään ja loukkaamaan toista tieten tahtoen mahdollisimman julmalla tavalla? Vai sekö toisen loukkaaminen on pettämisessä parasta? Jos puolisoaan/kumppaniaan arvostaa ihmisenä, niin eikö olisi kaikille parasta, että ensin eroaa entisestä ja sitten menee kokeilemaan "kaikkea sitä mistä on jäänyt paitsi"?
Pettämällä rakkaansa läheistä ihmistä satuttaa vaikka hänelle rakkautesi vannoit, toisen ihmisen sängyssä lojaalisuus unhon jää...
Mielijohteesta sekoittuu pää.
Epäluulo kasvaa kun toisen ihmisen pettää.
Oman soppansa itse keittää. Valehtelemalla jälkiään peittää.
Kun luopuu suhteesta niin kaiken heittää.
Kun himo katoaa
Syyllisyys vain patoaa.
Myrskyisiä päiviä ovat osa säätä.
Niin kuin pisteet ovat osa äätä.
"moraali ei anna periksi"
Sinä oletat, että "moraali ei anna periksi, koska ihminen pelkää (eroa).
Aatteleppa ite. Ihan vaikka, mitä moraali tarkoittaa. Ihmisillä on periaatteita, joita he eivät riko. Kuten: älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.
En pystyisi elämään itseni/sen morkkiksen kanssa jos pettäisin... Himottanut on kyllä kovastikin viime aikoina syystä ja toisesta, yritän kohdentaa nämä himot parisuhteen parantamiseen :)
Kyllä tuollaiset ajatuskulut ovat melko tavallisia, niin miehillä kuin naisilla ja yleensä mitä enemmän niitä mielestään torjuu, sitä vahvemman otteen ne tuppaavat mielessä saamaan. Enkä kyllä pitäisi niitä varsinaisesti parisuhteen mittarina, vaan ennemmin kantajansa henkisen kypsyyden mittarina, mikä toki myös toimii parisuhteenkin toimivuuden suhteen.
Ongelma on siinä etteivät nuo ajatuskulut ja -polut ole järkeilyn alaisia, vaan niiden käsittelemiseen vaaditaan ns.henkistä kasvua, eli tietoisuuden, tajunnan laajentumista järkeilyn yli. Aloittajan kuvaamassa ajattelu- ja tunne"helvetissä" on itseasiassa aika raskasta jatkuvasti elää ja olla, mutta siitä voi todella kasvaa mielen vapauteen, joka taas on omanlaisensa kasvuprosessi. Etsivä löytää...
Osa varmasti ajatteleekin noin.
Mutta on niitäkin ihmisiä jotka rakastavat kumppaneitaan siitä näivettyneestä suhteestä huolimatta ja pitävät kiinni siitä mitä on luvattu, myös kunnioituksesta toista kohtaan. Etenkin pitkässä suhteessa tulee kausia, jolloinka on sitä peittoa ei siellä makkarissa kovin heilutella, ja taas toisinaan homma kukoistaa. Että kannattaako sitä mennä ja tuhota mielijohteesta suhdetta jota on vuosia rakentanut?
Omasta mielestä on parempi katsoa tie loppuun, jos ei toimi, sitten erota, kun että tieten tahtoen loukkaa toista. Vaikka rakkaus joskus loppuisi, niin ei sitä toisen kunnioitusta siitä huolimatta tarvitse menettää. Ja toista tieten tahtoen satuttaa.
Moni varmaan haluaisi. Itse en, vaikka voisin pettää puolisoni ikinä tietämättä. Ei se johdu pelosta: en vain ymmärrä, mitä hyvää pettäminen voisi elämääni tuoda. Uusia kokemuksia - mitä sen jälkeen? Lisää uusia kokemuksia? Mihin asti? Miksi? Mieluummin uusia kokemuksia rakkaan kanssa. Hyväksyn sen, että jään aina jostakin paitsi. Kaikkea ei tarvitse kokeilla. En usko voivani saada "upeita seksikokemuksia" ilman tunteita. Jos vaihtelua haluaakin, miksi vaihtaa huonompaan?
Monet ovat suhteessa aivan muiden asioiden kuin itse suhteen vuoksi, siksi pettäminen ei tuota sen kummempaa tuskaa.
Jos ei arvosta seksiä, on todella helppoa olla uskollinen.
"En usko voivani saada "upeita seksikokemuksia" ilman tunteita"
Niin... riippuu siitä minkälaisia tunteita tunnet puolisoa kohtaan. Tarkoitit varmaankin positiivia tunteita. Sellaisia kun ei kaikista suhteista enää löydy ollenkaan. Vain inhoa, ärsytystä jne. Itselläni oli hyvin suuri ahaa -elämys, kun sain upean seksikokemuksen ilman negatiivisia tunteita seksikumppaniin. Epätyydyttävässä liitossa on hyvin paljon epätyydyttäviä tunteita, jotka joko estävät seksin kokonaan, tai tekevät siitä monella tavalla epätyydyttävää.
Arvostan seksiä paljonkin, ja tunteeni puolisoani kohtaan ovat enimmäkseen positiivisia. Jos näin ei olisi, lähtisin suhteesta - jolloin ei tarvitsisi pettää. Haluan ympäröidä itseni ihmisillä, joiden kanssa on hyvä olla ja joille voin itse olla hyvä.
"Arvostan seksiä paljonkin, ja tunteeni puolisoani kohtaan ovat enimmäkseen positiivisia. Jos näin ei olisi, lähtisin suhteesta"
Näin minäkin joskus aikoinaan ajattelin. Eli silloin, kun kaikki oli vielä hyvin, ajatukset puolisoa kohtaan enimmäkseen positiivisia. Lähteminen ei ole koskaan helppoa, mutta se on paljon helpompaa kuin lähtöpäätöksen tekeminen. Pitkässä liitossa siihen menee usein vuosia. Kirjoitit "Haluan ympäröidä itseni ihmisillä, joiden kanssa on hyvä olla ja joille voin itse olla hyvä." Tähän samaan perustuu myös sivusuhde. Joko on hyvä olla sekä puolison että toisen kanssa, miettii kumman kanssa haluaa jatkaa. Tai sitten on hyvä vain toisen kanssa, ja odottaa parasta tilaisuutta erota.
Minulla ei olisi hyvä olla puolisoni kanssa, jos pettäisin häntä. Yksinkertaista. Olisi reilua myös kertoa puolisolle, missä mennään, jotta hänkin voisi tehdä päätöksensä. Vaikka kuinka tekee mieli selitellä ja perustella, pettäminen ei ole välttämätöntä eikä oikein. On pahempiakin asioita, mutta silti pettäminen on väärin.
"Onko silloin enää oma suhde kunnossa ja rakastaako sitä toista enää??"
Ei ole, ei rakasta. Juuri noista ajatuksista se lähtee, tie kohti uskottomuutta. Jonkin ajan kuluttua huomaa, ettei ole pitkään aikaan rakastanut toista, eikä haittaa mitään, jos toisen "menettää". Tosin usein liittoon jäädään vain pidemmäksi aikaa molemmat miettimään kannattaako uskottomuudesta huolimatta erota.
Kuinka paljon ymmärrystä ja rakkautta toista kohtaan vaatii, että ymmärtää, että pettämällä
- pettämällä turvallisen suhde loppuu - se on todellakin loppuu, etkä ikinä palaa
- uskallus vain puuttuu - miten lapsellista. Vaatii vahvuutta rakastaa puolisoaan
- pelko toisen menettämisestä - etkö todella vaali elämäsi tärkeintä?
- Suhteen seksi vähentynyt, rutinoitunut ja nuivahtanut - tuolta se tuntuu, vaan on parempaa kuin olet ikinä saanut
- Maistaa jotain uutta, saada uutuuden viehätystä ja kokemusta muista - no voi voi, ihminen ei voi lopulta kuin naida samalla tavalla teki hän sen miten tahansa
Millaista tuon kanssa olisi harrastaa seksiä? - mitern monen kanssa pitää, ettää tajuaa?
Haluttavan ja upean näköinen - Jos joku haluaa naida sinua, niin onko se saavutus?
- Onko silloin enää oma suhde kunnossa - Ei pitkään menollasi ainakaan
- rakastaako sitä toista enää?? Onko kysymyksessä vaan se,
- ettei joutuisi luopumaan kaikesta jos eroaisi? - Eikö sinulla on edes järkeä päässä?
- haluaisi uusia upeita seksikokemuksia joista jäänyt paitsi? - Aha. Luulet pettämällä saat jotakin arvostusta. Sinua voidaan päinvastoin halveksi helppona panona.
Oonko ihan väärässä, kun näin ajattelen??
Ihmiset pettää, koska ne on jääneet keskenkasvuisiksi. Tälläisten keskenkasvuisten ei olisi pitänyt koskaan solmiakaan parisuhdetta.
Kaikki ihmiset kohtaavat elämän aikana lukuisia kiinnostavia, hyvän näköisiä ja haluttavia ihmisiä. Heitä voi ihailla, mutta seksi on ihan eri asia. Ei aikuinen ja kypsä ihminen lähde tälläisten ihastusten vuoksi pettämään kumppaniaan. Ja jos lähtee, puuttuu suhteesta rakkaus ja toisen kunnioittaminen.
Uskon myös mallioppimiseen. Itsellä ei monasti ole mallia hyvästä parisuhteesta. Opitaan jo lapsena kuinka aikuisten elämään kuuluu uskottomuus ja eroaminen. Luonne kieroutuu ja muuttuu narsistiseksi. TV-sarjojen juonet rankennetaan parien sekoiluille ja tästä elämäntyylistä tulee ikäänkuin luonnollista.
Pettäjään ei kannata tuhlata aikaansa. On olemassa vielä ihmisiä jotka eivät petä ja pystyvät ongelmitta elämään hyvässä parisuhteessa.
Olet siinä oikeassa, että varmasti moni meistä pitkässä parisuhteessa elävistä ajattelee toisia ja jopa miettii seksiä toisten kanssa; se on jännittävää ja kutkuttavaa ajatusleikkiä. Mutta eipä noilla kutkutuksilla eikä jännittävillä hetkillä ole oikeasti mitään merkitystä. Koska, kuten sanoit, pelko toisen menettämisestä on niin suuri, ettei todellakaan viitsi lähteä leikkimään. Uskalluksen puute ei ole syynä siihen, etteikö pettäisi vaan ihan puhtaasti se rakkaus siihen toiseen. Kyllä ne on raukkoja ne, jotka pettävät, eli eivät suinkaan rohkeita ja uskallusta omaavia.
Sinäkin näköjään kuvittelet, että pitkässä parisuhteessä seksi hiipuu ja arkipäiväistyy. Voi näinkin olla, toisaalta se on ihanaa ja mikä seksikkä onkaan parempaa kuin se, että voi nauttia omana itsenään ja tehdä hyvää rakastamalleen; en ymmärrä mikä nautinto on vieraan kanssa salassa panemisessa, muu kuin vain se lapsellinen jännityksen etsiminen. Monella, myös meillä, on erittäin antoisa ja ihana seksielämä, ilman paineita ja "varma saanti".
Itsellänikin on tällä hetkellä eräs mies, jonka kanssa tunnemme hyvin voimakasta eroottista vetoa toisiimme; mies on jo lähestynyt minua melko avoimesta, ajattelen häntä joskus jopa haaveilen mutta todellisuudessa rakastan miestäni niin paljon, etten todellakaan tee mitään typerää tai harkitsematonta. Tiedän kokemuksesta, ettei se hairahtaminen, ainakaan hyvä seksin suhteen, ole sen väärti. Mieheni on erittäin hyvä rakastaja ja kun kemiamme pelaavat yhä edelleen, ei ole tarvetta eikä halua vieraisiin.
Ja lopuksi tiedoksi, että olemme molemmat lähestymässä 60 ikävuotta eli nämä eivät ole vain nuorten tai nuorten aikuisten juttuja.
Hyvin harva haluaa pettää, mutta melkein kaikki haluavat joskus seksiä jonkun toisen kanssa. Toimeen ei kuitenkaan ryhdytä niin kauan kuin omalla suhteella on tarpeeksi merkitystä. Siinä vaiheessa petetään, kun tuo merkitys on kadonnut.