Siellä se loikkii,
neito kevein askelin,
kuin kevään varsa.
Hiukset valloillaan tuulessa,
auringon kimmeltäessä,
taittaessa säteitään. Nauraen,
pyrähdellen kuin pääsky,
perhosen lailla ilkamoiden.
Lämmittää tuulen tuoksullaan,
lupauksella kesästä, kedosta kukkineen
ja yöttömästä yöstä.
Siellä se loikkii, jokainen kevät,
neito ilman kahleita,
kuin elon virta,
vapaana otteesta jään.
-Weze 2015-
neito kevein askelin,
kuin kevään varsa.
Hiukset valloillaan tuulessa,
auringon kimmeltäessä,
taittaessa säteitään. Nauraen,
pyrähdellen kuin pääsky,
perhosen lailla ilkamoiden.
Lämmittää tuulen tuoksullaan,
lupauksella kesästä, kedosta kukkineen
ja yöttömästä yöstä.
Siellä se loikkii, jokainen kevät,
neito ilman kahleita,
kuin elon virta,
vapaana otteesta jään.
-Weze 2015-
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaatavat vedet maahan.
Kasveille sanovat antavansa.
Laupeita ovat olevinaan
ja sylkevät perään.
Mustan kissan väittävät
nähneensä, vilahtaneen.
Minulta se jää aina näkemättä.
Katson maahan nähden
janoisen hiekan nielevän
veden viimeiseen pisaraan.
Olisinpa vesi.
Olisivatpa he hiekka.
-Weze 2013-