Afrikkalaisen kanssa parisuhteessa?

Sitä on mahdotonta saada toimimaan, ellei hyväksy miehen tekevän mitä haluaa, milloin haluaa. Rahaa afrikkalaiset miehet kuppaavat naiselta, koska työnteko harvemmin kuuluu heidän perinteisiin. Tietysti suhteen alussa yritetään esittää rakastunutta ja mielistelläkin, jotta herättäisi edes jonkinmoista luottamusta, ja tuo edellinen olisi mahdollista.

Näin ei tietenkään aina ole, mutta lähes 100% on silloin, kun miehellä ei ole pysyvää oleskelulupaa Suomeen.

Hei!
Kaikki ihmiset on yksilöitä.. niin myös afrikkalaiset miehet.. Riippuu ihan siitä millainen persoona on ja miten teillä käy kemiat yhteen..
Itse olen löytänyt itselleni hyvin sopivan kumppanin joka tulee sattumoisin Afrikasta. Hän on todella rauhallinen, tasapainoinen ja luotettava. Kulttuurieroja on tullut esiin, mutta puhumalla nekin on setvitty. Ehkä hankalinta on ollut se, että miehellä menee työ aika ykköseksi. Kun tulee köyhästä maasta, taloudellinen vakaus voi olla todella tärkeää. Kunnioitan kuitenkin tätäkin puolta, koska tiedän hänen työskentelevän myös meidän eteemme - eihän hän muuten voi edes maahan jäädä, jollei itseään elätä. Ja aika hankalaa elämä Suomessa on afrikasta tuleville..
Sanoisin että yleensäkin eri kulttuurista tuleville parisuhteessa erittäin tärkeää on se, että arvomaailma olisi loppujen lopuksi mahdollisimman samankaltainen, etenkin se miten elämää haluaa elää. Yhtä tärkeää on myös se, että voi puhua ihan kaikesta, vaikeistakin asioista. Kolmanneksi sanoisin, että kunnioitus ja toisen erilaisuuden hyväksyminen. Ei se siltikään aina ruusuilla tanssimista ole, mutta näin kliseisesti sanottuna on se kuitenkin sen arvoista!

Lähes kaikissa afrikkalaisissa kulttuureissa on edelleen vallalla käsitys, että nainen on miehen omaisuutta. Etelä-Afrikka ja Namibia sillä poikkeuksella, että valkoisen väestön parissa tätä kulttuurillista sovinismia ei niin paljoa ole. Mutta mustan ja värilisen väestön parissa on edelleen yleinen tapa, että miehet pitävät "jalkavaimoja" ja naiset vastaavasti rakastajia. Ristiriitaista kyllä, samanaikaisesti ollaan sairaalloisen mustasukkaisia puolisosta. Näistä toki löytyy poikkeuksia ja varsinkin, jollei ole kasvanut näihin patriarkaalisiin kaavoihin ja käsityksiin. Ihminen, joka pystyy sisäistämään länsimaisen kulttuurin parisuhde- ja tasa-arvokäsitykset ja kyseenalaistamaan oman kulttuurisen taustan käsitykset on aivan yhtä hyvä kumppani kuin kuka tahansa länsimaiseen kulttuuriin kasvanut. Tarvitsee varmasti molemminpuolisesti aikaa ja ymmärrystä, sekä sovittelutaitoa, että suhteen saa toimimaan, mut tsemppiä ja tahtoa siihen!

Pian oikeistolaiset sikaniskat herää krapulastaan ja tulee postaamaan tähän ketjuun rasistista paskaa.

Miten olette saanut toimimaan suhteen eurooppalaiseen mieheen? Tai miksi olette eronnut?