moi!
Otan ensimmäisen askeleen ,kun voin rehellisesti myöntää että mulla on vihanhallintahukassa. Viime yö herätti minut. Otimme mieheni kanssa yhteen, häntä vituttaa ja on kyllästynyt minuun. hetken hiljaisuutta kuunneltuani joku vaan napsahti. hyökkäsin mieheni kaulaan ja puristin eka yhdellä kädellä ja kun puhetta ei alkanut kuulua niin otin toisenkin käden. Mieheni oli aivan hiljaa ja se ärsyttää mua vielä enemmän, jos ei voi puhua kun toinen pyytää.. kun olin siinä kurittanut ja käännyin omalle puolelleni mieheni kävi vessassa ja takaisin tultuaan käski laittaa lasit päähän. kysyin, että miks miks miks monesti mut tapansa mukaan ei kerotnut, vaan halusi ärsyttää sillä. Kun mieheni tuli sänkyyn ja jatkoin tivaamista miksi pitäisi kattoa ja mitä, hän hermostui ja olisi lyönyt mua mutta ei sitä tehnyt, koska ei halua käyttää väkivaltaa ratkasuna.. Hetken siinä vieressä itkiessäni huomasin että jumalauta! kaulasta tulee verta! menin aivan paniikkiin ja itkin itseni tukkoon. Olin kurittaessani repäissyt mieheni kaulasta luomen irti. Olin aivan tärinöissäni, koska tajusin silloin olevani samanlainen kuin äitini. Perheessäni on aina käytetty väkivaltaa riitatilanteissa ja äitini on heittänyt juustohöylän isäni selkään, josta ikuinen jälki. Se tapahtuma tuli mieleeni heti kun näin mieheni kaulassa verta. Pyysin lupaa saada putsata veri pois ja laittaa laastareita luomen kohdalle, sain sen lopuksi tehdä ja mieheni kysyi monesti olenko nyt tyytyväinen.. EN. Haluan nyt saada apuani tähän asiaan, en halua jatkaa vanhempieni perinettä käyttää väkivaltaa ratkasuna. Olen useaan kertaan läiskinyt ja motannut miestäni aikaisemminkin, mutta veri aukasi vasta silmäni.
Osaatteko auttaa, kertoa mitä minun tulisi tehdä jne?
rakas, anna anteeksi..
-piia-
Otan ensimmäisen askeleen ,kun voin rehellisesti myöntää että mulla on vihanhallintahukassa. Viime yö herätti minut. Otimme mieheni kanssa yhteen, häntä vituttaa ja on kyllästynyt minuun. hetken hiljaisuutta kuunneltuani joku vaan napsahti. hyökkäsin mieheni kaulaan ja puristin eka yhdellä kädellä ja kun puhetta ei alkanut kuulua niin otin toisenkin käden. Mieheni oli aivan hiljaa ja se ärsyttää mua vielä enemmän, jos ei voi puhua kun toinen pyytää.. kun olin siinä kurittanut ja käännyin omalle puolelleni mieheni kävi vessassa ja takaisin tultuaan käski laittaa lasit päähän. kysyin, että miks miks miks monesti mut tapansa mukaan ei kerotnut, vaan halusi ärsyttää sillä. Kun mieheni tuli sänkyyn ja jatkoin tivaamista miksi pitäisi kattoa ja mitä, hän hermostui ja olisi lyönyt mua mutta ei sitä tehnyt, koska ei halua käyttää väkivaltaa ratkasuna.. Hetken siinä vieressä itkiessäni huomasin että jumalauta! kaulasta tulee verta! menin aivan paniikkiin ja itkin itseni tukkoon. Olin kurittaessani repäissyt mieheni kaulasta luomen irti. Olin aivan tärinöissäni, koska tajusin silloin olevani samanlainen kuin äitini. Perheessäni on aina käytetty väkivaltaa riitatilanteissa ja äitini on heittänyt juustohöylän isäni selkään, josta ikuinen jälki. Se tapahtuma tuli mieleeni heti kun näin mieheni kaulassa verta. Pyysin lupaa saada putsata veri pois ja laittaa laastareita luomen kohdalle, sain sen lopuksi tehdä ja mieheni kysyi monesti olenko nyt tyytyväinen.. EN. Haluan nyt saada apuani tähän asiaan, en halua jatkaa vanhempieni perinettä käyttää väkivaltaa ratkasuna. Olen useaan kertaan läiskinyt ja motannut miestäni aikaisemminkin, mutta veri aukasi vasta silmäni.
Osaatteko auttaa, kertoa mitä minun tulisi tehdä jne?
rakas, anna anteeksi..
-piia-
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ota yhtettä paikkakuntasi kriisikeskukseen tai turvakotiin tai jos esim pienipaikkakunta niin varmaan terveyskeskuskin osaa ohjata eteenpäin
ongelmasi kanssa.
Niissä saa apuja ongelmiisi,esim tuevakodeissa ja varmaan myös kriisikeskussissakin kokoontuu väkivaltaisten naisten ryhmiä
Mulla on käynyt samalla tavalla, tosin olin hieman humaltunut tuolloin, mutta en syytä humalaani teosta vaan itseäni. Löin miestäni monta kertaa kasvoihin ja häneltä alkoi tulemaan huulesta verta, se pysäytti. Aloin siinä vaiheessa miettiä, että minkä helvetin oikeuden minä saan väkivaltaisuuteen? Nykyään puren vihani muuhun: esineisiin. Olen myös sanonut miehelleni, että jos vielä näin tapahtuu niin hän saa ihmeessä lyödä takaisin. Tiedän kyllä ettei hän pysty. Uskon kuitenkin hänen pystyvän puolustamaan itseään. Itseeni en pysty luottamaan enää. Olen tästä käynyt psykiatrin vastaanotollakin, mutta hän ei nähnyt siinä ongelmaa, koska se tapahtui vain kerran ja alkoholin vaikutuksen alaisena.
En pysty minäkään hillitsemään raivokohtauksiani. Mies on maailman ihanin ihminen ja on silti kanssani.
En siis pysty mitenkään hillitsemään raivokohtauksiani ja olen todella usein satuttanut miestäni vaikka hän on minua isompi.
On sanonut että tarvitsen apua, mutta emme tiedä mistä hakea.
Tarjottiin aikanaan apua ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyöstä.
Uskoisin, että heidän kauttaan om mahdollista saada apua myös naisena ks. http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/
moi! haluaisitko keskustella kanssani asiasta sähköpostin välityksellä? autetaan toinen toistamme?
-piia-
Kyllä olisi kiva keskustella.... Ongelma vaivaa....
Teen itselleni ensin sähköpostiosoitteen.
Sähköpostiosoite on [email protected]
Ette sitten hakeneet ammattiapua asiaanne.Omapahan on valintanne! !
En kyllä usko että keskenänne tussaamisella on pitenmämmän päälle apua...ammatilaisille,mars mars
Nyt on paljon puhutta naisten väkivaltaisuudesta. Ennen siitä ei tarvinnut puhua yhtään. Ongelma taitaakin olla siinä että nykymiehet on liian surkeita vässyjä, jotka ei osaa eikä pysty laittaan naistaan kuriin
Kuri ja järjestys. Kenelle?
Kyllä nykyajan miehistäkin on tullut herkkänahkaisia "neitejä" joita pitäisi lohdutella ja pidellä kädestä kun tehtaillaan muksut ja jätetään muija kun lähdetään etsimään ykskaks "sisäistä sankaria". Kuria.Järjestystä.Joo.
Harvalla pikkupojalla enää asiallinen MIEHEN malli kun äijät häipyy heti baariin tai tennistä pelaamaan kun pitäis ottaa kasvatusvastuuta tai miettiä millä laskut maksetaan.
Nykyajan naisen on ollut pakko omaksua miehisiä piirteitä pärjätäkseen, joka ikinen muija haaveilee miehestä joka tajuaisi mitä vastuun jakaminen ja turvallinen yhdessäolo merkitsee ja miten ihanaa olisi naisenkin siinä todellisen MIEHEN vierellä rauhassa olla NAINEN.
...niin, ja jos nykymiehet alkaa muuttua herkkänahkaisiks neideiks, niin saa kyllä syyttää itseään, jos nainen "pahoinpitelee"