moi!
Otan ensimmäisen askeleen ,kun voin rehellisesti myöntää että mulla on vihanhallintahukassa. Viime yö herätti minut. Otimme mieheni kanssa yhteen, häntä vituttaa ja on kyllästynyt minuun. hetken hiljaisuutta kuunneltuani joku vaan napsahti. hyökkäsin mieheni kaulaan ja puristin eka yhdellä kädellä ja kun puhetta ei alkanut kuulua niin otin toisenkin käden. Mieheni oli aivan hiljaa ja se ärsyttää mua vielä enemmän, jos ei voi puhua kun toinen pyytää.. kun olin siinä kurittanut ja käännyin omalle puolelleni mieheni kävi vessassa ja takaisin tultuaan käski laittaa lasit päähän. kysyin, että miks miks miks monesti mut tapansa mukaan ei kerotnut, vaan halusi ärsyttää sillä. Kun mieheni tuli sänkyyn ja jatkoin tivaamista miksi pitäisi kattoa ja mitä, hän hermostui ja olisi lyönyt mua mutta ei sitä tehnyt, koska ei halua käyttää väkivaltaa ratkasuna.. Hetken siinä vieressä itkiessäni huomasin että jumalauta! kaulasta tulee verta! menin aivan paniikkiin ja itkin itseni tukkoon. Olin kurittaessani repäissyt mieheni kaulasta luomen irti. Olin aivan tärinöissäni, koska tajusin silloin olevani samanlainen kuin äitini. Perheessäni on aina käytetty väkivaltaa riitatilanteissa ja äitini on heittänyt juustohöylän isäni selkään, josta ikuinen jälki. Se tapahtuma tuli mieleeni heti kun näin mieheni kaulassa verta. Pyysin lupaa saada putsata veri pois ja laittaa laastareita luomen kohdalle, sain sen lopuksi tehdä ja mieheni kysyi monesti olenko nyt tyytyväinen.. EN. Haluan nyt saada apua tähän asiaan, en halua jatkaa vanhempieni perinettä käyttää väkivaltaa ratkasuna. Olen useaan kertaan läiskinyt ja motannut miestäni aikaisemminkin, mutta veri aukasi vasta silmäni.
Osaatteko auttaa, kertoa mitä minun tulisi tehdä jne?
rakas, anna anteeksi..
-piia-
Otan ensimmäisen askeleen ,kun voin rehellisesti myöntää että mulla on vihanhallintahukassa. Viime yö herätti minut. Otimme mieheni kanssa yhteen, häntä vituttaa ja on kyllästynyt minuun. hetken hiljaisuutta kuunneltuani joku vaan napsahti. hyökkäsin mieheni kaulaan ja puristin eka yhdellä kädellä ja kun puhetta ei alkanut kuulua niin otin toisenkin käden. Mieheni oli aivan hiljaa ja se ärsyttää mua vielä enemmän, jos ei voi puhua kun toinen pyytää.. kun olin siinä kurittanut ja käännyin omalle puolelleni mieheni kävi vessassa ja takaisin tultuaan käski laittaa lasit päähän. kysyin, että miks miks miks monesti mut tapansa mukaan ei kerotnut, vaan halusi ärsyttää sillä. Kun mieheni tuli sänkyyn ja jatkoin tivaamista miksi pitäisi kattoa ja mitä, hän hermostui ja olisi lyönyt mua mutta ei sitä tehnyt, koska ei halua käyttää väkivaltaa ratkasuna.. Hetken siinä vieressä itkiessäni huomasin että jumalauta! kaulasta tulee verta! menin aivan paniikkiin ja itkin itseni tukkoon. Olin kurittaessani repäissyt mieheni kaulasta luomen irti. Olin aivan tärinöissäni, koska tajusin silloin olevani samanlainen kuin äitini. Perheessäni on aina käytetty väkivaltaa riitatilanteissa ja äitini on heittänyt juustohöylän isäni selkään, josta ikuinen jälki. Se tapahtuma tuli mieleeni heti kun näin mieheni kaulassa verta. Pyysin lupaa saada putsata veri pois ja laittaa laastareita luomen kohdalle, sain sen lopuksi tehdä ja mieheni kysyi monesti olenko nyt tyytyväinen.. EN. Haluan nyt saada apua tähän asiaan, en halua jatkaa vanhempieni perinettä käyttää väkivaltaa ratkasuna. Olen useaan kertaan läiskinyt ja motannut miestäni aikaisemminkin, mutta veri aukasi vasta silmäni.
Osaatteko auttaa, kertoa mitä minun tulisi tehdä jne?
rakas, anna anteeksi..
-piia-
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eli nyt terapiaan ja pian.
Miehille on ihan omia väkivaltaterapiaryhmiä, mutta naisista en tiedä. Joten joudut varmaankin aloittamaan ihan yksilöterapian. Väkivalta on aina sairaus, joka ei mene itsekseen ohi. Valitettavasti miehellesi suosittelen, että ottaa sinusta eron. Vaikka hakisit apua nyt, niin väkivalta ei lopu kovinkaan pian. Lisäksi kenenkään ei tarvitse sietää fyysistä loukkaamista. Itse siedin sitä liian pitkään ja se loppui vasta, kun otin eron miehestäni, vaikka hän haki apuakin.
Tästä ei juuri kerrota. Ei miehenkään tarvitse kestää väkivaltaa
Jos miestä yhtään kiinnostaa tukea vaimoaan tämän itsehillinnän kanssa, mies lopettaa provosoinnin. Rauhan aikana pitää selvittää molemmille mikä vaimoa ärsyttää ..usein se on miehen raivoon yllyttävä käytös.. ja toisaalta mikä auttaisi vaimoa pysymään kasassa, että tilanne rauhoittuu ennen kuin räjähtää. (Ja toisaalta, mikä miestä ärsyttää, miten vaimo voisi parantaa käytöstään). Tämän jälkeen mies voi vain yrittää käyttäytyä järkevästi ja rauhoittavasti. Se joko auttaa tai ei. Meillä auttoi. En ole koskaan ollut väkivaltainen, mutta heitellyt tavaroita (niitä arvokkaimpia tietenkin..) seinään. Kun mies lopetti provosoinnin ja alkoi ottaa sovittelevamman tyylin niin johan on sodat lyhentyneet ja tavarat säilyneet ehjinä. Eikä riitamme enää edes ylly niin että raivostuisin. OIkeastaan riitelemme todella harvoin! Parasta on ollut kun mies kerran yllättäen vain otti minut syliinsä, halasi ja sanoi ettei halua tapella, rutisti niin kauan että todellakin rauhoituin.
Raivoni riitojen yhteydessä on johtunut epävarmuudesta, se on puolustusmekanismi jolla pyrin osoittamaan etten ole heikoilla. Miehen provosointi on pahentanut tilannetta, mutta kun provot loppuivat niin kykenen "asiallisempaan" erimielisyyksien selvittelyyn.
Nyt joku ymmärtää että hahaa, yrittää sälyttää syyt miehen niskoille! Ei, ei. Parisuhteessa toisen raivostuminen on molempien ongelma, jonka poistamiseen molempien on kannettava kortensa kekoon. Ellei toista osapuolta kiinnosta vaan jättää raivoajan yksin... mitä järkeä suhteessa sitten onkaan.
Sano miehelles että panee sut kiertoon.
Nyt on paljon puhutta naisten väkivaltaisuudesta. Ennen siitä ei tarvinnut puhua yhtään. Ongelma taitaakin olla siinä että nykymiehet on liian surkeita vässyjä, jotka ei osaa eikä pysty laittaan naistaan kuriin