pääsinpäs minäkin pitkästä aikaa treffille viime viikolla yhden todella tuhdin naisen kanssa jonka olin tavannut netin kautta. Lupasin kokata hänelle porsaankyljystä, perunamuusia ja salaattia nyt kun vihdoin tapasimme ensimmäistä kertaa.
En sitten tiedä olenko vain niin nipo, mutta minut on ainakin kasvatettu siten, että on kohteliasta ensin kysyä jos on aikeissa napata itselleen huomattavasti isomman annoksen jos kaksi on syömässä. Olin paistanu/keittänyt 2 isoa ja yhden pienemmän porsaankyljyksen ja hän nappasi ne 2 suurinta heti kättelyssä itselleen, perunamuusista hän otti itselleen 2/3.
Minua ei siis ollenkaan haitannut se, että minulle jäi vain pieni pala ja vain vähän muussia, vaan se, että hän ei sanallakaan ensin sanonut esim. että "onko okei että otan nämä kaksi isoa pihviä" tai jotain vastaavaa. Näin olen itse koko elämäni toiminut vastaavanlaisissa tilanteissa.
Ovatko ylipainoiset naiset niin ruoan perään, että siinä unohtuu hyvät käytöstavat alitajuisesti? En luonnollisestikaan usko että hän tahallaan halusi olla töykeä, ehkä nämä pöytätavat vain siinä tilanteessa hetkeksi unohtuivat - mene ja tiedä. Silti tämä asia jäi minua vähän vaivaamaan.
Nooh, ei tämä orastava suhde tunnu muutenkaan lähtevän liikkeelle, taisin olla liian ruma hänelle vaikka normaalivartaloinen olenkin (kasvot on kyllä sitten aivan helv. rumat), siksi yritin tehdä parhaani tehdäkseni vaikutuksen häneen, ei tainnut onnistua.
En sitten tiedä olenko vain niin nipo, mutta minut on ainakin kasvatettu siten, että on kohteliasta ensin kysyä jos on aikeissa napata itselleen huomattavasti isomman annoksen jos kaksi on syömässä. Olin paistanu/keittänyt 2 isoa ja yhden pienemmän porsaankyljyksen ja hän nappasi ne 2 suurinta heti kättelyssä itselleen, perunamuusista hän otti itselleen 2/3.
Minua ei siis ollenkaan haitannut se, että minulle jäi vain pieni pala ja vain vähän muussia, vaan se, että hän ei sanallakaan ensin sanonut esim. että "onko okei että otan nämä kaksi isoa pihviä" tai jotain vastaavaa. Näin olen itse koko elämäni toiminut vastaavanlaisissa tilanteissa.
Ovatko ylipainoiset naiset niin ruoan perään, että siinä unohtuu hyvät käytöstavat alitajuisesti? En luonnollisestikaan usko että hän tahallaan halusi olla töykeä, ehkä nämä pöytätavat vain siinä tilanteessa hetkeksi unohtuivat - mene ja tiedä. Silti tämä asia jäi minua vähän vaivaamaan.
Nooh, ei tämä orastava suhde tunnu muutenkaan lähtevän liikkeelle, taisin olla liian ruma hänelle vaikka normaalivartaloinen olenkin (kasvot on kyllä sitten aivan helv. rumat), siksi yritin tehdä parhaani tehdäkseni vaikutuksen häneen, ei tainnut onnistua.
Vastaukset 20
Vanhimmat
:D :D Sioilla on sikojen tavat ;) Pullistuko silmät tuuman päästä ku se näki ne pihvit?
joo se oli ihan innoissaan nähtyään isot pihvit, kai se sitten vaikutti siihen että ei ajatellut miten se ruoka jaettaisiin, sekin pisti silmiin että se söi ne aivan hirveetä vauhtia ja se, että salaatti ei tuntunut maistuvan, jäipä sitten enemmän salaattia mulle.
Sellainen sotanorsu kannattaa viedä jonnekkin buffettiin missä saa syödä rajattomasti. Tai no en mä kyllä ymmärrä miksi sellaisia tarvitsee tapailla, mutta makunsa kullakin..
Tais toi pullukka tulla reffeille ihan vaan sen takia kun oli kotilaitettua ilmaista safkaa tarjolla, en yhtään ihmettelisi
Lihavia naisia on yhtä montaa tyyppiä kuin laihojakin naisia. Itse lihavana naisena olen sen verran vieraskorea, että otan vain lautasen puolille ruokaa. Tunnen erään sairaalloisen lihavan miehen. Kun hän aloittaa syömisen, hän antaa muiden syödä vatsansa täyteen ja sitten lappaa kaiken jääneen ruuan lautaselleen. Hän syö hitaasti, mutta ihan liikaa. Hänellä on kai vaikea ahmishäiriö. Hän syö vain muutaman kerran päivässä- järkyttävän määrän. Hänen painonsa vaihtelee n. -10- 20 kg vuosittain. Joskus hän on onnistunut laihtumaan n. 50 kiloa. Oli silloin hieman alle normaalipainoinen ja tytöt tykkäsi.
Mä ainakin loukkaantuisin, jos nainen vierastaisi mun tekemää ruokaa ja ottaisi vain pienen nokareen lautaselle. :-/
Taas joku trollaa läskeistä. Kukaan ei mene toisen kokkauksista ottamaan suurinta osaa ruoasta. Selvää pajunköyttä.
Missä lasikaapissa sä olet kasvanut? Tietäisitpä vain kuinka huonot tavat tietyillä ihmisillä on, se on aivan järkyttävää
Lihavat on läskejä.
Minulla on eräs todella lihava kaveri. Hän syö ruokaa ihan siivosti ja kiltisti.
Mutta sitten vastaavasti hän loukkaantuu todella pahasti, kun hän tulee kylään joidenkin leivosten tai viinereiden kanssa, ja minä suostun syömään vain puolikkaan. Hän ei pysty ymmärtämään, että minä en pysty syömään isoa annosta makeaa, koska se liiallinen makeus tekee pahaa.
Kai tässä on sitten joku synti-juttu tai joku mitä en ymmärrä.
Hänellä on läski- ja syömisfetissi ja hän mököttää, koska et osallistu hänen tarjoamiin ihrabileisiin.
Jotain sellaista, koska hän jaksaa aina jankuttaa olenko laihiksella tms. eikä usko vielä vuosienkaan jälkeen, että on ihan himputin harvassa ne makeat herkut joita tykkään oikeasti nauttia.
Parhaiten minulle menee makeista herkuista juomat alas. Jos kaloreita ajatellaan. Kyllä minä sen palan kakkuakin voin syödä, mutta ei minulla koskaan tule oloa että pitäisi se puolikas kakku vetää. Kun en vaan tykkää niin paljoa makeasta.
Mutta tiedän kyllä hoikkiakin ihmisiä, joille on nimenomaan se sokeri sitä "hyvää".
Unohtui mainita: ex-aviomies oli aikamoinen sokeriaddikti. Hän ole koskaan edes maistanut mitään savuja mistään tuotteista, että sekään ei sitä sokerinhimoa selitä.
Parhaiten meni hänellä alas kaikkein makeimmat liköörit(jos hän halusi juoda itsensä humalaan, niin hän joi liköörejä) ja karkki oli ihanaa. Kaikkein ärsyttävintä oli, että kun hän ihan itse osti jotain Haribo 1 kg pakkauksia, niin kun esim. katseltiin elokuvaa ja elokuva loppui, hän jaksoi aina sanoa että ME söimme kilon karkkia. Niin, söin ehkä max. 2 kpl niitä ihan vain muodon vuoksi, koska en vain tykkää moisista karkeista. Tietysti sitten kommentti "nyt ryhdytäänkin dieetille" tuli tutuksi.
Että onpa käynyt vain mielessä, että olisipas mukavaa kun jokainen huolehtisi vain niistä omista syömisistään.
läski nainen pettää itseään jatkuvasti hokemalla että kyllä hän aloittaa kohta laihduttamisen, 10 vuoden päästä hän hokee itselleen edelleen samaa virttä
Tunsin kerran yhden lihavan naisen joka aina söi niin sanotusti ulkona, rahaa siis riitti. Pizzoja, hamppareita ja isoja piffejä steak housessa. Elopainoa oli naftisti 50 kiloa liikaa, aivan karmeeta katseltavaa
Instassa aina naureskelee läskien ämmän profiileille. On niin salikissaa treenitrikoissa ja salaattikuvia vähän väliä. Sit kun on joku selfie välissä niin jumalaton porsasnaama, silmät uppoutuneena syvälle päähän ja nenäkin levinnyt kun sialla. Kokovartalokuvia on ihan kamalaa katsella kun profiili on täynnä fitnestä ja salaattia, mut muija on kun syöttöporsas joka kuvassa. Ristiriitaista. Ja sit siellä on jotku säälittävät läskihimoitsijat kehumassa persettä ja ootpas kaunis.
nää kehuijat kehuu epätoivoisessa pillunsaantitoivossa...
Samanlaisia ne on ne läskit ukotkin. Sukupuolella ei ole väliä. Nähty on.
Miten joku voi olla niin säälittävä et ihan julkisesti omalla naamalla siellä vonkaa läskiä? Luulis et tollanen hoidetaan salaa ettei frendit saa tietää.
se hyvä puoli lihavissa naisissa on, että on tosi kiihottavaa naida pullukaa takaapäin kun iso perse oikein JYSÄHTÄÄ alavartaloon joka työnnöllä mmm mm mmm