Elinpäiviemme määrä on määrätty, elämme sen ajan, mikä kullekin on suotu täällä elää.
Läheisen sairastuessa vakavaan sairauteen ja sairauden johdettua kuolemaan kysymme, olisko voitu tehdä toisin, ettei näin olisi käynyt.
Olisiko elämä ollut pidempi, jos olisi mennyt lääkäriin aikaisemmin, hoidettu toisin tai tehty kaikki voitava.
Jos ihminen paranee vakavasta sairaudesta, niin voi ajatella, että ihminen on saanut jatkoaikaa elämälleen.
Jos ei olisi hoidettu, niin olisiko enää elossa.
Näihin asioihin ei oikein saa vastausta, koska elämässä ei voi tehdä niin, että jättää kokeeksi hoitamatta sairauden ja katsoo kuinka pitkään elää ja jos kuolee, niin palataan alkupisteeseen ja hoidetaan kaikin mahdollisin keinon ja katsotaan olisiko elänyt pidempään, kuin hoitamatta.
Jokaiselle on elinpäivien määrä, kun se määrä täyttyy, niin ihmisen lähdön hetki koittaa.
Kun päivät tulevat täyteen, niin ihminen kuolee oli terve terve tai sairas.
Tuttavallani on ollut elämässä muutamia hengenlähtö lähellä tilanteita.
Kerran hän oli ollut maalla yksin ja korjannut seinää pää alhaalla, kun painava rautaputki oli kaatunut maahan ja mennyt päätä hipoen muutaman sentin päästä ja jos olisi osunut päähän, niin pää olisi myrskaantunut.
Ei ollut vielä aika lähteä, mutta lähdön hetki koitti muutama vuosi jälkeenpäin kotona keinutuolissa rauhassa istuen, sydän petti.
Eräs mies kuoli perunamaalle saappaat jalassa.
Oma isäni kuoli syöpään, vaikka hänelläkin oli elämänsä aikana vaarallisia tilanteita, joissa hengen lähtö on ollut muutaman sentin päässä, mutta ei ollut isän aika vielä silloin lähteä.
Isän kuoleman jälkeen miettii ja kyselee, miten olisi tehnyt toisin, olisiko toisenlainen toiminta tuonut isälleni lisää elinaikaa.
Jos sairaus olisi saatu aikaisemmin kuriin, niin olisiko se voitu parantaa.
Entäpä, jos sairaus olisi saatu parannettua, niin olisiko isä elänyt vielä tällähetkellä, vai olisiko joku muu tapaturma tai asia päättänyt isän elämän tuona päivänä, kun isä kuoli syöpään.
Tai jos olisi saanut elää terveenä, niin olisiko elämä päättynyt kuitenkin tuona yönä, kun isä nukkui pois syöpää sairastaen.
Joka päivä ihmiset tekevät asioita, joissa on mahdollisuus kuolla, kuten liikenteessä, töissä, harrastuksissa ja kotona.
Täysin terve ja nuori ihminen saattaa kuolla yllättäen suorilta jaloiltaan turvallisessa ympäristössä ja vastaavasti terveyskeskuksessa vanhus saattaa maata liikkumattomana ja hyvin sairaana useita vuosia.
Elinpäivät on määrätty, niitä ei pysty pidentämään, eikä vähentämään, kun lähdön hetki koittaa, niin se tapahtuu olit sitten missä tahansa, siihen ei voi oikein valmistautua, kun ei tiedä hetkeä.
Läheisen sairastuessa vakavaan sairauteen ja sairauden johdettua kuolemaan kysymme, olisko voitu tehdä toisin, ettei näin olisi käynyt.
Olisiko elämä ollut pidempi, jos olisi mennyt lääkäriin aikaisemmin, hoidettu toisin tai tehty kaikki voitava.
Jos ihminen paranee vakavasta sairaudesta, niin voi ajatella, että ihminen on saanut jatkoaikaa elämälleen.
Jos ei olisi hoidettu, niin olisiko enää elossa.
Näihin asioihin ei oikein saa vastausta, koska elämässä ei voi tehdä niin, että jättää kokeeksi hoitamatta sairauden ja katsoo kuinka pitkään elää ja jos kuolee, niin palataan alkupisteeseen ja hoidetaan kaikin mahdollisin keinon ja katsotaan olisiko elänyt pidempään, kuin hoitamatta.
Jokaiselle on elinpäivien määrä, kun se määrä täyttyy, niin ihmisen lähdön hetki koittaa.
Kun päivät tulevat täyteen, niin ihminen kuolee oli terve terve tai sairas.
Tuttavallani on ollut elämässä muutamia hengenlähtö lähellä tilanteita.
Kerran hän oli ollut maalla yksin ja korjannut seinää pää alhaalla, kun painava rautaputki oli kaatunut maahan ja mennyt päätä hipoen muutaman sentin päästä ja jos olisi osunut päähän, niin pää olisi myrskaantunut.
Ei ollut vielä aika lähteä, mutta lähdön hetki koitti muutama vuosi jälkeenpäin kotona keinutuolissa rauhassa istuen, sydän petti.
Eräs mies kuoli perunamaalle saappaat jalassa.
Oma isäni kuoli syöpään, vaikka hänelläkin oli elämänsä aikana vaarallisia tilanteita, joissa hengen lähtö on ollut muutaman sentin päässä, mutta ei ollut isän aika vielä silloin lähteä.
Isän kuoleman jälkeen miettii ja kyselee, miten olisi tehnyt toisin, olisiko toisenlainen toiminta tuonut isälleni lisää elinaikaa.
Jos sairaus olisi saatu aikaisemmin kuriin, niin olisiko se voitu parantaa.
Entäpä, jos sairaus olisi saatu parannettua, niin olisiko isä elänyt vielä tällähetkellä, vai olisiko joku muu tapaturma tai asia päättänyt isän elämän tuona päivänä, kun isä kuoli syöpään.
Tai jos olisi saanut elää terveenä, niin olisiko elämä päättynyt kuitenkin tuona yönä, kun isä nukkui pois syöpää sairastaen.
Joka päivä ihmiset tekevät asioita, joissa on mahdollisuus kuolla, kuten liikenteessä, töissä, harrastuksissa ja kotona.
Täysin terve ja nuori ihminen saattaa kuolla yllättäen suorilta jaloiltaan turvallisessa ympäristössä ja vastaavasti terveyskeskuksessa vanhus saattaa maata liikkumattomana ja hyvin sairaana useita vuosia.
Elinpäivät on määrätty, niitä ei pysty pidentämään, eikä vähentämään, kun lähdön hetki koittaa, niin se tapahtuu olit sitten missä tahansa, siihen ei voi oikein valmistautua, kun ei tiedä hetkeä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luulempa että kaikki on vain suurta sattumaa. Mitä tahansa voi tapahtua niin hyvässä kuin pahassa. Voit voittaa lotossa tai karhu voi tappaa sinut metsässä. Salama voi iskeä kuoliaaksi, elämän rakkaus voi löytyä R-Kioskilta. Huumepoliisin päällikkö voi olla Suomen suurin kannabiskauppias jne..
Raamatussa jossain kohtaa "Päivämme ovat määrätyt".