Ruman naisen todellisuus

Vähän häiritsee tuossa että sulle ei kuitenkaan kelpaa omantasoisesi mies vaan sinunkin rumuudesta huolimatta pitäisi saada se pitkä ja komea mies?

Kamalaa luettavaa. Olet aivan seonnut. Ilmeisesti ulkonäkö on sinulle todella tärkeä asia. Jos oma ulkonäkö häiritsee, niin asialle kannattaa tehdä jotakin. Naisilla on monia tapoja parantaa ulokonköään. Aluksi lopetat ryyppäämisen, sitten alat syömään hyvin ja liikkumaan säännöllisesti, niin saadaan painoa pois. Sitten alat harjoittelemaan peilin edessä ilmeitäsi. Näytät kuulemma kovannköiseltä, siispä harjottelet kaunista hymyä.

Seuraava askel tai ehkä jopa ensimminen. Ala välttelemään negatiivisia asioita, kuten huonoa seuraa ja negatiivisia blogeja. Negatiivinen ajattelu vie hullujenhuoneelle pitkllä juoksulla. Ja hanki jotan miellekästä puuhaa, joka vie pois negatiivisilta ajatuksilta.

Enkä muuten todellakaan usko, että olet saanut potkut ulkonäkösi takia. Tainnut olla ihan muu syy...

Tee kaksinaamaista taidetta. Siten voit pysyä naamattomana ja saada ihastusta ja vihastusta aikaan. Jos kerran olet päässyt yli miehensaamis-perheenperustamistarpeistas olet vapautunut - vapautunut ihan tahansa mille muulle.

Tää vapaus voi toteutua negatiivisesti itsesi kannalta (hidas itsemurha, ei muuta kuin pullaa naamariin, verenpaineet ylös, viinaa tai huumeita etc) tai sitten jollain rakentavalla tavalla jossa et vihaa itseäsi vaan toteutat ja toteuttamisesi kautta muutkin joutuvat noteeraamaan sinussa olevia kadehdittavia piirteitä.

Yksi on varmaa, tämä ei tapahdu itsesäälissä rypemällä tai pärstäkertoimesi kautta. Siispä mitä ikinä tuletkaan tekemään niin naamasi olkoon irrelevantti. Internet nyt on ensimmäinen mesta missä naamallasi ei ole väliä ellei sitä ala pakottamaan, niille jotka haluavat irvikuvasi nähdä voit nauraa ja sanoa että "ehkä seuraavassa elämässä".

Sinulla on potentiaalisesti kaikki muu paitsi naama.

Onko vinkkejä miten ruma nainen voi aikaansa tappaa kun ihmiset vieroksuvat ja kaittavat?

Ulos en voi mennä.

Miten ruma nainen voi tappaa aikaansa kun ulkomaailma halveksii ja ulos en oikein uskalla mennä.

Itsekin olen ruma nainen, kokenut saman kaltaisia juttuja kuin sä. Sain potkut eräästä kaupasta omistajan vaihtumisen jälkeen. Potkujen lopulliseksi syyksi kyseinen työnantaja oli liiton toimitsijalle kertonut, ett mun naama oli kuin petolinnun perse. Lapsena mua kiusattiin koulussa ulkonäköni ja puhevikani takia. Viisi helvetillistä kouluvuotta putkeen, ei jäänyt missään vaiheessa epäselväksi mitä mieltä muut musta olivat, eipä ollut ystäviä koulukiusatulla. Lukiossa muut vieroksuivat mua ulkonäköni takia ja kun mut oli kiusattu peruskoulussa kiusattu hiljaiseksi, niin senkin takia muut lukiossa pitivät mua omituisena. Kolmen lukiovuoden aikana muutamat luokkakavereista eivät puhuneet mun kanssa sanaakaan. Vierusluokalla ollut tyttö sanoi päättäjäispäivänä eräässä ravintolassa kun erehdyin menemään kysymään ett sovinko samaan pöytään istumaan heidän kanssaan, (pöydässä oli tyttöjä omalta ja vierusluokalta), tämä kääntyi katsomaan muita ja sanoi isoon ääneen, ett pitääkö TUON tulla pilaamaan tämäkin päivä. Ikinä en ollut edes puhunut sille tytölle sanaakaan, katsoi aina mua halveksuen päästä varpaisiin. Vieläkin muistan nuo sanat vaikka asiasta on jo vuosikymmeniä. Mulle on vieraat ja tututkin sanoneet ett olen heidän mielestään ruma. On tyrkätty yhdessä työpaikassakin iso peili melkein naamaan kiinni ja sanottu, ett kato miten ruma naama näkyy, tokaisin ett yhtä rumaltahan tuo näytti kun viimeksi peiliin vilkaisin. Kerran eräässä tanssipaikassa oman ikäinen mies tuli hakemaan mua tanssimaan, mutt kun näki mun naaman, meni totisen näköiseksi, puisteli päätään ja sanoi ett oli kuvitellut mut takaapäin nähtynä paremman näköiseksi. Yhdessä työpaikassa mihin menin uutena työntekijänä, oma työporukka naureskeli mun ulkonäölle kahvitauolla pöydässään,kun jonotin kahviautomaatilleja yks naisista osoitteli mun suuntaan ja sanoi jotain musta ja muut nauroivat. Mä tyhmyyttäni yritin mennä samaan pöytään istumaan, kaikki lähtivät samantien pöydästä kävelemään. Sen kerran jälkeen en heidän seuraan tunkenut ja sain kuulla siitäkin, pidin kuulema itseäni liian hienona heidän pöytään. Kerran kaks henkilöä joita pidin ystävinä olivat puhuneet keskenään mun ulkonäöstä, toinen heistä kertoi vittumainen ilme kasvoillaan nautiskellen, ett sen yhteisen ystävänkin mielestä olen luontaantyöntävän näköinen ja nauroi paskasesti siihen päälle.
Tällä ulkonäöllä työnsaantikin on ollut helvetin vaikeaa, ei kukaan rumaa naista kovin helposti töihin ottanut. Ja jos töihin pääsi, niin muutamat työkaverit veti herneet nekkuun, kun piti näin ruman työkaverin kanssa töitä tehdä. Yksikin naispuolinen työkaveri oli sitä mieltä etten olis myymälän puolella saanut töitä tehdä, mun paikka olis hänen mielestään ollut pelkästään takahuoneessa. Arvosteli jatkuvasti mun ulkonäköä muille työkavereille. Eräässä tukityöpaikkahaastattelussa yhdessä lastentarhassa sain kuulla haastattelijalta suoraan ett olin liian vanha ja lihava siihen työhön. Huvittavaa sinänsä koska mua haastatellut nainen oli mua varmasti yli kymmenen vuotta vanhempi ja reilusti lihavampi kuin mä. Eli on tullut selväksi monella eri tavalla etten ole mikään nätti ihminen. Ruma olen siitä ei ole epäilystäkään. Ystäviäkään ei ole ollut, koska kuka nyt kehtaa ruman ystävän kanssa kaupungilla liikkua, joku tuttava saattaisi vielä nähdä. Tämmöinen ruma kasvoinen ja kroppainen nainen ei ole miehiä kiinnostanut. Jos olen muka yrittänyt pukeutua vähän nätimmin ja meikannutkin, niin se on ärsyttänyt joitakin naispuolisia tuttavia. Silloin saanut eniten kuulla ettei mun kannata luulla itsestäni liikoja ja sanottu rumuudesta.
Olis aika kornia, jos luulisin olevani ihan tavallisen näköinen, samanlainen kuin muutkin naiset, ett kuvittelen vaan oman rumuuteni. Ei kai kukaan huvin vuoksi ole mua rumaksi sanonut ja kun niin monet on sen sanoneet, niin tottahan se silloin on.

Minäkin olen kertonut, kuinka minua kohdellaan. Kukaanei usko. Ulkonäkö on niin tärkeä asia, että sen mukaan rakennetaan koko elämä.

Vain ja ainoastaan totuuden.

Huono asia rumana naisena olossa on mm. se, että kaikki kärsimys alkaa näkyä olemuksesta ja kasvoista. On hyvin,hyvin vaikeaa teeskennellä ns. "normaalioloissa kasvanutta nuorta aikuista".

Olen saanut hävetä itseäni ja olemustani koko elämäni ajan. Minullekkin annetaan suorasti sekä epäsuorasti, kohteliaasti ja vähemmän kohteliaasti ymmärtää olevani tuskaa katsoa.

Minusta halutaan usein mahdollisimman äkkiä eroon.

Ainoa positiivinen asia on, että akne, josta kärsin vielä murrosiässä ei ole uusiutunut.

Näin tänään erittäin ruman naisen. Maantien värinen ohut pitkä tukka. Miks pitää väkisin olla pitkä, jos joku muu malli sopisi paremmin. Farkut ja joku 90-luvulta säilynyt tuulitakki. Naama arpinen kauttaaltaan ja silmälasit, ei meikkiä. Ei ole ainut ruma jolla on ollut ainakin kerran seksiä koska työnsi lasta rattaissa, tai sitten oli hoitolapsi.
Miksi te ette tee mitään ulkonäölle? Kaikki se mitä voi, vaan valitatte katkerina? Oman veljeni vaimo on ihan kamala sotanorsu, mutta kelpaa veljelleni.
Stailaamalla vaatekaapin, hoitamalla ulkonäköasiat kuntoon, sen mitä voi ja muuttaa ennen kaikkea asenteen itseensä ja muihin voi saada aikaan ihmeitä.
Monesti katselen miten noin ruma nainen on voinut saada miehen itselleen ja miksi saavat jakaa geenejään. Makunsa kullakin.

Minulla sama ongelma: ruma olen ja rumana myös pysyn.

olen ollut sitä lihavana ja laihana. Pitkätukkaisena ja lyhyttukkaisena. Hyvin puettuna ja huonosti puettuna.

Oma rumuuteni on jo sitä luokkaa ettei siihen mikään oikein pure.

Listaa mm.

- Vaaleat haituvet, joita kutsun hiuksisksi. Harvat ja kuolleet haivenet.

- Haalean vaaleat ripset ja kulmat.

- Olemattomat rinnat

- Iso kotkannena muuten luisuissa kasvoissa.

- Sisäänpäinkääntynyt alaleuka ja hampaat mallia jääkiekkoilijan hammassuojat.

- Littana, silti sivuttain iso ja löysä perse.

- iso jalat. Kuin ankan räpylät.

- Kävelen kuin ankka.

- Minulla on kamala, rähisevä ääni. Kuin santapaperia hieroisi seinään.

Ei tässä muuta. Parempi sitä on kuolla pois mahdollisimman äkkiä ja kivuttomasti.

Viimeksi yksi viisikymppinen kiimainen äijä yritti minua. Kaipa tuollaiseen minun on tyytyminen. Kamalaa vain miettiä että täytyykö parisuhteessa tosiaan teeskennellä olevansa hyvin kiinnostunut. Jos eivät edes omanikäiset kiinnostu vaan näyttää jo parikymppisenä ihan joltain 30-vuotiaalta, eli on ihan helvetin elähtänyt.

Huh taitaa olla parempi vaan päättää päivänsä. Ruman naisen kohtalo on liian karu elettäväksi. Tätä ulkomuotoa ei edes älyllä kompensoida. Elinkaareni tulee olemaan täyttä paskaa kaikesta huolimatta.

Jos täytyy tyytyä paskaan niin mielummin sitä kuolee.

Baareihinkaan en voi mennä kun sielläkin miehet tulevat sanomaan päin naamaa että olen aivan hirveän näköinen. Eli uloskaan en voi mennä edes bilettämismielessä.

Mitä sitten nuorena tekee jos ei voi edes juhlia omanikäisten kanssa kun heti saa kuulla olevansa kuin 60-v mummo. Ei sitä bilevaatteilla kompensoida.

Elämä on paskaa.

Hirttäydyn heti huomenna WC:een.

Onko vinkkejä kuinka tehdä nopea, mahd. kivuton itsemurha?

Juo pullo lasolia.

Tummatukkaisuus ei ole syy rumuuteen vaan ainakin suomessa päinvastoin herättävä enemmän kiinnostusta ns. eksoottisuudellaan kuin tusinablondit. Hiusten kuntoon taas voi itse vaikuttaa. Pituutesikin on hyvä, oikeastaan ihanepituinen olet, miehet suosivat ennemmin normaalipituisia ja lyhyempiä naisia kuin pitkiä naisia, lyhyemmät naiset ovat naisellisempia.

Painosi on normaali joten tuo haukkumisesi lihavaksi ei johdu painostasi vaan nyt on syynä ihan muut asiat. Treenaus auttaa jos haluaa kiinteämmäksi sekä muotoja vartaloon. Toki muutaman kilon pudotuskin voi tehdä pientä muutosta. Vanhan näköisyyteenkin voi auttaa terveillä ruokatottumuksilla ja terveillä elämäntavoilla sekä liikunnalla. Myös pukeutuminen, hiustenmalli ja kasvojen perusilme auttaa. Jatkuva kärsineen ilme tietty saa näyttämään vanhalta ja kärsineeltä, eli psyykeesi kaipaa korjausta ensialkuun.

Jos lähettäisit kuvasi voisin heti sanoa mikä pielessä ja mitä voi korjata, mutta uskon, että suurin osa ongelmistasi on päänsisäisiä ja vääristynyt omakuva johtuen hunoista kokemuksista äitisi kanssa.

Jos oma äiti sanoo, että olet >>likainen valehteleva HUORA".<< niin äitisi on sairas todellakin ja varmasti vaikuttanut sinuun ja alitajuisesti nyt koet olevasi täysin maan matonen. Äkkiä eroon tuollaisesta äidistä niin itsetunto alkaa kohenee terapialla ym.

Ja mitä ihmisten haukkumisee tulee niin normaali ihminen ei hauku ja käyttäydy rumaakaan ihmistä kohtana noin vaan silloin ne on itse rumia tai henkisesti todella sairaita ja sellaisia kannattaa välttää kaikin tavoin.

Mä olen virheitä täynnä koko ihminen (jos mua ihmisenä edes pidetään). Se ei ole vain yks kohta tai kaks tai kolme kohtaa vaan KAIKKI päästä varpaisiin. Näin on olut pakko elää ja tietenkin yksin. Ei puhettakaan, että kukaan poika tai mies olisi ollut koskaan kiinnostunut. Olen vain niin äärimmäisen poikkeavan näköinen ja vieläpä harvinaisen ruma.

Täälläkin yksi ruma nainen, jota ei ole edes älynlahjoilla siunattu. Mulla ei siis yksinkertaisesti ole mitään. Olen yksinäinenkin, sosiaaliset suhteeni ovat ihan kuolleita. Mulla on tämmönen perinteinen suomalainen "pottunenä", eli siis tämmönen paksu, lyhyt ja pyöreä. Sit se viel kaikenlisäks kallistuu ylöspäin, eli silleen hyppyrimäisesti. En ole koskaan voinut ottaa sivuprofiili kuvia itsestäni. Jos nyt kuvia annan ottaa ollenkaan.

Samoin mulla on ylipainoa, joka toki lähtisi laihduttamalla mutta koska olen masentunut niin en saa mitään aikaiseksi. Ei mua motivoi laihduttaa niin suurta määrää kuin 20 kiloa silkkaa läskiä pois. Jos olis rahaa niin menisin heti rasvaimuun. Kaikki rasva vaan veks!

Sit mul on aina ollu ohuet hiukset. Ei koskaan näyttäviä paksuja ja tuuheita prinsessan hiuksia vaan tämmöset ohuet ja liukkaat hiukset. Ton hiusten liukkauden vuoks mulle ei saa tehtyä ees kiharoita. Tai no näyttäsin kyl muutenkin entistä rumemmalta kiharoitten kanssa.

Mul on nopeen lihomisen takia pohkeitten taka osassa raskausarpia tai jotaki vastaavia venymiä, jotka inhottaa mua. Tekis mieli viillellä niitä. Angst angst.

Mun perus ilme näyttää vihaiselta enkä voi sille mitään. Monet kysyny , että miks näytät niin tuimalta tai vihaselta mut minkä mä voin perus ilmeelleni . Oon ollu mietteliäs kun ne on noin kysynyt!

Sit mulla on rumat paskan väriset silmät eli tumman ruskeet. tää on yleisin silmien väri maailmassa , koska on dominoivin. Jeejee, onpa kiva kuuluu johonki suureen massaan. Oon suomalainen, jolla on ruskeat silmät. HEI HALOO! Halusin vihreet, siniset tai harmaat naiselliset silmät.

Ihoni on vaalea. Sellainen possun pinkin vaalea. Palan helposti auringossa enkä rusketu.

Joo ei, parasta kai listiä ittensä.

täällä naiset valittaa kohta enemmän kuin ihmiset ätmi-palstalla

Entä jos et niin paljon keskity itseesi jatkossa negatiivisessa mielessä.Pyydä apua myymälässä myyjältä, että saat vartalollesi sopivat vaatteet, kampaajalta vinkkejä hiustyyliin jne.Älä anna muiden ääliömäisten kommenttien murtaa sinua.Suomessa kasvatetaan huonolla itsetunnolla varustettuja ihmisiä.Nouse tämän asetelman yläpuolelle.Sinun ainutkertainen elämäsi on tärkeä - olit millainen tahansa.

Unohda vähäksi aikaa itsesi ja ulkonäkösi ja suuntaudu ulospäin. Nauti kauniista kesästä, ilahduta lähimmäisiäsi, opettele jokin uusi taito. Etsi joka päivä ympäriltäsi jotakin kaunista, sireenit tai satakielen laulu tai mitä tahansa, ja kirjoita se muistiin.
Tule viikon päästä kertomaan, mitä tapahtui.

Olen monesti miettinyt aikoinani, että miksi ihmiset kohdistavat vihansa ja halveksuntansa minuun, vaikka olen hyvin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä.

En silloin vielä osannut tiedostaa rumuuttani. Hiljaisesta luonteestani huolimatta olen aina joutunut jonkun silmätikuksi. Ihmiset katsovat minua nenänvarttaan pitkin. Olen "huonompi".

Eli ruma ihminen voi olla vaikka kuinka huomaamaton, silti hän aikaansaa kanssaihmisissään sellaista VIHAA että luonnonlakien mukaan kirjoittamaton sääntö on se, että rumat tulee eliminoida.

Tämän kaliiberin rumuutta, mitä minullakin on ei peitellä meikein eikä vaattein. Lapsetkin ilkuuvat ja nimittelevät minua. En ole toivottu, minun seuraani vältellään. Minusta halutaan eroon.

Ihmiset ovat sanoillaan ja teoillaan ottaneet minulta luulot pois jo hyvin, hyvin varhain.

En ole kaunis. Piste. Asia ei minua itseäni niin haittaa, koska en unelmoi miehestä, parisuhteesta enkä perheestä.

Aoinoa haitta on se, että muut ihmiset eivät jätä minua rauhaan.

Katsoin juuri kuvia lapsuuteni ajoilta. Luulin silloin olevani edes siedettävän näköinen.

Toute loi pain kasvoja.

Olen ollut hyvin, hyvin ruma lapsi.

Itsekin olisin itseäni vihannut enkä olisi ryhtynyt kaveriksi rumalle kuin minä.

Lapsena sitä osasi vaan olla niin sokea omille vioilleen, nykyisin kyllä ymmärrän ja alan ymmärtää ettei minunlaisia missään kaivata.

Itse pystyn välttelemään peilejä ja valokuvia, mutta muut ihmiset tulevat silti näkemään minut. Pitäisikö minun kävellä paperipussi päässä?

Taidan ihan totta tappaa itseni.

Lapsuus ja nuoruus on tullut elettyä ja todettua etten kelpaa mihinkään enkä kenellekkään. Oman ikäiset miehet kiertävät minut kaukaa, minut kelpuuttavat vain vanhat rumat miehet.

Antaisin mitä vain, jos saisin edes päivän ajan olla edes tavallisen näköinen ihminen. Se olisi kokemuksena jotain utta ja ennenkuulumatonta. Saisin edes hetken tuntea olevani normaali.

Niin no ainakin tiedän yhden pariskunnan jossa nainen on melko kamalan näköinen kuvatus ja mies on 10 v nuorempi ja komea kuin filmitähti. Tämä pariskunta sai kyllä täydellisen kauniita lapsia. Joten enpä nyt sanoisi, että kaikki rumat naiset joutuu oleen ilman elämää tai miestä.

Sympatiat rumille naisille. Ei varmasti ole helppoa mutta mielestäni nainen voi edes kroppaansa parantamalla (esim laihduttamalla tai pakanoita treenaamaan) saada jotain aikaan. Lohdutuksena voisin sanoa että ei se lyhyenä miehenäkään sen paremmin mene erityisesti pariutumismarkkinoilla. Yksin tässä ollaan pitkään ja tälle asialle (lyhyys) ei ole edes mitään tehtävissä.

Noh, toista se on olla ruma kuin kuspää. Lakatkaa pyytelemästä anteeksi olemassaoloanne ilmiselviltä pesunkestäviltä idiooteilta. Kyllä se on kivempi olla yksinkin kuin pöllöjen seurassa. Te ja teidän naamanne ei ole vastuussa ihmisistä joiden täytyy olla jollain tavalla paljon rankemmin vajavaisia kuin itse pystytte ikinä olemaan.

Heiiii!
Onko taalla ketaan muuta kenesta sanotaan seuraavaa:
Pieni pomppana
Lihava lehma
Rinnaton lauta
Kuolleet hiukset
Helvetin elahtaneen nakoinen
Naita itsesi ihmisen nakoiseksi
Kuka noin tyhmaa haluaa panna
Mummo

Onko teilla muilla rumilla kokemusta siita, etta teidan eristamisenne ryhmasta ja haaukkumisenne on ikaankuin itsestaanselvyys kanssaihmisillenne?

Ettette enaa edes reagoi haukkuihin vaan hyvaksytte ne totuutena. Totuushan tulee sen humalaisen ja lapsen suusta. Tai huumehorhon.

Minulle on myos sanottu seuraavaa:

Ala naura naytat hulluille
Oletko tytto vai poika
Mène hoitoon
Eivat nuo kauniit kiinnosta vaikka olisivat kuinka hyvannakoisia
( mies baarissa) :olet harvinaisen ruma nuori nainen
Naytat keski-ikaiselta (Olin silloin 16)
Ala syo lihava lehma

Ihan pakko kommentoida....minua taas on kaikki luulleet missiksi. Kaikki ovat olleet häkellyksissään minut nähdessään....äiti ilmoitti missikisoihin ja isi kehu minkä kerkesi.....miehet ottamassa missätahansa liikuin.... mutta olin pahasti koulukiusattu,veljeni taholta insestin uhri, joka mies petti minua, ja yksi mies ystävä piti rumana. Olin liian leveä kasvoinen kuulemma. (Hän ei ollut terve) ja tiedoksi vaan että olen värjännyt hiukseni tummiksi joskus ja kaikki tapaamani miehet on tykänny enemmän tu.masta kuin vaaleasta.Nykyinen aviopuolisoni ihailee kuulemma tummuuttani.

Niin eli mun piti sitä painottaa että miten huonon kohtalon sain kauniinakin. Ja jos minä olisin pyrkinyt töihin johonkin mikä ei vastaa ulkoista olemustani eli vaikka painijaksi tai kirvesmieheksi niin ei oltas otettu. Ja tiedoksi vaan että totuus ei tule äitien suusta sillä jokainen äiti haluaa yleensä vain kehua liikaa, ja toisaalta taas äiti on sairas jos haukkuu huoraksi. Eikä varmasti edes tarkouta on vaan itse saanut kuulla sitä samaa tai sairaalloinen moraali en tiedä....ongelmia on jos noin sanoo. Itse olen kuuden lapsen äiti nykyään ja minä olen varmasti ihan terve työssä käyvä nainen. Veljeni ei koskaan onneksi yhtynyt mutta insestiksi sanotaan seksuaalista lähestymistä ja häirintää sekä raiskaus yrityksiä. Olen siihen saanut yksityiseltä seksuaaliterapialta apua. Minä näen lapseni äärimmäisen kauniina ja jos mennään oikeen katsomaan tyhmästi, niin ei mun öapset joka sentiltä ole mun pman kauneusihanteen näköisiä. Toisella on kyömynenä toisella kääntyy ylöspäin mutta kaikki on tosi kauniita.r

Sinulla on selva ruumiinkuvanhairio. Suosittelenkin sinulle yhtymista aavikolla kameliin.

Se selvittaa paata.


Joskus vastaan otolleni saapuvat ihmiset erehtyvat luulemaan minua tarzaniksi, korjaan virheen joka kerta.

Tästä tuli mieleen, en ole ikinä nähnyt fitnessin tosissaan ottavan naisen, poislukien kisakunnon ja varsinaiset voimannostajat/bodybuilderit), joka olisi mielestäni ruma.

En edes internetin syövereistä löydä monen tunnin etsimisellä kuvaa naisesta jolla olisi kroppa kunnossa (lue: erittäin hyvässä kunnossa) mutta niin ruma naama etten a) panisi, b) seurustelisi vakavasti.

Luustolle ei paljoa voi, joillakin ei ole kapeampaa vyötäröä, joillakin muuten vähemmän onnistunut lonkka, mutta silti fitness butterfacea ei ole olemassakaan, ainakaan minun silmillä katsottuna. En salillakaan ole kymmenen vuoden aikana nähnyt.

Monta naamaltaan rumia mutta silti treenin takia erittäin viehättäviä olen kyllä tavannut ja nähnyt.

sinä tykkäät että olet ruma nainen, minä olen aika kaunis nainen mutta minulla paljon henkilökohtaisia vaikeuksia, toivottavasti pidät itsestäsi, meillä niin sanoituilla kauniilla naisilla on omat ongelsamat, minulla ystäviä molemmasta piiristä, joten viihdyn heidän seurassa 100% toivon sinulle kaikkea parasta,

Olen huomannut itsestäni sen, että mitä enempi katson itseäni peilistä, niin sen kamalammalta näytän. Kun katson oikein tarkasti isohkoa nenääni, se melkein suurenee entisestään ihan silmissäni.. Kaikki rumat jutut kasvoissani näyttää ihan karmeilta, mitä kauemmin katson ja mielessäni nuo rumat piirteet vain rumenee.

Näin elokuvassa kauniin naisen. Katsoin naisen nenää kauemmin, kun oli kauan siinä sivuttain. Tämänkin naisen nenä alkoi näyttämään isolta. Silloin mietin, että ehkä sitä vaan suurentaa sitä rumuutta ihan itse.

Mä kyllä näytän peilissä ihan nätiltä. Mutta kun otan kuvia itse, saati jos joku muu ottaa, niin siellä se ruma nainen möllöttää. Peiliinhän tunnetusti jokainen katsoo tiedostamattaan niin että näyttää mahdollisimman hyvältä, lisäksi peilit hoikentavat. Oikeasti olen ruma turvonnut möllykkä, vaikka peilissä näytän joskus ihan nätiltä omasta mielestä. Kenenkään muun mielestä en, en edes oman miehen. Tuhahtelee ja vaihtaa puheenaihetta, jos asiasta tulee puhetta.

Ihmeen mulkku mutsi sulla, ei voi kuin ihmetellä.. samoin kuin sitä miten ihmiset käyttäytyvät huonompiosaisia kohtaan - uskomatonta sakkia!

Jokin harhaluulo täällä näyttäisi olevan että tummissa silmissä ja hiuksissa olisi jotain vikaa - no ei ole.

Nenää ja leukaa voi leikkauttaa, jos kasvonpiirteet ovat nyt jotenkin niin toivottomat: ota siis pankkilaina. Jos iho on rokonarpinen, sitä voi hoidattaa (hiontoja). Pukeutumiseen ja asusteisiin kannattaa satsata. Jos käyttäydyt kuin kuningatar, kaikki kohtelevat sinua kuin kuningatarta.
Eniten ulospäin säteilee se, että hyväksyy ulkonäkönsä, on vapaa hymyilemään, nauramaan ja näyttämään muut ilmeensä. Piirteiltään kaunis voi olla "ruma" tyytymättömänä, ilkeänä tai synkkänä.
Itselleni ei esimerkiksi lyhyet hiukset sopineet lainkaan. Luin jossain vaiheessa, miten ulkonäköä voi parantaa itselle sopivilla meikeillä ja vartalon mittasuhteisiin sopivilla vaatteilla, joiden värit sopivat omiin väreihin. Nuorena ajattelin olevani surkean näköinen. Nykyisin kuulen, että minua pidetään kauniina. (ikää 52v.). Kauneusleikkauksia ei ole tehty, mutta voi olla, että leikkautan riippuvat yläluomeni. Piilolaseja käytän jatkuvasti.

Totta että tässä on kahdenlaisia kirjoittajia, niitä jotka ovat kokeneet "rumuuden ytimen" ja niitä, jotka vain tarkkailevat sitä ulkoapäin. Kun saa maailmalta aina EI vastauksen, olipa kyseessä työ tai ihmissuhde-asiat niin tyhmä olisi, jos ei osaisi muodostaa faktoista objektiivista päätelmää; jotain on vialla. Itselläni on mm. työnsaantiongelmia ollut aina vaikka olen ollut huippuoppilas ja opiskellut paljon. Hakiessani töitä olen saanut papereiden perusteella ja puhelimessa kyllä-vastauksia ja tervetulotoivotuksia töihin, mutta kun naama on nähty niin yhtäkkiä onkin tullut 'yllättäviä' muutoksia henkilökunnan tarpeeseen, en mm. opiskeluaikoina päässyt hotellisiivoukseen, en pesulaan tuuraajaksi - opiskelin yliopistossa, kielitaito kunnossa, lukiopaperit 6 laudaturia. Tuota ennen olin tarjoutunut toki 'parempiin paikkoihin eli asiakaspalveluun, myyntityöhön....mihin nyt opiskelijoita otetaan. Aina sain kuulla, että onpa sulla hyvät paperit, miksi et ole päässyt töihin...siis tämän sanoi työvoimatoimistonjohtaja, kun olin työhaastattelussa heille - en päässyt. Työhönottajat kysyy usein alkoholin käytöstä ja kerron totuudenmukaisesti, että saunasiiderin juon silloin tällöin, ei muuta. En tiedä miten pitäisi olla.
Totuus on se, että naamani on juopponaisen naama: silmät väsyneet ja punoittavat, posket roikkuvat, silmien ympärillä panda-ympyrät, leuan alla heltta, ääni karhea, jossa kuuluu itämurre - ei hyvä! En ole edelleenkään juoppo,mutta olen perinyt isäni ja äitini ulkonäön huonoimmat piirteet - ja samalla ehkä kuitenkin ne parhaat henkiset piirteet, mutta niitähän ei tämän naamion alta kukaan jaksa etsiä. Perusilmeeni on kuulemma synkkä ja liian vakava, olen saanut kuulla pitkin ikääni että miksen hymyile enemmän, siis millä oikeudella tuntematon voi tulla sanomaan näin esim. baarin vessassa tai baaritiskillä???? Opiskeluaikoina yritin käydä riennoissa ulkona, mutta noista sanomisista tuli paha mieli, aina uudelleen. Seuraa olisin saanut kyllä, mutta selväksi tuli että kelpaan vain yhdeksi yöksi, en muuhun. Parisuhteessa olen saanut olla mutta aina vain sellaisten miesten kanssa,joille kelpaan, en oman valintani kautta. Nyttemmin 50-vuotiaana en enää kuuntele kommentteja eikä niitä kukaan uskalla heitellä. Yksinhuoltaja olen ja luonto ja eläimet ovat hengissäpitäjiä. Ja mikä mjnusta tuli isona? No, lähihoitaja, sillä lapsille ja vanhuksille olen vaipanvaihtaksi kelvannut, joskin kuullut kommentteja pelottavasta ulkonäöstäni.

Huomatkaa että syy siihen, miksi meitä syrjitään voi olla se, että kukaan ei halua näyttäytyä alkoholistin näköisen naisen kanssa! Sehän on selvää, että riutuneesta ulkonäöstä vedetään jokin johtopäätös ja usein se on juuri tämä.

Ja mitä tulee vanhempien kommentteihin, googlatkaa sanalla narsisti tai narsistien aikuiset lapset, niin löytyy lisävalaistusta asiaan.

Minä olen onneksi elämän loppupuolella ja en enää mieti itsarijuttuja, mutta ymmärrän jokaista, joka niihin sortuu. Elämänmittainen yksinäisyys ja ulkopuolisuus on rankka juttu. Se ei ole kuviteltua, se on olemassa ja se on meidän omituisten osana. Siinä on kyse inhimillisestä heikkoudesta, ei meidän omituisten vaan niiden 'normaalien' taholta ja se on valitettavaa, epäoikeudenmukaista ja ärsyttävää. Kuuntelin juuri Ellinooran Leijonakuningas-biisiä " Tänään ihmisenpuolikas on huomenna Leijinakuningas". Niinhän? Tsemppiä me!

Ei paljoa lohduta kun on TODELLA ruma.

Ruumuuden huomaa ennenkaikkea muiden ihmisten reaktioista.

Vaikka käyttäytyisit kuinka hyvin tai kohteliaasti tahansa, AINA sinua kohdellaan huonosti. AINA.

Rumuus on niin hirveä taakka kantaa ettet pysty itse vaikuttamaan saamaasi kohteluun edes hyvillä käytöstavoilla tai tekeytymällä näkymättömäksi.

Rumaa kiusaavat kaikki ja kaikilta se on hyväksyttyä. Kukaan ei rumaa puolusta. Tämä on tullut todettua monet kerrat.

Rumaa ivaavat nuoret ja vanhat. Lapset ja vanhukset. MIKÄ TUSKA ONKAAN SYNTYÄ RUMAKSI.

Mielummin olisin vaikka vammainen tai köyhä. Mutta en RUMA.

Elinkaareni on ollut täyttä paskaa ruman ulkokuoreni takia ja tiedän että vaikka minulla on hyvä koulutus, en tule koskaan saamaan töitä tämän naamani takia.


Normaalinnäköisten/kauniiden on aivan turha yrittää edes ymmärtää ruman naisen arkea. Edes ruma mies ei kärsi kuten me naiset kärsimme rumuudestamme.

Minua on kiusattu AINA ja tullaan elinikäisesti eritämään porukoista.

Ainoa tapa , jolla saan itseni ihmisen näköiseksi on meikkaamalla itseni kummajaiseksi ja laihduttamalla itseni luurangoksi. Silti se ei tätä paksua persettä, pieniä rintoja ja ohuita hiuksia ja lyhyitä jalkoja peitä!

Kaikken tuskallisinta on olla NUORI ruma nainen.

Kun muut ympärillä pariutuvat, minä möllötän yksin nurkassa. Ei kukaan minua halua mihinkään.

Puhumattakaan siitä että vaikka saavuttaisin mitä tahansa. Sillä ei ole mitään väliä eikä tule koskaan olemaan. Koska olen RUMA.

RUMUUS näkyy, vaikka olisit professori, huippu-urheilija jne. olet vain RUMA.


Kun valmistuin ylioppilaaksi 6 L:n papereilla sain ikä-tovereiltä tälläista palautetta: "Nörtti.... sinunlaistesi täytyy tyytyä rumiin miehiin."

" Saatanan nössön muija"


OIKEASSA MUUTEN OLI!

" Helvetin elähtäneen näköinen 19-vuotias" - äitini kommentti.
"Kuka noin tyhmää haluaa panna?"
"Laita itsesi ihmisen näköiseksi!!"
"Lihava lehmä" - nämä kommentit valmistujaisissa
"Oletko poika vai tyttö?" - Pieni tyttö ollessani 23v.

"Pieni pömmpänä, ota vain lisää suklaata" - Sukulaiseni kommentti, kun paranin hengenvaarallisesta anoreksiasta , joka oli jo 7-luokalla viedä minut hautaan.

Anoreksiasta muistona minulla: ohuet , kuolleet hiukset, ja nykyisin nopeasta painonnoususta johtuva ylipaino. Aineenvaihdunta ei koskaan normalisoidu, minulla on myös nyt, jo alle 30v vakavanlaatuinen luukato.

"Persejalka"- Parhaan kaverini kommentti 5- luokalla, josta seurasi ankara laihdutuskierre joka huipeni letkuihin kytkemiseen ja sydänkohtaukseen.

"Hirmu lyhyet jalat"

"Totuus anoreksiasta voi paljastua myöhemmin: Pituus:155 Paino:60" - Sukulaiseni kommentti minusta.

JÄÄTÄVÄÄ. kyllähän sitä vähemmästäkin ymmärtää olevansa RUMA.

"Helvetin iso nenä sinulla." - Bussikuski.
"Näytät 30v" - Työnantajani kun olin 24v.

"Sinusta huomaa ettet miehiä etsi. Miettisit edes vähän että kenelle kelpaat." - Työnantajan vaimo.


"Mummo" - Koulukiusaajani ala-asteelta.

" Hoidas sairas pääsi"- Tätä on tullut kuultua. Ilmeisesti RUMA=hullu.

" Älä naura, näytät hullulle" - Rakas äitini.

" ÄLÄ SYÖ LIHOT! PERSE ON LEVINNYT!"- Äitini.

"Huora, valehtelija" - äitini.

"Oletpa lihava" - Entinen kaverini.

"Hiuksesi ovat ihan kuolleet ei näille voi mitään tehdä"- kampaajani.

" Sinulle ei sitten ole vyötäröä siunaantunut." - Vanhempi naisihminen kassajonossa.

" Miten olen voinut saada noin tyhmän tytön" -äitini

äitini on muuten pahoinpidellyt minut miehensä kanssa useasti niin, että olen vuotanut päästäni verta.

" Oletko psykoosissa?"- Sukulaiseni...siis, käyttäydyin tuolloin ihan normaalisti... Eli näytän siis hullulle.


" Levitä haarasi HUORA" -sukulaiseni.


Ruma on vaan vapaata riistaa kaikille. Näin asia on ja näin asia tulee olemaan.


Olen RUMA. PISTE.

Hyi ja ruma sana. Missä junttiurpolassa moista on tehty? Toivottavasti ei enää tällä hetkellä...

Mulla on pitkä historia oman rumuuden kanssa. Muistan joskus murkkuiässä hätkähtäneeni yhtä valokuvaa, missä istuin aika rumassa asennossa jalat levellään ja maha pönköllään - näytin ihan hirveän rumalta (ja samaan aikaan muistan, miten olin kuvan ottohetkellä onnellinen, pidinhän lemmikkimarsua sylissäni).

Multa meni teini-ikä ohi rumuuden kanssa. Pidin itseäni ihan susirumana, eikä asiaa auttanut se, että olin pikkulapsesta asti ylipainoinen. Olin siis sekä ruma että lihava. Rumuuteen kuului mm. pullonpohjalasit (mulla on yli -6 linsseissä, eikä 1980-luvulla vielä harrastettu ohennettuja linssejä, joten lasit olivat oikeasti pullonpohjan näköiset), kohollaan olevia luomia naamassa, paksu tukka joka törrötti ja harotti eri suuntiin...

Yritin aktiivisesti unohtaa koko kroppani (kävi aika helposti, kun pystyin uppoamaan opiskeluun). Vieläkin välillä risoo se oletus, että naisena pitäisi pyrkiä kauneuteen - sitä on joko kaunis (sattumoisin missin mitoissa, puhdas luometon iho, silkoiset hiukset, sirot piirteet) tai yrittää olla kaunis (ainahan sitä voi ainakin laihduttaa itseään ja meikata ja värjätä harmaat piiloon). Jos et edes yritä tehdä itsestäsi kaunista, niin voi voi, et enää ole edes nainen, vaan joku sukupuoleton olmi.

Olin yli 30, kun aloin ensimmäistä kertaa seurustella. Silloin oli tarpeeksi kaukana traumaattinen murrosikä ja ihan yhtä kehno nuori aikuisuus :evil: Silloin kolmekymppisenä tuli myös runsaasti itkettyä sitä, miten olemattomilla eväillä oma naiseus on. Okei, pitäisi olla kaunis tai edes yrittää olla kaunis tai edes tykätä omasta ulkoisesta olemuksesta, mutta kukaan ei ole ensimmäiseen 25 vuoteen sanonut mitään positiivista. En ole ollut nätti tyttö kenellekään. Miten voisin olla sitä itsellenikään?

Keski-iässä voin aika hyvin näissä nahoissani... Luomia on vieläkin ja ne rillitkin ovat ja ihan yhtä epäsuomalainen tukka. Ne ovat osa minua :) Mitä vanhempi olen, sitä vapaampi tunnen olevani kaikista vaatimuksista, joiden mukaan pitäisi olla kaunis jos tätä ja tuota. Tykkään tietyistä väreistä (oranssi, punaruskea, kirkas vihreä, terrakotta, punainen, violetti...) ja käytän niitä välillä varmaan jonkun tyylikonsultin mielestä holtittomasti. Meikata en osaa, eikä ole halua opetellakaan. Mua häiritsee, jos ripsissä tai ihossa tai huulissa on jotakin ylimääräistä. Ihania vaatteita keräilen vähän liikaakin - mutta mun ihana vaate voi olla vitosella kirpparilta ostettu.

Lisäys: tämän vuodatuksen tiivistys on, että käsitys itsestä rumana voi häipyä, vaikka ne perusraamit (iho, tukka, kasvonpiirteet) säilyvät samana. Aikaa siinä menee. Jos joku ulkopuolinen näkee "rumassa" kauneutta, niin aina parempaa.

Ja sitten kun kaunis valmistuu 6 L:n ylioppilaaksi: " Olet kaunnin lisäksi ÄLYKÄS"

Hah!

Minussa yhdistyvät seuraavat:
- Huono, finninen ja mustapäinen iho
- Ohuet värittömät ja kuollet hiukset (kaljuunnun jo ja olen alta 30v)
- Rumat hampaat
- Paksu peppu ja reidet
- olemattomat rinnat
- iso vatsa
-Lyhyet jalat
- iso nenä
- olemattomat silmäripset


Ainiin, pari kommenttia unohtui:
_ Miehet usein myös huutelevat minulle autoistaan. Siis jotkut jopa pysäyttävät autonsa tai hidastavat minun kohdallani, aukaisevat ikkunan ja sanovat seuraavaa:
" ..Venäläinen" - WTF?
".. Vitun ruma kurppa."
"Saatana miten riski ämmä"
" Kauneusleikkaus tekis terää"
" Huoraaaaaaaaah!!!"
" Hyi vittu saatanah!"


"hui vit.. kuka TUO on?" Luokkakaverini isä katsoessaan luokkakuvaani. Osoitti minua kuvassa. Olin silloin heillä kylässä. Kivaa oli.

" Olet kärsinyt paljon.." - niin olen, kiitos kun huomasit.
"Olet niin kärsivän näköinen" - Kiva että näkyy jo ulospäinkin.

" Ei saatana, ei sinua täällä pane kukaan" - Joku random äijä baarissa.

Baarissa, istuin kahden ystävättereni vieressä. " Sää oot teijän porukan rumin" - Ai, kiitti. Ihan kuin en itse tietäisi.

" Olet ihan vitun ruma" - Eräs nuorimies kadulla, tuli vastaan mulkaisi ja huusi tuon minulle.

Tätä tämä ruman arki on.

Kuvailen itseäni. Lyhyt mutta lihava, keskivartalolihava. erittäin persjalkainen, mutta leveä lantio ja valtavat riipputissit. Ei kaulaa, sen tilalla iso läskimakkara. Hiukset tummat, aina jopa pesun jälkeen jotenkin rasvaisen näköiset ja niin ohuet että päälaki paistaa välistä. Iholla rosacea ihosairaus eli punainen nenä ja posket aina. Tihrusilmät läskisten luomien välissä. Erittäin ulkonevät keltaiset hampaat. Suuri perunanenä. Jättimäisen isot korvat. Outo naamanmuoto eli kapea otsa, mutta erittäin leveät leukaperät. Eipä ole kukaan mies 40-vuotiaaseen menneesä huolinut eli aika ruma olen.

Olen ollut vitun ruma lapsi. Näytän edelleenkin sialta. Suomalinen sisäsiittoisuusko tähänkin syynä?

polevika.Puhevika.Törppöpaha. Rooppana. Rööbis.

Orgi!

Hei - varsinkin ne, jotka ovat arvostelleet omaa ulknäköään ja jotka ovat saaneet siitä karmeaa arvostelua toisilta.
Varmasti se, mitä kerrotte on niin kuin sanotte - tokin voitte vielä tarkistaa, mitä olette sanoneet ja puntaroida sitä. ( Tulee tässä mieleen se Speden tavoite sen sketsissä - maksimoida kurjuutta) eli sellaiselta hieman sitten nuo itsensä arvostelevat kirjoitukset noin rivissä on luettavissa.
Mutta joo - eli olen siis mies ja ammatissani olen kohdannut satoja satoja ihmisiä eri taustoilta, naisia ja miehiä. (Koluluttaja tausta)
Sitä rumaa nyt näissä porukoissa en tavannut.

Sen takia hluan nyt hieman kartoittaa sitä rumuutta:

Tarinoissa, kun halutaan esittää rumaa ihmistä, naista, niin eimerkiksi siellä on hahmoja:
Mihin rumaan hahmoon samaistat itsesi eniten?
Hannu ja Kerttu tarinan noitaan?
Bernard ja Bianca tarinan pahaan kreivittäreen?
Matami Mimmi Aku Ankasta?
Milla Magiaan Aku Ankasta?
Me Hirviöt - äiti hahmoon?
Olisiko jokin hahmo Game of Thronesta?
Vai olisiko jokin naishahmo punaniska-alueelta jostain hilly-billy ympäristöstä?

mitäs niitä vielä on?

Mä olen ihan ilmiselvä Klonkku kasvoista. Vartalo mallia suomalinen virtahepo.

Tiedätkö, en ole nähnyt yhtäkään ns. rumaa naista. Teen freelancer meikkauksia ja voin sanoa että jokainen nainen on kaunis jollain lailla, aina on naisia joilla toisella voi olla uskomattoman väriset silmät, mahtavat poskipäät tai jotain muuta mutta aina on jotain kaunista. Sinussa on varmasti 100% sti jotain upeaa mitä et itse ole huomannut tai et ole paljolti kiinnittänyt siihen huomiota. Olen varma siitä!

P.s. Käyppä joskus oikein meikattavana ja kampaajalla, voit yllättyä miten kaunis olet :-)

Enkä mahda olla kysymättä että miksi se on oikeasti niin vaikeaa joillekin (jotka pitävät itseään ns. rumana) todella vähän tälläytyä, ei se vaadi paljon pestä hiuksiaan ja laittaa nätit vaatteet päälle (anteeksi en sano tätä pahalla), katsoa todella itseään peiliin ja kysyä itseltään Mikä Minussa On Nättiä. Ja kun oikein itseänsä katselee niin olen varma, että monikin löytää omasta itsestään Sen Jokin-ilmiön.
Mutta usein kaikki lähtee selvästi "vihaan itseäni koska olen ruma, et sä musta ihmistä saa" puoli nauraen mentaliteetilla mutten välitä. Katson niitä upeita kasvonpiirteitä ja aina olen todennut että "wau", mitkä huulet, pitkät ripset tmv. Ja en kehu itseäni mutta kyllä se hymy on ollut herkässä kun ovat itsensä nähneet jälkeenpäin meikattuna. En tarkoita, että kaikkien pitäisi meikata, se on jokaisen oma asia mutta esim. hiustyylilläkin saa paljon aikaan, kysykää ihmeessä kampaajilta vinkkejä :-)

Pps. Ja en yleistä mitään hiuksien pesemättömyyttä. Mutta usein huomattu. Kait kun ihminen lakkaa itseänsä rakastamasta niin ei välitä. Antteksi vielä, en halua loukata enkä yleistää ketään.

Huom, 'meikkaajana', kyllä minä tunnen useinkin itseni kauniiksi, ainakin laittautuneena ja meikattuna enkä edes muutoin ulos astukaan, en edes kauppaan. Samoin työhaastatteluissa ja illanvietoissa esiinnyn erittäin tarkasti asiaa miettineenä. Ja lähtökohta on se, että olen parhaani asian eteen tehnyt. Mutta pettymys on sitä suurempi, kun vastineeksi saan huonoa palvelua ja vaivautuneita katseita, ihan normiasioinnissa, esim. virastoissa ja ravintolassa jne. Minua pidetään joskus vammaisena, selviä asioita kerrotaan yhä uudestaan ja koetetaan päästä pikimmiten eroon. Kerran söin lounasta lomareissulla ravintolassa, olikohan Joensuu paikkana, ja tilasin ruuan kanssa oluen juomaksi, niin tarjoilija kävi 2 kertaa kysymässä asiaa minulta ja varmisti esimieheltä, voiko minulle oluen tuoda. Sitten kun olin lounaani nauttinut, tuli toinen tarjoilija tarjottelemaan viiniäkin, mitä en tosiaan halunnut. Ihmettelin moista sählinkiä, onko niin harvinaista, että joku junantuomaturisti haluaa nauttia lounaan kanssa oluen? Luulenpa että kyseessä oli taas omanlaisensa tulkinta riutuneesta naamastani, eli että olenko niin alkkis että voiko minulle tarjoilla, kas kun eivät puhalluttaneet....
Sama ilmiö toistuu missä tahansa asiakaspalvelutilanteissa, sen näkee myyjän katseesta ja hämmennyksestä, että miten suhtautua minuun. Ja vaikka olen siisti ja hyvin puettu ja hymyilevä niin silti se häkeltyminen usein paistaa jostain läpi. Kun yrittäjänä itse usein olin esittelemässä omia tuotteita messuilla ym. Niin usein asiakkaat tulivat kysymään minulta, olenko minä ihan oikeasti tehnyt ja ideoinut omat tuotteeni itse, voi hellanlettas!? Eli suhtautuminen on jotain semmoista, että siellä on joku vajakki pöydän taakse kaljapalkalla palkattu, vaikka olen itse se ideanikkari ja taiteilija ja yrittäjä.
Joku sanoikin että vaikka saavuttaisi mitä, niin se ei koskaan riitä. Se on hyvin sanottu. Vaikka suoritat mitä ja olet mitä, et koskaan kelpaa heille etkä kuulu heihin. Siihenkin vinkinä muuten narsistienuhrien tuki ryn sivut ja narsistien aikuiset lapset....perehtykää, mistä kaikki ehkä alkoi mutta vaikka sen olen sisäistänyt, että tämä on myös asenteesta ja lapsena opitusta juontuvaa niin miksi se jatkuu yhä.....50-vuotiaanakin...?
On tutkittu, että narsistivanhemman lapselle kehittyy yliherkkyys tulkita ihmisten ilmeitä ja eleitä negatiiviseen suuntaan eli että me luetaan ihmisten ilmeistä asioita liiankin tarkasti ja varsinkin ne itselle torjuvat viestit ja ne käynnistävät meissä lapsuuden hyljityksi tulemisen tunnekuohun. Miten lie? Puhun meistä koska isäni aina muisti sanoa, että olen ruma. Siskoni oli kaunis ja isän prinsessa, minä yritin suorittaa mm. olemalla hyvä koulussa ja kirjoittamalla ne 6 l. Mutta sekään ei isälle kelvannut, kielsi näyttämästä yo-juhla vieraille sitä päättötodistusta, jossa oli numerot, koska yksi niistä oli 8, muut olivat 9 ja 10:jä . Että semmosta.
Kyllä tämä omassakin päässä on. Mutta inhokki olen silti, kaikesta tiedostamisesta ja laittautumisesta huolimatta. Kelpaan itselleni täysillä, mutta muulle maailmalle en, en ihmisille, en töihin .
Tämä on paljolti hukkaan heitettyä ponnistelua tämä elämä, nyt olen tajunnut sen enkä enää yritä minnekään. Koetan elellä itseninäköistä elämää kaikessa rauhassa ja katseilta piilossa, köyhä olen, kun en ole päässyt alani töihin mutta jitenkin selviää. Kuka kaipaa ihmisiä, jotka vain haavoittavat? Mulla on luonto ja eläimet ja ihana oma punainen tupa ja perunamaa. Teen vertaistukityötä mm. puhelimitse ja siinä ei ulkonäöllä ole merkitystä. Olen mukana maailmassa omalla tavallani, joka ei ehkö ollut oma valintani mutta en halua tulla loukatuksi yhä uudelleen. Matala profiili..

Noin se on, ruma nainen ei saa valita. Ei työpaikkaa, ei miestä ei ystäviä. Pitää ottaa se, mitä annetaan, vaikka olisi paukkuja mihin. Pitää vaan tyytyä siihen, mitä saa tai olla tyhin käsin.

Jo 50 miehenä pitää todeta, että pieni vähemmistö on niin ruma, että (lähes) kaikki pitävät vastenmielisenä, tavallaan näkymättömänä mitä tulee mahdollisuuteen potentiaalisena kumppania.

Mitä olen kavereiden kanssa jutellut, aikoinaan nuorena kollina ja nyt setämies-sarjassa, rumana tai vastenmielisenä pidettävän naisen yleisin "vika" on _huomattava_ ylipaino.

Ei tarvitse olla anorektisen missin mitoissa, mutta läski ei saa olla. Jos painoindeksi on 30 niin ihmisessä on 15-20kg liikaa rasvaa. Tuollainen valas (tai kaljamaha, jos on mies) on todennäköisesti myös rupukuntoinen. Ei tarvitse olla urheilija, mutta pienenkin liikunnan ansioista on ei-ruma kun kroppa vähän kiinteytyy... Liikkumaton löysä läskikasa nyt vaan on niin ällöttävän näköinen sukupuoleton olento, että ei mielellään sellaisen kanssa ryhdy juttusille. Todennäkäisesti läski myös saamaton vetelys, kun ei pysty edes omaa syömistään pitämään kurissa.

Ja jos alkoholin ja tupakan kanssa pelaa paljon, se ei myöskään tee iholle hyvää. Solariumeja tai meikkejä ei tarvita, jotta näyttää ei-rumalta. Terveelliset elämäntavat ja perushygienia riittää.

Nyt "rumalle" lopuksi hyvät uutiset: tuo todennäköisin perusongelma (lihavuus ja liikkumattomuus) on sellaista mihin voi itse vaikuttaa. Elämäntavat kuntoon, niin vuoden kuluttua on jo ihan eri näköinen. Jos ei haluttava hunajapupu, niin ainakin ei enää vastenmielinen ;)

iloinen ihminen on aina tyytyväinen, oo ylipainoinen tai siro

Hei aloittaja

Tuskin niin kovin ruma olet, mutta jos haluat imeä vaijeriani, niin tehdään se pimeässä, ettei lerpahda kesken. Nieletkö? Soita 118 ja kysy nimellä.

Hyvät Micce ja imutahti; toivon että kohdallenne sattuu sieväkasvoinen normaalipainoinen piilobulimisti itsetuhonisti käskytettävä kisumirri, jonka saatte valoisassa tai pimeässä punkkaanne - sehän on ainoa asia mitä naiselta kaipaatte/älyätte kaivata. Ja aamun tullen huomaatte että bulimia iski typykälle ja vehkeet on syöty juurineen ja lompakko viety ja itse olette sängynpäädyssä ranteista kiinni...heh heh, en pelastaisi!
Toivon että jokainen mies -tai nais-idiootti joutuisi miettimään että kumpi on loppujen lopuksi parempi, mielevikainen missi/pukumies täydellisellä ulkonäöllä vai se tavallinen vÄhän ylipainoinenkin IHMINEN, jonka kanssa voi viettää vaikka loppuelämän monia elämän ja maailman mukavia asioita yhdessä ihmetellen.

Hyvät Micce ja imutahti; toivon että kohdallenne sattuu sieväkasvoinen normaalipainoinen piilobulimisti itsetuhonisti käskytettävä kisumirri, jonka saatte valoisassa tai pimeässä punkkaanne - sehän on ainoa asia mitä naiselta kaipaatte/älyätte kaivata. Ja aamun tullen huomaatte että bulimia iski typykälle ja vehkeet on syöty juurineen ja lompakko viety ja itse olette sängynpäädyssä ranteista kiinni...heh heh, en pelastaisi!
Toivon että jokainen mies -tai nais-idiootti joutuisi miettimään että kumpi on loppujen lopuksi parempi, mielevikainen missi/pukumies täydellisellä ulkonäöllä vai se tavallinen vÄhän ylipainoinenkin IHMINEN, jonka kanssa voi viettää vaikka loppuelämän monia elämän ja maailman mukavia asioita yhdessä ihmetellen.

Hyvät Micce ja imutahti; toivon että kohdallenne sattuu sieväkasvoinen normaalipainoinen piilobulimisti itsetuhonisti käskytettävä kisumirri, jonka saatte valoisassa tai pimeässä punkkaanne - sehän on ainoa asia mitä naiselta kaipaatte/älyätte kaivata. Ja aamun tullen huomaatte että bulimia iski typykälle ja vehkeet on syöty juurineen ja lompakko viety ja itse olette sängynpäädyssä ranteista kiinni...heh heh, en pelastaisi!
Toivon että jokainen mies -tai nais-idiootti joutuisi miettimään että kumpi on loppujen lopuksi parempi, mielevikainen missi/pukumies täydellisellä ulkonäöllä vai se tavallinen vÄhän ylipainoinenkin IHMINEN, jonka kanssa voi viettää vaikka loppuelämän monia elämän ja maailman mukavia asioita yhdessä ihmetellen.

Hyvät Micce ja imutahti; toivon että kohdallenne sattuu sieväkasvoinen normaalipainoinen piilobulimisti itsetuhonisti käskytettävä kisumirri, jonka saatte valoisassa tai pimeässä punkkaanne - sehän on ainoa asia mitä naiselta kaipaatte/älyätte kaivata. Ja aamun tullen huomaatte että bulimia iski typykälle ja vehkeet on syöty juurineen ja lompakko viety ja itse olette sängynpäädyssä ranteista kiinni...heh heh, en pelastaisi!
Toivon että jokainen mies -tai nais-idiootti joutuisi miettimään että kumpi on loppujen lopuksi parempi, mielevikainen missi/pukumies täydellisellä ulkonäöllä vai se tavallinen vÄhän ylipainoinenkin IHMINEN, jonka kanssa voi viettää vaikka loppuelämän monia elämän ja maailman mukavia asioita yhdessä ihmetellen.

Hyvät Micce ja imutahti; toivon että kohdallenne sattuu sieväkasvoinen normaalipainoinen piilobulimisti itsetuhonisti käskytettävä kisumirri, jonka saatte valoisassa tai pimeässä punkkaanne - sehän on ainoa asia mitä naiselta kaipaatte/älyätte kaivata. Ja aamun tullen huomaatte että bulimia iski typykälle ja vehkeet on syöty juurineen ja lompakko viety ja itse olette sängynpäädyssä ranteista kiinni...heh heh, en pelastaisi!
Toivon että jokainen mies -tai nais-idiootti joutuisi miettimään että kumpi on loppujen lopuksi parempi, mielevikainen missi/pukumies täydellisellä ulkonäöllä vai se tavallinen vÄhän ylipainoinenkin IHMINEN, jonka kanssa voi viettää vaikka loppuelämän monia elämän ja maailman mukavia asioita yhdessä ihmetellen.

Hyvät Micce ja imutahti; toivon että kohdallenne sattuu sieväkasvoinen normaalipainoinen piilobulimisti itsetuhonisti käskytettävä kisumirri, jonka saatte valoisassa tai pimeässä punkkaanne - sehän on ainoa asia mitä naiselta kaipaatte/älyätte kaivata. Ja aamun tullen huomaatte että bulimia iski typykälle ja vehkeet on syöty juurineen ja lompakko viety ja itse olette sängynpäädyssä ranteista kiinni...heh heh, en pelastaisi!
Toivon että jokainen mies -tai nais-idiootti joutuisi miettimään että kumpi on loppujen lopuksi parempi, mielevikainen missi/pukumies täydellisellä ulkonäöllä vai se tavallinen vÄhän ylipainoinenkin IHMINEN, jonka kanssa voi viettää vaikka loppuelämän monia elämän ja maailman mukavia asioita yhdessä ihmetellen.

Jos naine on oikeesti todella ruma niin ei ne vaatteet eikä meikit sitä peitä. Sori nyt vaan mut tiiän et mistä puhun.

Mie lestant nais elle rumeurs on eraanlainen yhteiskunnallinen tabu. Oli si helpompaa vaikka Lola vampaient. Mireille ei lihomisesta n'a kaljamahasta niin huomautella. Naisille kylla. Sain vanhemmiltani honore géniteur j'ai karsin Iniesta. Katsokaa havât immiscer minkanakoisten Kansas lisaannytte.

Olin nuorempana yhdessä lastentarhassa harjoittelijana. Siellä yks tarhanopettaja nainen osoitti monella tavalla ettei pitänyt mun ulkonäöstä. En kelvannut mukaan tarhahenkilökunnan ryhmävalokuvaan. Kerran jopa valehteli ett siivoojat tarvitsevat apua siivoushommissa, kun lapset ja hoitajat menivät johonkin nukketeatteriesitykseen johon oli muitakin tarhoja kutsuttu. Kun menin kysymään siivoojilta ett missä he apua tarvivat, he olivat hölmistyneitä ja sitten närkästyneitä sen tarhanopettajan touhusta mua kohtaan. Silloin tarhanjohtaja ei ollut töissä. Kerran johtaja pyysi mua sitten jäämään auttamaan kahvitarjoilussa, kun oli lasten vanhemmille järjestetty tilaisuus. Tuo naisopettaja sai aikamoisen hepulin kun kuuli asiasta, isoon ääneen pukuhuoneessa huusi ettei mun tarvi jäädä auttamaan, pärjäävät ilmankin mun apua. Johtaja tietenkin kuuli sen ja oli ihmeissään tuon opettajan reaktiosta. No, se nainen joutui pitkin hampain hyväksymään sen ett jäin auttamaan. Yksikään vanhemmista ei tykännyt huonoa vaikka tämmöinen kummajainen oli kahvia kaatelemassa. Yhteen asiaan mä kuitenkin kyseiselle naisopettajalle kelpasin, siihen että jäin yksin valvomaan lasten perään, kun arvon daami häipyä pari tuntia etuajassa töistä. Lähti melkein heti sen perään, kun johtaja oli lähtenyt eli tytteli lintsasi töistä :D. Eli jotain voi päätellä mun ulkonäöstä tuostakin kokemuksesta. Eipä silti, en mä olis siihen ryhmäkuvaan edes halunnutkaan, en mä tykkää olla mikään linssilude muutenkaan. Aina ne kuvat missä olen mukana ovat menneet piloille mun takia jo kouluaikoinakin :).

Minusta tuntuu että psyykkinen puoli vaikuttaa myös.
Se että on huonot perhe olot ja ns. Lannistaminen ja kiusaaminen saa ihmisessä aikaan sen että ns. Tasapaino is gone. Kärsimys alkaa näkyä ulospäin.
Itse olin ihan söpö lapsi, todella nätti itse asiassa. Mut esim. Mun isä oli väkivaltainen juoppo ja äiti itseään jakava huora ja narsisti joka vähät välitti mun kasvuolosuhteista ja kompensoi rahalla ja tavaroilla.

Äidiltä sain kuulla arvostelua ulkonäöstä. Heti jos olin lihonut olin huora hullu ja ties mitä " piti synnyttää tuollainen hullu kakara, kuka noin tyhmää haluaa panna?" . Näin äiti minulle puhui. Melkein jätti minut yksin vaarallisen isäni luo.
Aina vaan äijät kiinnosti en minä.

Sitten sillä oli narsistinen hullu veli joka ramppaa meidän luona ja itse asiassa koko sen suku sairaita ihmisiä täynnä.

Kun pääsin viimein eroon tuosta porukasta kun viimeisin isäpuoli yritti mut raiskata niin elämä alkoi hymyillä. Olin yhes ala asteen luokkakuvassa todella hirveän näköinen kun jouduin kärsimään ja mitään normaalia turvaa lapsuus nuoruus ei ollut.

Jos ihmiset ympärillä ovat sairaita niin hankkiutumaan niistä eroon, ajatelkaa itseänne.


Muukin kiusattiin helv koulussa koska olin heikoilla . Lapset vaistoaa kuka on heikko. Mahd äkkiä itsenäiseksi ja hulluista eroon.

Vinkkinä mun mielestä vaikka olisitte rumia niin tekijä kantsii ottaa tilanne haltuun niin ettei kukaan ainakaan hypi silmille eli opettelette itsenäisiksi ja riippumattomaksi.

Teette mitä haluutte ettekä nöyristele ketään . Vittuilkaa tuimasti takaisin.

Pakko kirjoittaa kun tuli pari omaa kokemusta mieleen nain elaman varrelta. Pakko viela lisata etta harvemmin me suomalaiset kauneudella loistetaan, ollaan viela melko sisasiittoista kansaa ja geenipooli on koyha.

Elikka olin kerran toissa hoitamassa kolmea rikkaiden kakaraa. Viisvuotias tytto heti ensitoikseen kertoi mulle etta olen lihava lehma. Kauniit kaytostavat kaunottarella. Kaunis pikkutytto, varmasti tulee parjaamaan elamassaan.

Sitten perheen isa antoi suorasti ja epasuorasti mun ymmartaa olevani hirvean nakoinen. Tottahan tuo oli niin en paljoa sanonut vastaan.

Sanoi viela vanhemmilleni etta mut taytyy pistaa hoitoon.

Eli ruma on siis yhtakuin hullu ja huora ja ties mita..
Kaikkea on tullut pennusta asti kuultua. Olen ruma ja piste.
Sitten kerran sain luokkakavereilta kuulla etta olin onnistunut pilaamaan luokkakuvan. Vanhempani olivat samaa mielta asiasta ja tottahan se oli.

Kerran mut heitettiin ulos baarista tan naaman takia ja olen siis nainen.


Niin joo ja kerran luennolla eras kaunotar heitti mua saannollisesti paperilennokeilla ja purukuminpaloilla koska olin niin ruma.

Tama jatkuu viela.

Toisen kerran olin toissa...

Ravintolassa ja mun haukkumanimi oli pulla. Piti sitten vieda elakelaispariskunnalle kahvipullat poytaan ja oli takahuoneessa porukoilla naurussa pidattelemista kun mun piti vieda ne.

Joo, onneksi omaan itseironiaa niin sita on oppinut jo nauramaan itselleen mutta taytyy kylla myontaa etta monesti olen miettinyt miksi minun piti syntya. Mulla on niin huonot geenit etta lihon pienesta suupalasta ja mulla on jo alle parikymppisena ollut diabetes , skitsofrenia ja sydanvaivojakin reuma ja luukato...eli onnekseni taidan pian paasta pois karsimasta.

Olin pentuna kaunis kuin sika pienena ja sialta naytan yha. Lol!!

Ma en oikeesti tahan paivaan mennessa oo kassanny et miksi rumien taytyy lisaantya ja antaa huonot geenit jalkipolville. Tajuaako mita hallaa tekevat nain toimiessaan. Mielestani rumilta tulee evata oikeus lisaantya. Ruma on usein myoskin sairas. Kauneus kielii terveydesta ja houkuttelee parittelemaan.

Vain luonnonkaunis on kaunis.


Rumana saa myos usein osakseen halveksuntaa kauniilta naisilta. Eli kylla ne terveet naaraat kiusaavat rumiluksia ja usein sanovat aaneen mielipiteensa.

Puhumattakaan etta saan halveksuntaa ja ylenkatsetta osakseni myos miehilta. Jopa omilta vanhemmiltani.

Joskus sita jopa miettii etta mita pahaa on tullut tehtya etta saa osakseen tallaista kohtelua. Tassa ei paljon muu hyva ominaisuus ole korvaava.


Ruman osuus on rankka pala nieltavaksi. Olisi helpompi olla vaikka vammainen.

Kukaan ei ota toihin vaikka olisin huippualykas.

Oikeastiko sua huolestuttaa rumuuden periytyminen? Eikö sua enemmän huolestuta se, kuinka ihmiset, joiden suvussa on diabetesta, syöpää, verisuonitauteja ja adhd:ta, tekevät eniten lapsia tähän maailmaan ja hekin saa samat viat. Rumuus kun ei mitenkään vaikuta lajin jatkuvuuteen.

Itse olen aito ruma suominainen kolhoilla ja valjuilla piirteilla.

Minulla on lihavuus geeneissa en voi syoda normaalisti, koska paisun.

Ihan totta ja vaiva on kiusallinen, lihon jo pelkasta salaatin ajattelusta. Hiukseni ovat suomalaisittain ohuet ja kuolleet.
Jalat ovat superlyhyet ja perse on valtava.

Olen aika koomisen nakoinen mittoineni.

Koko elamani on olut pelkkaa kiusaamista ja yhtakaan poikaystavaa ei tahan ikaan asti ole ollut (40v.)

Olen todella vastenmielisen nakoinen ja kuulemma naytan pienelta, lihavalta miehelta. Tama on totta.

Kuka se oli se italialaissyntyinen, pieni lihava jenkkinayttelija? Joku tito corleone?

Mina naytan hanelta.

Hihi!

Kirsikkana kakun paalla sairastin nuoruudessani skitsofreniaa ja naytin jo 5 vuotiaana vanhalta miehelta.

Efekti voimistuu nyt kun ajoin paani kaljuksi.

Naytan naamastani sialta, lempinimeni nuorena oli putte possu.

Allekirjoitan myos yllaolevan eli kerran nuoruudessani yritin pukeutua, laittaa hiuksiakin ja meikata. Huonoin tuloksin.

Laihdutin myos mutta nyt kun en enaa jaksa niin olen oma aito ruma itseni.

Kun yritin pikeutua sain kuulla ivailua ja naureskelua. Ruma on ruma myos paklattuna.

Olen ruma ankanpoikanen ja minusta ei joutsenta saa tekemallakaan.

Ei kai kauniillakaan naisilla ole helppoa. Miehet pyörivät ympärillä liikaakin. Naiset voivat olla kateellisia. Ja mieltä painaa kysymys: Rakastaisiko poikaystäväni minua jos olisin ruma?
Tämä on tosin vain arvailua, koska en itse ole kaunis.

Suurin osa tuntemistani rumista ihmisistä, niin miehistä kuin naisistakin, elää parisuhteessa, käy työssä ja viettää muutenkin täysin normaalia elämää. Olen myös nähnyt rumilla naisilla komeita miehiä ja kauniilla naisilla rumia miehiä. Esim. Tero Pitkämäki on varsin komea mies, jolla on mielestäni varsin tavallisen näköinen, jopa melko ruma nainen puolisona.

Ulkonäön merkitystä liioitellaan, todellisuudessa varsin suuri osa ihmisistä on rumia ja yli puolet aikuisista vielä lisäksi ylipainoisia. Silti he pärjäävät varsin mukavasti, koska ulkonäkö ei ole ainoa kriteeri, jolla toisiamme arvioimme. Merkitystä on myös älykkyydellä, luonteenlaadulla, sillä että on ylipäätään kiinnostava persoona. Luonnostaan hyvännäköisenä ehkä tutustuu helpommin uusiin ihmisiin, mutta suhteen muuttuessa vakavammaksi ulkonäön merkitys vähenee.

Tässä taas nähdään tämäkin. Rumia ei uskota, vika taas itsessä kun kohdellaan huonosti. Kuvitellaan vaan.

Itse olin ruma lapsi. Sain aina kuulla, miten mikään vaate tai hiustyyli ei sovi "ainakaan minulle". 11-vuotiaana sairastuin syömishäiriöön. Yläasteella sain kuulla, mitrn pilaan kaikki valokuva, siksi minä olin aina se joka sai ottaa kuvia muista. Ei minulla oikeita kavereita ollut, olin vaan paskaämpäri jota ei koskaan rohkaistu vaan kaikki omat itsetuntopaineet purettiin minuun. Eikä kukaan välittänyt koska olin ruma. Eräs "kaverini" kaveri tuolloin kysyi tältä "kaveriltani" miten hän kehtaa liikkua kanssani julkisilla paikoilla kun olen niin ruma.

Luojan kiitos murrosikä pelasti lopullisesti. Sain naiselliset muodot ja tiimalasikropan. Muut sai aknen ja rasvaisen ihon, minun ihoni pysyi sileänä. Nykyään näytän ihmiseltä. Arvioisin kasvoista olevani keskivertoa hieman rumempi, mutta vartaloltani keskivertoa jopa parempi.

Minä pelastuin pinnallisen yhteiskunnan paskalta, mutta kaikki eivät. Vika ei ole kenenkään ulkonäössä, vaan valtavirran asenteissa. Olen todella pahoillani. Asian pitäisi todellakin muuttua.

Rumalla naisella ei todellakaan ole mahdollisuuksia edes NORMAALIIN elämään. Heti kun äidistäni putkahdin ulos niin elämäni oli heti siinä vaiheessa menetetty, olin nimittäin jo ruma vauvana. Mutta koska olin melko pitkälle aikuis-ikään äärimmäisen tyhmä oletin, että elämäni jotenkin tästä parantuu kun annan ajan kulua tarpeeksi. Teini-ikäisenä ja vielä 20-30 vuotiaana kuvittelin oikeasti typeryydessäni, että saisin jonkukaan miehen ja niitä todella yritin lukuisten treffien kautta, mutta kyllähän tuo selvisi, että yksikään siis ei yksikään mies ollut kiinnostunut vähääkään. Osa treffikumppaneista poistui treffipaikalta jo kun mut näkivät autonsa ikkunasta ja osa keksi tekosyitä miten livetä paikalta. Osa sitten haukkui ihan suoraan päin naamaa. Ravintolareissut oli yhtä onnettomia sillä yksikään mies ei vilkaissut mua ja jos joku vilkaisikin niin pelkästään vaan kauhistellessaan mun rumuuttani ja jotku jopa tulivat sen mulle sanomaan tai muuten vaan vittuilemaan.

Ny 5-kymppisenä jo tajuaa, että kuinka tyhmä sitä on ollut. Kyllähän tuon nyt näki muutkin, että ei musta kukaan mies tule koskaan olemaan kiinnostunut. Mua kiusattiin rumuuteni takia jo lapsena ja sitten se jatkui tietenkin koko peruskoulun 1-9 luokan jonka jälkeen koulun lopetinkin enkä enää mennyt nihinkään kouluun koska se elämä koulussa oli yhtä helvettiä. Yläasteella haukuttiin jo siitä jos sattui vilkaisemaankaan jotain niin koko koulu haukkui sen vuoksi koska munhan olisi pitänyt vaan katsoa maahan ja hävetä omaa rumuuttani, mutta mä idiootti joskus katsoin muita nuoria ja se oli paha virhe näin rumalta. Samoin kaikki huolehti siitä, ettei koulun naulakossa oma takki ollut liian lähellä mun takkia tai osunut takkiini ja joskus näin kävi, että jonku takki kosketti mun takkia niin voi kauheeta sitä meteliä aivan kuin se mun takki olisi tartuttanut jonku ruton vähintään.

Jo teininä ne muiden teinityttöjen äidit katsoi mua inhoten, että miks näin ruma liikkuu edes ulkona ja mua pidettiin todella suurivikaisena ulkoisesti ja annettiin ymmärtää, että mulla on pelkkiä pahoja vikoja päästä varpaisiin ja olettivat myös, että noin epämuodostuneen rumalla täytyy olla vikaa aivoissakin siksi mulle puhuttiinkin aina kuten vajakille. Ja se kiusaaminen jatkui aina aikuisiälle saakka aikuistenkin taholta erilaisissa työpaikoissa ja kursseilla. Mulle ei viimeisessäkään kurssipaikassa edes puhuttu koska inhosivat niin ulkonäköäni, silti haukkuivat keskenään mua, vaikka eivät edes tunteneet mua. Ja yksi niistä miespuolisista siellä vittuili ja teki pilaa musta siis ihan lähes 5-kymppiset ihmiset eli eivät mitään teinejä enää.

Kyllä mä nyt olen tähän ikään mennessä jo tajunut sen rumuuteni enkä todellakaan enää edes yritä miehiä en edes kule ulkona koska tää mun rumuuteni saa ihmiset hätkähtämään ja osa jopa hypähtää ilmaan mut nähtyään. Tietenkin joka paikassa kaupoissa jne. tuijotetaan koko se aika mitä olen paikan päällä siis herkeämättä tuijotetaan, osa tuijotta suu auki ja osa kauhistelee ääneen. Sitten kuulee joidenki haukkuvan siinä kaverilleen kuinka hirveännäköinen olen ja osa yksinkin ollessaan päästää jonku äänen suustaan mut nähtyään kun niin säikähtää tai kokee inhoa ulkonöstäni.

Olen siis täysin epäsopusuhtainen ja epäsymmetrinen kaikin puolin. Kaikki kohdat mussa riitelee keskenään ja eikä yksikään kohta sovi toisen kanssa yhteen. Mulla on kaikki yli äyräiden menevää, vaikka olen 164 cm ja 50 kiloa niin mulla on sellaisen yli 2 metrisen erittäin isoluisen ja rotevarakenteisen todell maskuliinisen miehen luustonrakenne ja se on ympätty tähän pituuteen joten koska luut eivät voi mulla mennä pituussuunnassa valtavaksi niin ne menee tietenkin leveyssuunnassa. Eli rintakehäni-selkä ja hartiat ovat järkyttävät leveät, mutta sitten alakroppani on kuin pikkupojalla eikä ole peppua vaan pakaratkin ovat suipot puolikuusta puolikkaat lättänät. Silti jalkateräni on iso eli kengänkoko 42-43 on yleensä kokoni aina ollut.

Ja sitten nää järkyt kasvot eli nää mun kasvojen leukapiirteet ja kasvojeni kokonaiskoko on yli äyräiden menevää siksipä ihmiset tuijottaa ja kauhistellen kun en yllä edes normaali rajoissa oleviin kasvoihin vaan kasvojeni pituus ja leveys on jotain täysin käsittämätöntä ja todellakin kiinnittää jokaisen ihmisen huomion ja yksikään ihminen ei voi olla ihmettelemättä ja kauhistelematta. Tää mun rumuus aiheutta äärimmäistä vihaa ja inhoa. Sitten tässä jättimäisessä naamassa ei ole kumminkaan sopivan kokoisia suuta/huulia, silmiä vaan ne ovat jääneet pisteen kokoisiksi joten tää naaman jättimäisyys sen vuoksi korostuu entisestään. Leukapiirteeni ovat varsinkin järkyttävät ja näin järkyttävän isoja ja MASKULIINISIA leukapiirteitä ei löydy ainoaltakaan mieheltäkään maapallolta. Ja muutenkaan kun suomessa ei ole yleensä maskuliinisia miehiäkään niin tälainen äärimaskuliininen nainen on jotain täysin käsittämätöntä. En ole edes bodannut enkä käyttänyt hormoneita tms. jotta olisin näin maskuliininen vaan se on ihan pelkästä geneettistä.

Niin, maailmassa on pinnallisuutta, luodaan mielikuva ulkonäön perusteella, tuomitaan ulkonäönperusteella. Toki sillä on biologinen, evolutiotiivinen perusta, mutta kyllä nykypäivänä pitäisi olla kyky inhimillisyyteen, eikä antaa eläimellisten vaistojen liikaa ohjata.

Ja, elämä ei ole helppoa, jos ympärillä on negatiivisia ihmisiä. Kuitenkin, ei pidä antaa negatiivisten määritellä kuka sinä olet, määrittele itse itsesi. Ole rehellinen itsellesi, realistinen, mutta älä pahoinpitele itseäsi ajatuksillasi. Arvosta itseäsi.

Ja on asioita joita ei voi muuttaa itsessään, ne pitää vain hyväksyä. On kuitenkin asioita joihin voi vaikuttaa itse, tartu toimeen, jos asia häiritsee.

Jos mielestäsi ympärillä on liikaa negatiivisuutta, ole sinä edes se, joka pyrkii luomaan positiivisuutta maailmaan. Se vielä palkitsee tavalla tai toisella.

Positiivisuus on elämän ydin.

Onneksi mä olen tumma ja komea mies. Naista saan aina kun haluan.

Eihän se naisen vika ole, jos naama on kuin petolinnun perse, ja ahterikin maata viistää. Kyllähän yleensä geenit määräävät, kuka miltäkin näyttää. Pitää vain tottua omaan olemukseensa.

ei muuten tuu aina rumia lapsia jos on vanhemmat rumia.eikä kauniille vanhemmille tuu aina kauniita jälkeläisiä vaan usein mitättömän näköisiä.me ukon kans ollaan aika rumia mutta lapset on kuvan kauniita oikeesti.kolmella lapsista on isot ruskeat silmät ja pitkät mustat ripset ja tummatsäännölliset kulmat.kahdella lapsista on ollut kihara tukka joka vanhempana loiveni.on hymykuoppaa ja toisilla leukakuoppa ,on paksut ja pitkät hiukset.kahdella on tummat hiukset kahdella ruskeat ja yhdellä oljen vaaleat kaikilla sileä iho ja normaalikokoinen vartalo.hyvät tasaiset hampaat on kaikilla.ja kyllä on vieraatkin kehunu ja ihastellu näitä,joten ei johdu itserakkaudestani.

Uskon, että juuri äidissäni on se hirvittävä rumuusgeeni koska myös siskopuoleni omaa samat rumaksi tekevät ominaisuudet, vaikka meillä on eri isät. Myös siskopuoleni tytär on perinyt nämä samat rumaksi tekevät ominaisuudet ja tiedän, että sisarpuoleni tytär tulee kärsimään ja rankasti etenkin leukapiirteittensä vuoksi. Hän ei tule sen vuoksi saamaan koskaan normaalia elämää ja tuskin edes miestä joten tuon tytön elämä on kärsimystä jo heti nuoruudesta asti.

Kuinkahan pitkälle äitini rumuusgeeni tulee kantamaan? Ilmeisesti vielä monen sukupolven verran. Tietenkin tää rumuusgeeni häviää jos äitini jälkeläiset eivät enää lisäänny lainkaan vaan se päättyy siskopuoleni lapsiin.

Itse olin jo ihan lapsesta asti ruma ja varsinkin teini-iässä se haukkuminen, pilkkaaminen, syrjintä alkoi toden teolla ja se jatkui aina tähän päivään asti. Uskomatonta, että aikuiset ihmiset ovat niin ajattelemattomia, että kiusaavat tällaista ihmistä kuin pahaiset koulutenevat. Mutta onhan se ymmärrettävää koska olen niin pysäyttävän ruma hirviö, että kaikki siis ihan KAIKKI ihmiset rotuun, ikään, sukupuoleen, uskontoon ja vammaan katsomatta hätkähtävät ja hämmästelevät rumuuttani.

Ihmettelen silti kuinka siskopuoleni kestää koska on aika näkyvässä ammatissa eli joutuu olemaan paljon ihmislaumojen edessä joten hänellä on itsetunto vahvempi, vaikka on yhtä ruma on kuin minä. Mua on tuijotettu ihan sairaasti suut auki ja päitä pyöritelty hämmennyksen vallassa aivan kuin se ois mun vika, että olen tämän näköinen. Olen siis koko ihmislajista TÄYSIN poikkeava ja kun ottaa huomioon, että mulla ei ole mitään vammaa vaan olen muuten vaan näin poikkeavan ja hirvittävän näköinen geneettisistä syistä.

Välttämättä sanasi eivät riitä kertomaan rumuuttasi, joten voitko laittaa kuvasi nettiin, tai vaikkapa MV-lehteen.

Rumuus pitäisi määritellä vammaksi.... Eläkettä pukkaa, liian ruma.

Siis, mitä?? "Vaalea nainen miellyttää miestä aina enemmän kuin tumma". Aivan puppua kirjoitat. Ei kannata uskoa kaikkia myyttejä ja sitä mitä media suoltaa. Minun kokemukseni on kyllä päinvastainen, miehet tuntuvat kovasti arvostavan brunetteja kaikkialla maailmassa.

Tiedän kyllä tuon ulkonäköä koskevan fiiliksen ja syrjinnänkin, koskaan ei ole sulhoa jonoksi ollut, eikä liiaksi kavereitakaan.

MUTTA ajatusmaailmaa voi aina muuttaa, olen mikä olen ja ei ole pakko katsoa voi katsoa muualle.

Ennen pelkäsi esim. suuria poilaporukoita, että mitä sieltä tulee sekä myös humalaisia miehiä, kommentteja mutta en enää.

kaikilla meillä oikeus tällä pallolla tallustaa, olla ja mennä menoissamme.

Itse tykkään kyllä tummista enemmän. Olen 30v mies

Toisaalta.. mitä väliä onko tumma vai blondi jos naama on kuin petolinnun peräsin.
Ei ihminen kovin paljoa pysty vaikuttamaan miltä näyttää...

Olen ruma ja lihava nainen. Masentunut tosi paljon.

Joku viisas nainen on joskus sanonut, että jos nainen ei ole kaunis 30 ikävuoteen mennessä, hän on vain tyhmä. Eli naisen tulee ottaa selvää, miten tehdä itsensä kaunis miesten silmissä. Se vaatii jonkun verran työtä ja tutkimista sekä paljon itsekuriakin (esim. laihduttamisen ja meikkaamisen kanssa), mutta olen vakuuttunut, että lähes kaikista naisista saadaan kaunis.

Höpöhöpöpöö